Erosta aikaa 7 vuotta, eikö pitäis jo päästä yli miehen exästä??

Mä en oikeasti käsitä exän nykyistä naista. Mä olen onnellisesti uudessa aviossa ja aikanani jätin exäni koska tämä käytti runsaasti alkoholia vaikka meillä oli pieni lapsi. Tapasin nykyisen mieheni vuosi eromme jälkeen ja mieheni on lapselleni isäpuoli. Ex kantoi kaunaa mulle kun lähdin ja tapasi tämän uuden puolisonsa puoli vuotta eromme jälkeen, ja katkaisi sen jälkeen välit lapseen ja minuun sitä myöten myös. Sen tiedän että ex puhui perättömiä asioita minusta tuohon aikaan ja sain joitain viestejä tältä uudelta puolisolta että olen murtautunut heidän taloonsa yms. mitä ei tietenkään käynyt, kävin siellä viimeisen kerran omilla avaimillani hakemassa lapsen loput lelut, ja sovin asiasta puhelimessa exäni kanssa. He eivät edes asuneet tuolloin yhdessä joten asia oli normaali käytännön toimenpide. Ilmeisesti he käyttivät alkoholia exän kanssa ja viestejä tuli jossain delirium tilassa, en niitä noteerannut mitenkään koska ajattelin että kun tomu laskeutuu niin hekin rauhoittuvat.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään suhdetta tähän naiseen, koska nainen vaikuttaa vähän epävakaalta, mutta lapsi on lähentynyt isänsä kanssa uudestaan vuosien jälkeen ja meillä on nyt hänen kanssaan neutraalit välit. He asuvat kaukana joten arkea lapsi ei isänsä kanssa jaa. Ne kerrat kun lapsi on siellä niin kertoo aina miten nainen kiukuttelee miehelle koska lasta varten ostetaan vanukkaita joita hän haluaa syödä, ja miten nainen kokkaa ruokia joille lapsi on allerginen ja lapsi joutuu nälkäisenä nukkumaan, ja miten nainen pesee 90 asteessa lapsen värilliset vaatteet jotka tulee aina kotiin pilalle pestyinä. Sinne tielleen jää myös aina liuta vaatteita jotka katoavat mystisesti. Tätä on jatkunut vuosikausia, ja pakkaankin sinne mukaan nykyisin ne pilalle pestyt vaikka harmittaakin että iso lapsi joutuu kulkemaan sellaisissa vaatteissa.

En ole puuttunut mihinkään, koska mä en halua draamaa ja lapsi on siellä tosi harvoin, mutta nyt kyllä tän viime kertaisen perusteella tekisi mieli puuttua.

Olen jotenkin luullut että aika on kullannut muistot ja että mies voisi jo puhua avoimesti siitä että meillä on yhteinen lapsi, eikä edesmennyt suhteemme olisi enää tabu vuosien jälkeen. Ex tekee niin että ei vastaa koskaan puheluuni kun nainen on paikalla, saattaa mennä viikkoja että vastaa tekstariin. Lapsen mukaan isän puhelin on aina äitipuolen laukussa. Lapsen asioista sopiminen on uskomattoman hankalaa, ja yleensä siksi he eivät näekään koska exää ja naista ei saa kiinni.

Pitkästä tarinasta itse asiaan, eli lapsi oli vähän aikaa sitten vknlopun isällään ja soitin sitten sopiakseni tapaamisen päättymisen ajankohdasta, ja ex vastasi puhelimeen. Lapsi kertoi kotiin tultuaan että isän vaimo oli raivostunut kun mies oli vastannut puhelimeen ja mököttänyt, ja tuijottanut isää vihaisesti. Isä oli pyydellyt anteeksi että vastasi puheluun ja lupasi että ei enää vastaa. Muistui mieleeni vuosien takaa tilanne jossa naiselta tuli mulle tekstari että jos on asiaa hänen miehelleen niin viestit hänen kauttaan kiitos. Aloin sitten kirjoittelemaan naisen kautta että haluaako isä ottaa lapsensa kuukauden päästä vknlopuksi, eikä viesti koskaan tavoittanut miestä. Siirryin puolen vuoden kokeilujakson jälkeen sähköposteihin joita laitoin lapseen liittyvissä asioissa miehelleni. Seuraavaksi tuli viesti asianajajalta joka kirjoitti että ex vaimoineen hakee mulle lähestymiskieltoa. ??? Menin käymään asianajajalla ja ilmoitin että hei mulla ei ole mitään vaatimuksia ollut ikinä, että mun puolestani en laita enää koskaan viestiä että ottaako isä lapsen koska mulla ei ole aikaa eikä haluaja tällaiseen naurettavaan pelleilyyn. Sitten tuli seuraava vaatimus: Äiti saa ottaa yhteyttä isään ainoastaan sähköpostitse.

?? Ilmoitin että aivan, tätä yritinkin. Ihan pelkkää kiusantekoa ilman mitään syytä, MIKSI ihmiset toimivat noin?? Tämä oli siis vuosia sitten, eli luulin tilanteen kyllä siellä päässä tasaantuneen.

Onko tuollainen käytös normaalia ja miten helkkarissa voisi saada taottua järkeä sen naisen ja exän päähän?? Mä en ole koskaan ollut uhka sille enkä heidän suhteelleen, mä en koskis exääni mistään hinnasta sillä mulla on maailman paras aviomies itselläni ja meillä on ihana perhe. Onko mahdollista että ex on kertonut musta jotain valheita alunperin ja se nainen elää edelleen siinä uskossa että olen tehnyt jotain exälleni? Me oltiin kimpassa vähän aikaa ja lapsi lähti alulle vaikka söin pillereitä, mutta en halunnut aborttia. 

Mä olen toivonut salaa että ex ja nainen saisivat lapsia, että he voisivat olla niin onnellisia että menneet jäisivät taakse ja kaikilla olisi rauha maassa, mutta toisaalta en toivo noin epästabiileja vanhempia kenellekään lapselle.

Nyt vaan tuntuu että pinnan alla kytee edelleen siellä päässä joku aikapommi, jos mun käytännön puhelinsoitto saa aikaan vihareaktioita? Mä soitan exälle tosi harvoin lapseen liittyvissä asioissa koska tiedän että se ei vastaa puheluun, mutta tällaisissa tilanteissa on pakko soittaa jos mielii saada lapsen kotiin.

Onko kenelläkään toisella tällaisia ongelmia vuosien jälkeenkin? Mun elämä olisi täydellistä ilman tätä kuviota, mä en oikeasti voi käsittää mikä saa ihmiset reagoimaan tavallisiin asioihin noin kipeästi..Ne on ilmeisesti vielä nytkin vuosien jälkeen lähtötilanteessa asioiden suhteen, käykö noin kun asioita ei käsitellä vaan jätetään ne hautumaan??