Tyttäreni 17v ilmoitti olevansa bi-seksuaali
ja saman tien sanoi jo seurustelevansa toisen tytön kanssa. Hämmennys oli VALTAVA. Mitään viitteitä tähän suuntaan ei koskaan ollut tullut. Olin jopa useasti kysynyt suuntautumista, mutta tähän mennessä on kerrotu vain pojista.
Tästä on useampi kuukausi, mutta vieläkään en ole oikein sulattanut asiaa kunnolla.
Periaatteessa asia on järjen tasolla ihan ok, eihän siinä mitään. Tunteen tasolla on sitten eri asia. Olen huomannut tuntevani jonkilaista häpeää ja epäonnistumisen tunteita. Olen myös surullinen, koska tiedän, että välttämättä hän ei tule koskaan saamaan omia lapsia.
Käsittämätöntä miten ihmisen järki ja tunteet tuntuu olevan ristiriidassa. Järjen tasolla tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta tunnetasolla nousee näitä negatiivisia ajatuksia. Olin jopa ajatuksen tasolla hänelle vihainen. En ole tietenkään hänelle näistä tunteista kertonut vaan kertonut vain, että asia on ok ja rakastan häntä edelleen sellaisena kuin hän on.
Onko kellään muilla vastaavia kokemuksia, miten tämä tieto tyttären seksuaalisesta suuntautumisesta aiheuttaa näitä negatiivisia tunteita?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Yäk! En ole homofoobikko, mutta sori vaan, kaksi naista keskenään on iljettävää ja rivoa! Ei yhtään luonnollista..
"En ole homofoobikko"... jep, jep :D
Itsekin olen bi, joka on onnellisesti naimisissa miehen kanssa. Voisin kuitenkin olla parisuhteessa myös naisen kanssa, jos tilanne olisi toinen. Toisin sanoen en pidä sukupuolta esteenä rakkaudelle ja sielunkumppanuudelle.
En kyllä koskaan ole rakastunut naiseen, mutta ihastunut monia kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Olet ehkä nähnyt itsesi ulkokultaisemmassa valossa kuin oikeasti oletkaan.
Minulla on homo ystävä ja kummisetäni on homo (ja hänellä on lapsi), eikä asia aiheuta minussa mitään ihmettelyä. Mulla on 5 lasta ja pitkä keittiönpöytä, kyllä sen alle mahtuu monenlaisia tallaajia. Ihmisiä, jotka eivät satuta toisiaan. Ei muiden, ei lasten, ei kavereiden, ei sukulaisten sänkykammari- ja rakkausasiat kuulu mulle millään lailla. Pääasia että ovat onnellisia.
Mitä sitten lisääntymiseen tulee, niin ei siihen yhdyntää tarvita. Muumimukimenetelmästä kuullut? Klinikoista? Lasten hankintakin on lapsesi oma asia.
Tää on hauskasti samanlaista vakuuttelua kuin "mulla on tummaihoinen karveri, en ole rasisti" :D Kiva homma.
Peruskaavahan on se, että sanotaan että en ole rasisti, minulla on tummaihoinen kaveri ja sen jälkeen sanotaan jotain rasistista. Näin tässä viestissä ei tehty. Vai eikö ylipäänsä saisi mainita seksuaalivähemmistöön kuuluvia kavereita?
Jos olet useamman kerran kysynyt, olet varmasti epäillytkin. Tyttö on kerännyt rohkeutta kertoakseen ja varmistuakseen asiasta. Vaikeaa varmaan itsellekin, helpompaa olisi olla valtavirtaa. Suuntautuminen ei ole valinta vaan ominaisuus. Sinun asiasi on tukea ja auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yäk! En ole homofoobikko, mutta sori vaan, kaksi naista keskenään on iljettävää ja rivoa! Ei yhtään luonnollista..
"En ole homofoobikko"... jep, jep :D
Homofoobikko on vielä kaunis nimitys tuollaiselle kommentoijalle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusvaihe nuoruudessa, bi-seksuaalisuuden tunteet ovat todella yleisiä varsinkin naisilla joiden seksuaalisuus ei ole yhtä ns "kiinteää" kuin miehillä. Voi olla vaihe joka liittyy oman seksuaalisuuden etsintään ja hakuun, ja vain aika näyttää onko pysyvä preferenssi. Lesbonaisilla muuten yleinen ongelma löytää oikeasti pitkäaikaista kumppania, sillä suurin osa bi-naisista ei ole oikeasti kiinnostunut naisista muuten kuin yksittäisissä seksuaalisissa kokeiluissa, elämänmittainen parisuhde ja lapset halutaan kuitenkin sitten miehen kanssa. Joten näin lesbona voin todeta, että bi-naisia ei oteta tosissaan lesbojen parisuhdemarkkinoilla, aina tulee se päivä eteen kun parisuhde halutaankin miehen kanssa ja naiset ovat vain mielenkiintoinen lisä seksuaalisuuteen.
Mutta lähtökohtaisesti sillähän ei pitäisi olla kuitenkaan mitään väliä onko tyttäresi bi, hetero vai homo. Lisäksi hän on vasta 17-vuotias, ole tukena.
Ei jumal*uta, vielä vuonna 2020 saa lukea tällaista bi-vihamielistä ja meidän identiteettiä vähättelevää p*skaa ja mistäpä muualta kuin siltä vähemmistöltä, jonka pitäisi olla meidän puolella.
Bissenä ei voi voittaa, kun on liian hetero homoksi ja liian homi heteroksi. Biseksuaalien syrjintä sateenkaariyhteisössä on näemmä edelleen yleistä. Se on vaan vaihe, tytöt vaan kokeilee, ei ne halua sitoutua...
En vähättele bisseidentiteettiä millään tavalla, kerron mitä lesbona olen karujen kokemusten sekä muiden vähemmistööni kuuluvien naisten kokemuksista oppinut. Bi-identiteettiin minulla ei ole mitään sanottavaa enkä koe olevani oikea henkilö toisten identiteettiä määrittelemään. On myös valitettavaa että ajatusmaailma jossa kaikkien vähemmistöjen pitäisi olla samaa mieltä on valloillaan - ei ole mitään me vastaan ne asetelmaa tai muutenkaan liittoumia, on vain ihmisiä kokemuksineen ja mielipiteineen. Et voi suuttua siitä jos lesbonaiset eivät näe bi-seksuaalisia naisia välttämättä yhtä varteenotettavina kumppaneina perheen perustamiseen ym kuin muita lesboja.
Se, että mainitsin ap:n tyttären tilanteen olevan mahdollistesti vaihe liittyy tyttären ikään. En itsekkään tiennyt olevani lesbo 17-vuotiaana - kuten en tiennyt elämästä muutenkaan hölkäsen pöläystä.
"En vähättele muttä vähättelen kuitenkin"
Mua aina huvittaa nää jotkut lesbonaiset jotka ovat aina huutamassa kuinka bi-naiset eivät ole riittäviä kun ovat yhdessä miehen kanssa, mutta sitten samaan aikaan torjuvat kaikki bi-naiset jotka heitä yrittävät lähestyä.
Minä tulin kaapista vanhemmilleni vasta 30+vuotiaana, vaikka olen 'aina' tiennyt bi-seksuaalisuudestani. Asuin aikoinaan pienellä, takapajuisella paikkakunnalla ja uskoin tuohon "se on vain ohimenevä vaihe"- hokemaan. No, ei ollut. Toisinaan mietin miten elämä olisi voinut mennä, jos olisin jo tuossa vaiheessa luottanut itseeni ja ympäristööni niin, että olisin voinut elää kokonaisena omalla identiteetilläni. Olen kuitenkin saanut paljon. Minulla on lapsia ja onnellinen parisuhde toisen naisen kanssa.
Ole onnellinen, ettei tyttäresi tarvinnut kätkeä tätä toiseksi 17 vuodeksi. Ymmärrän ettei asia ole helpoin käsiteltävä, mutta uskon, että pystyt siihen. Ehkä oleellisinta on sisäistää se, että tyttäresi on erillinen yksilö, eikä hän ole muuttunut miksikään; hän on edelleen se sama henkilö, nyt vain tunnet hänet paremmin. Kaikkien vanhemmat eivät kykene hyväksymään lapsiaan kokonaisina ja se valitettavasti jäytää kuilua heidän välilleen.
Se vaatii aikaa totuttautua, jopa vuosia ja asian ymmärtämistä eri näkökulmista. Ei asian ymmärtäminen syvällisemmin voikaan heti tapahtua, jos se on uusi asia. Ei myöhemmin luultavasti ärsytä, silloin se olisi enemmän persoonasta kiinni esim. jos se kumppani on ärsyttävä tyyppi. Ehkä lasten saanti on viimeisin murhe, eivät heterotkaan hanki aina lapsia, ei ole sopivaa miestä sillä hetkellä - ehkei se ole kaikkien tarkoitus. Lapset vaativat kovaa työtä ja uraa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tulevasta sukupolvesta, mutta kyllä mun sukupolvi vielä kavahtaa homoja.
Syynä on se, että Homous poistettiin rikoslaista vasta 70-luvulla. Senkin jälkeen sitä pidettiin pitkään psyykkisenä sairautena. Myös kirkko piti syntinä.
On aivan selvää, ettei tämä ole teinien vanhemmille nykyäänkään mikään pikkujuttu.
Olen syntynyt -50-luvulla, tyttäreni 80-luvulla, -95 hän ilmoitti tykkäävänsä tytöistä, "pikkujuttu" se minulle oli. Yllättävää, ettei se nyt, 25 vuotta myöhemminkään ole jollekin vanhemmille pikkujuttu. Uskonnollinen kasvatus tai muuten umpimielisiä ?
Ihan ok, nimittäin mieheni 48v ilmoitti myös olevansa bi. Eikä siinäkään mitään, aika näyttää haluaako tehdä asialle jotain vai ei. Mietitään sitä sitten.
N46
Jos saisin valita niin toivoisin olevani Bi-nainen. Bi-naiset ovat kaikista onnekkaimpia tässä maailmassa, he saavat kaikki parhaat mahdolliset puolet elämästä.
Saavat olla ihanien naisten kanssa, se mistä useat miehet vain voivat haaveilla.
Saavat olla ihanien miesten kanssa, se mistä useat naiset haaveilevat.
Saavat perustaa ns. "ydinperheen" eli perheen missä lapsella on äiti sekä isä.
Saavat perustaa uudenlaisen perheen missä on kaksi äitiä, tai ehkäpä vain yh-äiti.
Saavat olla perustamatta perhettä ja elää elämäänsä niin kuin huvittaa.
Saavat olla suorittamatta miehille pakollista asevelvollisuutta tms. kansalaispalvelusta.
Saavat olla kaikista tasa-arvoisimpia ihmisiä tasa-arvoisessa Suomessa.
Bi-naiset saavat kaikki samat oikeudet kuin miehet, ja kaikki ne edut kuin naiset, heiltä ei kumpikaan sukupuoli ole turvassa. He ovat tulevaisuuden ihminen versio 2.0, evoluution seuraava askel.
Sinun tulisi olla onnellinen tyttäresi puolesta ja toivoa hänelle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
No eikös kaikki 17- vuotiaat ole lesboja hommia tai vähintään bi- seksuaaleja?
Itselläni ainakin oli myös tuo vaihe, nykyään olen kyllä umpihetero.
Itselläni ei ole kyllä ikinä ollut. Hetero olen ollut aina, ja siltikään en ole saava äidilleni lapsenlapsia (viitaten aloittajan kommenttiin). Myöskään siskoni ei ole ikinä seurustellut niin vakavasti että olisi kumppaniaan perheelle esitellyt ja vaikka on minua huomattavasti sosiaalisempi ja eläväisempi (asuu isossa kaupungissa ja on paljon ystäviä ja menoja). Olen itsekseni miettinyt että mitä jos hän on naisiin päin kallellaan niin miten suhtautuisin siihen. Myönnän ihan suoraan että olen ajattelultani aika heteronormatiivinen, mutta eipä se ole kuin tottumiskysymys jos joku onkin jotain muuta kuin hetero. Eräs pitkään tuntemani kaveri (olinpa aikoinaan jopa ihastunut häneen) paljasti tuossa taannoin olevansa homoseksuaali, ja tämä tuli täysin puun takaa. Nopeasti kuitenkin se oli täysin ok.
Naispareilla on tuplamahdollisuus lapsiin.
Todennäköisesti tuo on joko muoti-ilmiö tai ohimenevä vaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusvaihe nuoruudessa, bi-seksuaalisuuden tunteet ovat todella yleisiä varsinkin naisilla joiden seksuaalisuus ei ole yhtä ns "kiinteää" kuin miehillä. Voi olla vaihe joka liittyy oman seksuaalisuuden etsintään ja hakuun, ja vain aika näyttää onko pysyvä preferenssi. Lesbonaisilla muuten yleinen ongelma löytää oikeasti pitkäaikaista kumppania, sillä suurin osa bi-naisista ei ole oikeasti kiinnostunut naisista muuten kuin yksittäisissä seksuaalisissa kokeiluissa, elämänmittainen parisuhde ja lapset halutaan kuitenkin sitten miehen kanssa. Joten näin lesbona voin todeta, että bi-naisia ei oteta tosissaan lesbojen parisuhdemarkkinoilla, aina tulee se päivä eteen kun parisuhde halutaankin miehen kanssa ja naiset ovat vain mielenkiintoinen lisä seksuaalisuuteen.
Mutta lähtökohtaisesti sillähän ei pitäisi olla kuitenkaan mitään väliä onko tyttäresi bi, hetero vai homo. Lisäksi hän on vasta 17-vuotias, ole tukena.
Ei jumal*uta, vielä vuonna 2020 saa lukea tällaista bi-vihamielistä ja meidän identiteettiä vähättelevää p*skaa ja mistäpä muualta kuin siltä vähemmistöltä, jonka pitäisi olla meidän puolella.
Bissenä ei voi voittaa, kun on liian hetero homoksi ja liian homi heteroksi. Biseksuaalien syrjintä sateenkaariyhteisössä on näemmä edelleen yleistä. Se on vaan vaihe, tytöt vaan kokeilee, ei ne halua sitoutua...
Miksi te bisset ette seurustele keskenänne, kuten heterot ja homot tekevät? Syytätte muita, ja ruikutatte koko ajan siitä, kuinka teitä karsastetaan. Kerääntykää bisset yhteen ja eläkää onnellisina, ilman että sekoitatte pakkaa muiden leirissä. Ja kun tästä teitä moititaan ja pyritään varautumaan vastaisen varalle, uhriudutte ja vaaditte suvaitsevaisuutta. Bissejä on vähintään kahta sukupuolta, kyllä te siitä jengin saatte jo koottua.
Se on kuulemma muotia, sanoi 16v tyttöni. Siihen tämä nykyhassatus johtaa. Lapset sekoaa.
Tuon ikäiset vaihtaa sukupuolta kaks kertaa viikossa .
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset vaihtaa sukupuolta kaks kertaa viikossa .
mulla kyllä ainaki viides kerta tähä viikkoon menos mitä äijä meinaa
Olen 30-vuotias bi-seksuaali nainen, enkä ole koskaan siitä kertonut äidilleni, vaikka olen sen teinistä asti tiennyt. Kertominen on lapseltasi iso luottamuksen osoitus, josta voi olla vanhempana ylpeä.
Lastenlasten saaminen ei oikeaskaan liity bi-seksuaalisuuteen. Heterokin voi olla lapseton joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan. Naisparit saavat myös lapsia, ja siihen liittyviä prosesseja helpotetaan jatkuvasti ja voidaan kyllä olettaa, että vaikka noin kymmenen vuoden päästä se on vieläkin yleisempää.