Tyttäreni 17v ilmoitti olevansa bi-seksuaali
ja saman tien sanoi jo seurustelevansa toisen tytön kanssa. Hämmennys oli VALTAVA. Mitään viitteitä tähän suuntaan ei koskaan ollut tullut. Olin jopa useasti kysynyt suuntautumista, mutta tähän mennessä on kerrotu vain pojista.
Tästä on useampi kuukausi, mutta vieläkään en ole oikein sulattanut asiaa kunnolla.
Periaatteessa asia on järjen tasolla ihan ok, eihän siinä mitään. Tunteen tasolla on sitten eri asia. Olen huomannut tuntevani jonkilaista häpeää ja epäonnistumisen tunteita. Olen myös surullinen, koska tiedän, että välttämättä hän ei tule koskaan saamaan omia lapsia.
Käsittämätöntä miten ihmisen järki ja tunteet tuntuu olevan ristiriidassa. Järjen tasolla tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta tunnetasolla nousee näitä negatiivisia ajatuksia. Olin jopa ajatuksen tasolla hänelle vihainen. En ole tietenkään hänelle näistä tunteista kertonut vaan kertonut vain, että asia on ok ja rakastan häntä edelleen sellaisena kuin hän on.
Onko kellään muilla vastaavia kokemuksia, miten tämä tieto tyttären seksuaalisesta suuntautumisesta aiheuttaa näitä negatiivisia tunteita?
Kommentit (85)
Se on nykyään muotia samalla tavalla kuin tämä viherpropaganda. Rakkaus ei aina tunne rajoja mutta todella monilla se on tässä ajassa kokeilu. Eli ole hyväksyväinen. Jos tisirakkautta niin sehän on vain hienoa mutta jos ohimenevää niin aika näyttää. Se on totta mitä joku sanoi bi seksuaalista, moni päätyy miehen ja siksi vain naisista pitävä nainen vieroksuu bi suhdetta.
Tämä on Niiiiin tätä aikaa. Nuoret kehuvat kellä eniten masentaa jne kuka eniten uhri. Se kuuluu intersektionaalisuuteen joka marxilaista ja sekin menee ohi. Marxilaista kulttuuria, mutta nuoremme eivät tiedä olevansa väline.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ihan ok, kunhan pysyy kaukana näistä identiteetti- ja setajutuista.
Seta ajaa tasa-arvoisuutta. Ei kai tasa-arvo sentään ole keneltäkään pois?
Seta järkyttävän lokeroitunut. Esim henkilöt jotka halunneet perua sukupuolenvaihdoksensa tai ho.mo joka rakastuu kun naiseen tai kukaan johon ei uppoa nykyinen 200 sukupuolta, lentää ytimestä ulos hups vaan. Kokemusta on. Ei minkään todellisen tasa-arvo kannalla, päinvastoin ovatberiookeukdien kannalla.
Nämä muiden seksuaalisuudesta nousevat tunteet on itselleni vieraita. Kärjistetysti ainoat tilanteet joissa ihmisten oletettu seksuaalisuus tulee itselleni esille, on se kun kuulee kenen kanssa joku jakaa elämänsä tai jos hän itse kertoo sinkkuna kiinnostuksenkohteistaan. Joskus kumppani on tällä hetkellä nainen ja vuoden päästä mies, joskus viimeiset 30 vuotta mies tai nainen.
Asia koskee itseäni silloin kun kiinnostus suuntautuu tai ei toiveistani huolimatta suuntaudu minuun, tai ehkä jos joku tavoittelee kumppaniani ja hän lähtee mukaan.
Muissa tapauksissa kiinnostaa juuri sen verran kuin kyseisen ihmisen asiat ylipäänsä. Lapsia taas on kautta aikojen syntynyt niin moninaisiin tilanteisiin ja keinot vain kasvavat, joten ilmoituksia seksuaalisuudesta en yhdistä siihen onko tai tuleeko olemaan lapsia.
No eipä se, että on hetero niin ole myöskään todellakaan mikään varmuus lapsista. Nykyään moni nainen ei halua omia lapsia, oli sitten seksuaalisuus mitä hyvänsä.
Tuon ikäinen ei tiedä seksuaalista suuntautumistaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tulevast
a sukupolvesta, mutta kyllä mun sukupolvi vielä kavahtaa homoja.
Syynä on se, että Homous poistettiin rikoslaista vasta 70-luvulla. Senkin jälkeen sitä pidettiin pitkään psyykkisenä sairautena. Myös kirkko piti syntinä.
On aivan selvää, ettei tämä ole teinien vanhemmille nykyäänkään mikään pikkujuttu.
Ihmiset ovat yksilöitä. En minäkään pidä ho.moista jotka ovat avoimessa suhteessa jatkuvasti vaikka lapsi adoptoituna, se ei vaan yksinkertaisesti kuulu lapsiperheille se meno.
Harvemmilla naispareilla tuota käytöstä. Kaksi äitiä ja kaksoset on ihana tubekanava, jos nyt meni ihan nappiin nimi. Suosittelen sitä.
Ja joo ei Seta ole niin tasaarvoinen, sori vaan, se on sairaan valikoiva. Eikä se ole ok transkeisseissä että tungetaan pikkulapsille hormoneja, noissa on jätti business mukana! Tietäjät tietää, missä esim autistisia ollaan lähestytty noilta tahoilta ettet olekaan Asperger vaan trans ja vedätetty kunnolla. Suomessa tiedetään noista mutta ei haluta puhua. Briteissä avoimia oikeudenkäyntejä ollut jotain vuosia.
Porvoolaiseksi saduksi tämän paljastaa: "Olin jopa kysynyt useasti suuntautumista".
Mitä väliä toisen ihmisen seksuaalisella suuntautumisella on? Lisäksi se voi muuttua elämän aikana esim. Hetero voikin tajuta olevansa bi tai toisinpäin. Miksi edes tarvitsee lokeroida itseään mihinkään muottiin? Seksuaalisuus on jokaisen oma asia eikä mielestäni edes kuulu muille.
Luulen, että AP:n tytär kiusaa vaan mutsiinsa.
Jaa. Olet ehkä nähnyt itsesi ulkokultaisemmassa valossa kuin oikeasti oletkaan.
Minulla on homo ystävä ja kummisetäni on homo (ja hänellä on lapsi), eikä asia aiheuta minussa mitään ihmettelyä. Mulla on 5 lasta ja pitkä keittiönpöytä, kyllä sen alle mahtuu monenlaisia tallaajia. Ihmisiä, jotka eivät satuta toisiaan. Ei muiden, ei lasten, ei kavereiden, ei sukulaisten sänkykammari- ja rakkausasiat kuulu mulle millään lailla. Pääasia että ovat onnellisia.
Mitä sitten lisääntymiseen tulee, niin ei siihen yhdyntää tarvita. Muumimukimenetelmästä kuullut? Klinikoista? Lasten hankintakin on lapsesi oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Se on nykyään muotia samalla tavalla kuin tämä viherpropaganda. Rakkaus ei aina tunne rajoja mutta todella monilla se on tässä ajassa kokeilu. Eli ole hyväksyväinen. Jos tisirakkautta niin sehän on vain hienoa mutta jos ohimenevää niin aika näyttää. Se on totta mitä joku sanoi bi seksuaalista, moni päätyy miehen ja siksi vain naisista pitävä nainen vieroksuu bi suhdetta.
Tämä on Niiiiin tätä aikaa. Nuoret kehuvat kellä eniten masentaa jne kuka eniten uhri. Se kuuluu intersektionaalisuuteen joka marxilaista ja sekin menee ohi. Marxilaista kulttuuria, mutta nuoremme eivät tiedä olevansa väline.
Kukaan, ei kukaaaaaaan, nuole pillua tai ime munaa MUODIN takia.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Olet ehkä nähnyt itsesi ulkokultaisemmassa valossa kuin oikeasti oletkaan.
Minulla on homo ystävä ja kummisetäni on homo (ja hänellä on lapsi), eikä asia aiheuta minussa mitään ihmettelyä. Mulla on 5 lasta ja pitkä keittiönpöytä, kyllä sen alle mahtuu monenlaisia tallaajia. Ihmisiä, jotka eivät satuta toisiaan. Ei muiden, ei lasten, ei kavereiden, ei sukulaisten sänkykammari- ja rakkausasiat kuulu mulle millään lailla. Pääasia että ovat onnellisia.
Mitä sitten lisääntymiseen tulee, niin ei siihen yhdyntää tarvita. Muumimukimenetelmästä kuullut? Klinikoista? Lasten hankintakin on lapsesi oma asia.
Tää on hauskasti samanlaista vakuuttelua kuin "mulla on tummaihoinen karveri, en ole rasisti" :D Kiva homma.
Tässä taannoin juteltiin 16 vuotiaan tyttären kanssa ja samaa mieltä oltiin asiasta. Kaikkien pitäisi olla lähtökohtaisesti panseksuaaleja. Ei tarvittaisi mitään kummosia ulostuloja enää, kun ihmisellä olisi automaattisesti oikeus olla mitä on.
Siten ollaan pyritty lapsemme kasvattamaankin, vaikkei mitään leimaavaa sanaa edes tiedetty olemassa olevan. Eikä olla lapsiin suuria vauvaodotuksia laitettu. Vauvoja on vaikkapa naapurilla, käy siellä niitä nuuhkimassa, ei niiden tarvitse verisukua olla.
Mistä vaan ihminen löytää onnensa, se on hyvä.
N48
En valitettavasti ole tippaakaan yllättynyt näistä vastauksista, tämä on vauvafoorumi ja tällaisia ihmisiä oikeasti on, vaikka osa trollaileekin.
AP:ta kehaisisin kuitenkin siitä että tiedostat omat tunteesi hyvin ja ymmärrät että tunteesi ovat ristiriidassa arvojesi kanssa, mikä on mielestäni hieno lähtökohta työstää hyväksymistä. Musta kuitenkin vaikuttaa nimittäin siltä, että haluat tyttäresi seksuaali-identiteetin ihan tosissaan hyväksyä. Hyvät äidit tekevät näin. Seksuaalivähemmistöön kuuluvalla kaapistatulo on varmasti myös pelottavaa juurikin siksi että jännittää pettyvätkö tai hylkäävätkö vanhemmat. Mielestäni olet tehnyt nyt oikein, kun et ole tytärtä kuormittanut näiden ajatusten kanssa.
Et ole tuntemustesi kanssa yksin tai ainoa, moni vanhempi käy samoja ajatuksia läpi kun oma lapsi tulee kaapista. Jos tuntuu, että asiasta on vaikea päästä yli vain antamalla asioiden mennä omalla painollaan, ehkä joku pari juttelukertaa psykologilla tms auttaisi?
Joka tapauksessa, tsemppiä jatkoon. Kirjoitustesi perusteella vaikuttaa siltä, että kykenet asian ajan kanssa hyväksymään ja olemaan onnellinen tyttäresi puolesta.
Mun mielestä tärkeintä, että ihminen on onnellinen. Jos ihmisellä on tunteita oman sukupuolen edustajaa kohtaan niin minkä ihmeen sille voi. Eihän tunteita pysty kieltämään tai sammuttamaan. Toki niihin tunteisiin ei aina saa välttämättä vastakaikua, mutta eihän ihminen voi itse päättää keneen hän ihastuu ja keneen ei... Tunteille ei voi mitään kuten edellä jo todettiinkin.
Vuoden päästähän siitä pääsee eroon. Sitten ei haittaa jos tykkää nuolla pinppiä.
Miksi pitää tuoda heti setaöyhötys mukaan kun puhutaan nuoren tavallisen teinin suuntautumisesta?
Erilaisia suuntautumisia on ollut aina ja nyt heille on oma yhdistys johon voi liittyä jos haluaa. Jos ei halua niin elämä bi:nä jatkuu kuten tähänkin asti.
Toki muiden tekemä yhteiskunnallinen vaikuttaminen mahdollistaa esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen niillekin, jotka eivät aktiivisesti tuo suuntaustaan esille. Ja ymmärrän että moni kertoo suuntautumisestaan viestiäkseen ettei kyseessä ole marginaalinen ilmiö.
Mutta vaikka kuinka olisi kiinnostunut kenestä niin ei sinne setaan ole pakko mennä. Eikä yhdistyksen parissa tapahtuva mahdollinen sekoilu edusta kaikkia seksuaalivähemmistön jäseniä, vaan näyttää siltä samalta sekoilulta mitä on lähestulkoon kaikissa yhdistyksissä riippumatta niiden tarkoitusperästä.
Katsokaa nyt vaikka miten niillä taitoluistelijoilla meni yhdistyksessään, miten menee asiat monissa muissa junnuyhdistyksissä, luontoyhdistykdissä tai äärioikeiston yhdistyksissä. Ei aina kovin sopuisasti, tervehenkisesti ja dynaamisesti.
Ikävää tietysti jos mihinkään tuollaiseen joutuu mukaan silloin kun on itse jollain tapaa vielä vaiheessa itsensä kanssa mutta ei se ole yksin seuralaisten juttu eikä seta ole kaikkien juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusvaihe nuoruudessa, bi-seksuaalisuuden tunteet ovat todella yleisiä varsinkin naisilla joiden seksuaalisuus ei ole yhtä ns "kiinteää" kuin miehillä. Voi olla vaihe joka liittyy oman seksuaalisuuden etsintään ja hakuun, ja vain aika näyttää onko pysyvä preferenssi. Lesbonaisilla muuten yleinen ongelma löytää oikeasti pitkäaikaista kumppania, sillä suurin osa bi-naisista ei ole oikeasti kiinnostunut naisista muuten kuin yksittäisissä seksuaalisissa kokeiluissa, elämänmittainen parisuhde ja lapset halutaan kuitenkin sitten miehen kanssa. Joten näin lesbona voin todeta, että bi-naisia ei oteta tosissaan lesbojen parisuhdemarkkinoilla, aina tulee se päivä eteen kun parisuhde halutaankin miehen kanssa ja naiset ovat vain mielenkiintoinen lisä seksuaalisuuteen.
Mutta lähtökohtaisesti sillähän ei pitäisi olla kuitenkaan mitään väliä onko tyttäresi bi, hetero vai homo. Lisäksi hän on vasta 17-vuotias, ole tukena.
Ei jumal*uta, vielä vuonna 2020 saa lukea tällaista bi-vihamielistä ja meidän identiteettiä vähättelevää p*skaa ja mistäpä muualta kuin siltä vähemmistöltä, jonka pitäisi olla meidän puolella.
Bissenä ei voi voittaa, kun on liian hetero homoksi ja liian homi heteroksi. Biseksuaalien syrjintä sateenkaariyhteisössä on näemmä edelleen yleistä. Se on vaan vaihe, tytöt vaan kokeilee, ei ne halua sitoutua...
En vähättele bisseidentiteettiä millään tavalla, kerron mitä lesbona olen karujen kokemusten sekä muiden vähemmistööni kuuluvien naisten kokemuksista oppinut. Bi-identiteettiin minulla ei ole mitään sanottavaa enkä koe olevani oikea henkilö toisten identiteettiä määrittelemään. On myös valitettavaa että ajatusmaailma jossa kaikkien vähemmistöjen pitäisi olla samaa mieltä on valloillaan - ei ole mitään me vastaan ne asetelmaa tai muutenkaan liittoumia, on vain ihmisiä kokemuksineen ja mielipiteineen. Et voi suuttua siitä jos lesbonaiset eivät näe bi-seksuaalisia naisia välttämättä yhtä varteenotettavina kumppaneina perheen perustamiseen ym kuin muita lesboja.
Se, että mainitsin ap:n tyttären tilanteen olevan mahdollistesti vaihe liittyy tyttären ikään. En itsekkään tiennyt olevani lesbo 17-vuotiaana - kuten en tiennyt elämästä muutenkaan hölkäsen pöläystä.
https://yle.fi/uutiset/3-11533379
Biseksuaalien syrjintä sateenkaariyhteisössä on ihan todellinen, tutkittu ilmiö, englanniksi puhutaan 'bi erasuresta'. Sinä ja lesboystäväsi olette siihen myös osallisia. Sen lisäksi, että bisseihin liitetään mm. epäluotettavien pettäjien ja salaheteroiden leima, heidän seksuaalisuutensa usein mitätöidään siinä vaiheessa, jos he päätyvätkin yhteen toisen sukupuolen kanssa. Aivan kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa seurusteleminen tekisi bissestä heteron!
Ei sinun tarvitse vähemmistön edustajana olla kaikkien vähemmistöjen asialla, mutta luulisi, että tietäisit miltä ulkoa asetettujen ennakkoluulojen kohteeksi joutuminen oikein tuntuu. Nämä ennakkoluulot voivat myös olla vahingollisia, esim. jos AP nyt alkaisi puhua tyttärelleen että se on vain ohimenevä vaihe - se tekisi hallaa sekä AP:n ja tyttären suhteelle että tytön itsetunnolle.
Seksuaalisuus muuttuu ja muovautuu iän myötä, mutta jotkut tietävät jo hyvin nuorena oman suuntautumisensa, toiset vasta myöhemmin. Yleensäkin ihminen kasvaa iän myötä ja harvemmin se 17-vuotiaan kumppani on rinnalla loppu elämää. Vaikka nuoruuteen kuuluu omien rajojen kokeilu ja itsensä etsiminen, ei se silti tarkoita, että kaikki nuoren kokemukset pitäisi mitätöidä ja pistää iän piikkiin.
Jos vanhempi pystyy olemaan nuorensa tukena, seurusteli hän kenen kanssa tahansa (sikäli kun nuori ei ole vaarassa joutua esim. väkivallan uhriksi tai päihdekoukkuun), se luo varmasti parhaan mahdollisen pohjan niille loppuelämän suhteille ja kehittyvälle seksuaali-identiteetille.
En koe kaipaavani suuntaan tai toiseen mitään ilmoitusta lasten suuntautumisesta. Aikanaan päätyvät ehken jonkun kanssa parisuhteeseen ja sen mukaan sitten mennään. En ymmärrä, miksi asian pitäisi minua kiinnostaa vanhempana.