Tyttäreni 17v ilmoitti olevansa bi-seksuaali
ja saman tien sanoi jo seurustelevansa toisen tytön kanssa. Hämmennys oli VALTAVA. Mitään viitteitä tähän suuntaan ei koskaan ollut tullut. Olin jopa useasti kysynyt suuntautumista, mutta tähän mennessä on kerrotu vain pojista.
Tästä on useampi kuukausi, mutta vieläkään en ole oikein sulattanut asiaa kunnolla.
Periaatteessa asia on järjen tasolla ihan ok, eihän siinä mitään. Tunteen tasolla on sitten eri asia. Olen huomannut tuntevani jonkilaista häpeää ja epäonnistumisen tunteita. Olen myös surullinen, koska tiedän, että välttämättä hän ei tule koskaan saamaan omia lapsia.
Käsittämätöntä miten ihmisen järki ja tunteet tuntuu olevan ristiriidassa. Järjen tasolla tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta tunnetasolla nousee näitä negatiivisia ajatuksia. Olin jopa ajatuksen tasolla hänelle vihainen. En ole tietenkään hänelle näistä tunteista kertonut vaan kertonut vain, että asia on ok ja rakastan häntä edelleen sellaisena kuin hän on.
Onko kellään muilla vastaavia kokemuksia, miten tämä tieto tyttären seksuaalisesta suuntautumisesta aiheuttaa näitä negatiivisia tunteita?
Kommentit (85)
Kyllä sun pitää sieltä oman pään sisältä ratkaista miksi elät tyttäresi kautta niin että olet asettanut tietyt normit ja vaateet ( lapsenlapset) ja kun hän ei täytä näitä tunnet pettymystä ja häpeää. Ilm. tuo häpeä sitä mitä muut asiasta ajattelee.
Jälleen yksi setan propagandan uhri.
Taitaa kaikki suomalaiset nuoret naiset olla nykyään. Valitettavasti.
Kannattaa ehkä hankkia joku juttukaveri, että voit jutella noista ajatuksista ja tunteista, ilman että välität niitä tyttärelle. Hänhän ei ole tehnyt mitään väärää, ei vain ole sellainen kuin olet odottanut ja minkä kuvan olet hänestä päässäsi luonut.
Sinänsä hienoa, että kehtaat tunnustaa ääneen noita tunteita mitä nousee pintaan, mutta lue vielä vastaukset uudestaan. Olet pettynyt siihen, ettei tyttäresi ole sellainen miksi olet hänet luokitellut.
Ajat muuttuu, ja jos muuten fiksu tyyppi, niin seksuaalisuus on enää pikkujuttu.
Onneksi ei sentään feministilesbo.
Tätä hämmästyin itsekin, tajusin, että elän liikaa lasteni kautta, vaikka luulin että näin ei ole. Kyllä tässä on peiliin katsomisen paikka. Jollain tasolla olen luullut, että en aseta heille mitään odotuksia, mutta ilmeisesti sittenkin jokin aivojen osa on näin työskennellyt.
No eikös kaikki 17- vuotiaat ole lesboja hommia tai vähintään bi- seksuaaleja?
Itselläni ainakin oli myös tuo vaihe, nykyään olen kyllä umpihetero.
Ihan perusvaihe nuoruudessa, bi-seksuaalisuuden tunteet ovat todella yleisiä varsinkin naisilla joiden seksuaalisuus ei ole yhtä ns "kiinteää" kuin miehillä. Voi olla vaihe joka liittyy oman seksuaalisuuden etsintään ja hakuun, ja vain aika näyttää onko pysyvä preferenssi. Lesbonaisilla muuten yleinen ongelma löytää oikeasti pitkäaikaista kumppania, sillä suurin osa bi-naisista ei ole oikeasti kiinnostunut naisista muuten kuin yksittäisissä seksuaalisissa kokeiluissa, elämänmittainen parisuhde ja lapset halutaan kuitenkin sitten miehen kanssa. Joten näin lesbona voin todeta, että bi-naisia ei oteta tosissaan lesbojen parisuhdemarkkinoilla, aina tulee se päivä eteen kun parisuhde halutaankin miehen kanssa ja naiset ovat vain mielenkiintoinen lisä seksuaalisuuteen.
Mutta lähtökohtaisesti sillähän ei pitäisi olla kuitenkaan mitään väliä onko tyttäresi bi, hetero vai homo. Lisäksi hän on vasta 17-vuotias, ole tukena.
Vierailija kirjoitti:
No eikös kaikki 17- vuotiaat ole lesboja hommia tai vähintään bi- seksuaaleja?
Itselläni ainakin oli myös tuo vaihe, nykyään olen kyllä umpihetero.
Hommia = homoja
Eikö nyt ole hyvä, että on tytön kanssa eikä just nyt tule raskaaksi?
Voi hän muuten lesbonakin saada omia jälkeläisiä, mutta isä vain jää tuntemattomaksi.
Hei AP, mielestäni olet jo menossa oikeaan suuntaan, kun tunnistat nuo tunteet ja ajatukset itsessäsi. Ne voivat hyvin olla tiedostamatonta perintöä esimerkiksi omasta lapsuudestasi ja pulpahtivat nyt esiin, kun asiasta tuli ajankohtainen.
Jos haluat olla hyvä vanhempi tyttärellesi ja tehdä oikein, seisot hänen tukenaan tässä asiassa sillä hän ei tee mitään väärää eikä vaarallista. Jos mokaat esimerkiksi tuomalla omat tuntemuksesi esille, puhumalla tyhmiä tai jopa suuttumalla lapselle, et välttämättä pääse näkemään niitä toivomiasi lapsenlapsia sitten, jos heitä myöhemmin siunaantuukin. Eihän tyttäresi välttämättä halua lapsia, vaikka olisi heterokin.
Vanhemmuuteen kuuluu sen hyväksyminen, että oma lapsi ei todennäköisesti toteuta niitä odotuksia ja toiveita, joita hänelle vanhempana asettaa. Vanhempana voi joutua saattelemaan oman lapsensa katkaisuhoitoon, aborttiin, jopa hautaan... Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin seistä lapsesi tukena.
Terveisin Eräs samassa iässä kaapista tullut bi-nainen, nyt miehen kanssa naimisissa ja lapsikin tullut, mutta bi olen edelleen
Varmaan 80% naisista on jossain määrin bi-seksuaaleja. Toki huomattavasti pienempi prosentti on koskaan edes testannut toista naista käytännössä.
Mutta huoli pois. Joku viisas on joskus sanonut, että kaikki bi:t päätyy lopulta miehiin. Siis omasta sukupuolestaan riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusvaihe nuoruudessa, bi-seksuaalisuuden tunteet ovat todella yleisiä varsinkin naisilla joiden seksuaalisuus ei ole yhtä ns "kiinteää" kuin miehillä. Voi olla vaihe joka liittyy oman seksuaalisuuden etsintään ja hakuun, ja vain aika näyttää onko pysyvä preferenssi. Lesbonaisilla muuten yleinen ongelma löytää oikeasti pitkäaikaista kumppania, sillä suurin osa bi-naisista ei ole oikeasti kiinnostunut naisista muuten kuin yksittäisissä seksuaalisissa kokeiluissa, elämänmittainen parisuhde ja lapset halutaan kuitenkin sitten miehen kanssa. Joten näin lesbona voin todeta, että bi-naisia ei oteta tosissaan lesbojen parisuhdemarkkinoilla, aina tulee se päivä eteen kun parisuhde halutaankin miehen kanssa ja naiset ovat vain mielenkiintoinen lisä seksuaalisuuteen.
Mutta lähtökohtaisesti sillähän ei pitäisi olla kuitenkaan mitään väliä onko tyttäresi bi, hetero vai homo. Lisäksi hän on vasta 17-vuotias, ole tukena.
Ei jumal*uta, vielä vuonna 2020 saa lukea tällaista bi-vihamielistä ja meidän identiteettiä vähättelevää p*skaa ja mistäpä muualta kuin siltä vähemmistöltä, jonka pitäisi olla meidän puolella.
Bissenä ei voi voittaa, kun on liian hetero homoksi ja liian homi heteroksi. Biseksuaalien syrjintä sateenkaariyhteisössä on näemmä edelleen yleistä. Se on vaan vaihe, tytöt vaan kokeilee, ei ne halua sitoutua...
Hienoa, että on kertonut asiasta jo noin varhain. Monet eivät vielä tuossa iässä uskalla. Voit onnitella itseäsi, että tyttö luottaa noin paljon sinuun. Voit onnitella myös itseäsi siitä, että tunnistat ja yrität käsitellä itsessäsi noita vaikeita tunteita. Kaikki eivät siihen pysty.
t. Bi-seksuaalin sisko
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla.
Kahlil Gibran, Profeetta, 1923
Tuo on jo niin viime vuosituhannelta. Nyt kuuluu olla vähintäin triseksuaali, kun sukupuolia on lukuisia, lähes ääretön määrä.
En tiedä tulevasta sukupolvesta, mutta kyllä mun sukupolvi vielä kavahtaa homoja.
Syynä on se, että Homous poistettiin rikoslaista vasta 70-luvulla. Senkin jälkeen sitä pidettiin pitkään psyykkisenä sairautena. Myös kirkko piti syntinä.
On aivan selvää, ettei tämä ole teinien vanhemmille nykyäänkään mikään pikkujuttu.
Kokemusta ei ole, mutta pääasia että hän on asian sisäistänyt, ja tulee ehkä olemaan sen kanssa sujut loppuelämänsä.
Karusti sanottuna, samahan se miltä sinusta tuntuu tämän asian kanssa, asiahan on kokonaan tyttäresi kannettava, mutta epäonnistumisesta kasvatuksessa tai vastaavasta ei tietenkään ole kyse.
Mieti mielummin asiaa niin, että tyttäresi luottaa ja turvaa sinuun niin paljon että uskalsi asian kertoa ylipäätään.
Tulet tottumaan ajatukseen ennemmin tai myöhemmin, eikä muuten bi-seksuaalisuus millään tasolla estä tytärtäsi hankkimasta lasta?
Sehän tarkoittaa pääosin ja mutkat suoristaen että hän viehättyy miehistä sekä naisista. Ei toisiaan poissulkien. Eikä seksuaalinen suuntautuminen onneksi ole enää pitkään määritellyt sitä voiko saada lapsen jollakin tavalla.
Tsemppiä sulle, ja isot propsit tyttärellesi
M40