Lapsuuden muistoja opettajista: erottuuko joku joukosta? Millaisia he olivat?

Yleensä ihmiset muistavat lempiopettajan tai inhokkiopettajan.

Ala-aste 90-luvun loppupuoli.

Olen rikkinäisestä perheestä ja se heijasteli myös koulunkäyntiin. Tuen sijaan sain aina erilaisia rangaistuksia ja julkisia nöyryytyksiä. Kolmannella ja neljännellä luokalla eräs opettaja koko luokan kuullen haukkui minua säännöllisesti erilaisilla haukkumanimillä, joiden käytöstä lapset itse olisivat saaneet rangaistuksen, kun en ollut joko tehnyt läksyjä tai ne oli väärin. Kirjoittamiani äidinkielen aineita luettiin opettajan toimesta luokan edessä ääneen varoittavana esimerkkinä. Käsialani oli huonoa ja opettaja muisti aina korostaa tätä ja lausui ivalliseen sävyyn kaikki kirjoitusvirheet ja epäselvät kohdat. Tämän lisäksi opettaja myös arvosteli ainetta ankarasti. Kyseessä siis useat eri opettajat. Vanhempiini ei koskaan otettu yhteyttä äkillisesti ja pysyvästi huonontuneesta koulumenestyksestä enkä saanut mitään tukea.

Yläaste 2000-luvun alku

Harrastin koulussa ja vapaa-ajalla itseni vahingoittamista, viiltelyä ym. ja lisäksi kuljin sellaisissa vaatteissa, että haavat näkyivät hyvin. Olin humalassa ja huumeissa koulussa ja myös lintsasin paljon. Vanhemmat oppilaat kiusasivat ja pahoinpitelivät fyysisesti, nykyään nenärustoni on hieman poikkeava toistuvista nyrkiniskuista. Opettajat tiesivät pahoinpitelyistä. Mihinkään ei puututtu, eikä ohjattu terkkarille/kuraattorille/psykologille, poliisiin ei oltu yhteydessä eikä myöskään lastensuojeluun tai sosiaaliviranomaisiin. Olin silti pohjimmiltani fiksu, mutta opo tyrmäsi kaikki opiskeluhaaveeni ja sanoi, ettei minun kannata edes yrittää. Luovutin.

Nykyään en voi sille mitään, mutta olen aika katkera koko opettajakuntaa kohtaan. Aina kun joku sanoo olevansa opettaja, ajattelen hiljaa mielessäni tästä heti, että tämä on pohjimmiltaan itsekäs sadisti, joka nauttii lasten nöyryyttämisestä ja unelmien polkemisesta.

Olin surkea liikunnassa, en yksinkertaisesti pystynyt samaan mihin muut. Muistan liikunnanopettajan, joka suhtautui kuin minulla olisi ongelmia ymmärryksessä eikä motorisissa taidoissa. Olisin halunnut karjua sille, että kyllä minulle voi puhua ihan normaalisti, ei tarvitse lätystää kuin pikkuvauvalle.