Lue keskustelun säännöt.
Mies löi minua ensimmäisen kerran, miten pääsen yli?
06.05.2014 |
Olen 24 -vuotias nainen, ja rakastuin vaihto-opiskellessani Tshekkiläiseen, minua kaksi vuotta nuorempaan mieheen. Mies on aina käyttäytynyt aivan ihanasti minua kohtaan. Sovimme kuitenkin alusta asti, ettemme ala vakavaan suhteeseen, koska siitä ei välimatkan vuoksi tulisi mitään. Niimpä toisia naisia ja miehiä on lyhyen suhteemme aikana ollut esillä, hänellä kuitenkin enemmän kuin minulla. Tapella olemme aina osanneet, niin mustasukkaisuudesta, kuin mistä tahansa arkipäiväisestä asiastakin, mutta olemme ne myös osanneet sopia.
Olin nyt hänen luonaan Tshekeissä käymässä. Meillä oli aivan ihanaa kahdestaan, mutta hän kuitenkin tekstaili aamusta iltaan entisen tyttöystävänsä kanssa. Tappelimme ja sovimme vanhaan tapaan, mutta olin jo asennoitunut siihen, että reissun jälkeen juttumme olisi loppu.
Olimme yökerhossa, ja kumpikin hyvässä tuiskeessa. En nähnyt "miestäni" missään ja lähdin etsimään, löysin hänet tanssimasta hitaita toisen naisen kanssa. Minä hermostuin ja läpsäisin häntä poskelle, mikä oli äärimmäisen typerä ja ajattelematon teko, jota kadun syvästi. Tämän jälkeen mies talutti minut pihalle, ja ajattelin, että hän haluaa puhua asian halki. Hän talutti minut nurkan taakse ja PAM, läjäytti kätensä todella voimalla omaan poskeeni. Olin aivan shokissa, koska en ikinä olisi voinut kuvitella hänen lyövän minua.
Seuraavana päivänä kysyin, muistaako hän lyöneensä minua, ja hän vain totesi lyöneensä, koska minäkin löin ensin. Mikä on tietysti aivan totta. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kovin pahoillaan.
Nyt olen kovin hukassa. Tiedän, että olin todella typerä ja ajattelematon lyödessäni häntä, eikä sitä olisi ikinä saanut tapahtua. Mitä minun siis pitäisi ajatella hänen lyönnistään? Voinko olla siitä edes vihainen? Oliko se ihan oikeutettu lyönti, koska minä läpsäisin ensin? Voinko kuitata tämän molempien kännisekoiluna...?
Loppureissu meillä sujui romanttisissa merkeissä. Yritin olla ajattelematta lyöntiä, ja nauttia viimeisistä yhteisistä hetkistä. Kuitenkin vähän väliä mieleeni palaa kivulias kuva hetkestä, kun hän lyö minua. Miten minä käsittelen tämän asian? Tunnen oloni kovin haavoittuvaiseksi. Ryvenkö vain tarpeettomassa itsesäälissä? En ole itse koskaan aikaisemmin lyönyt, eikä minua ole lyöty.
Kommentit (10)
Unohda ja jatka elämääsi. Ikävä juttu molemmin puolin mutta ei teillä onneksi ole vakavaa suhdetta kun muitakin molemmilla on. Jätä taaksesi ikävä muisto ja opi siitä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse lyöt ensin, niin et voi yllättyä reaktiosta.
En siis itse hyväksy väkivaltaa laisinkaan, mutta jos minua lyötäisiin niin kyllä oikeuttaisin itselleni myös yhden vapaalyönnin.
Ota myös huomioon kulttuurierot.
Joku mies voi ottaa läpsäisyn nöyryytyksenä ja kokee oikeudekseen palauttaa sinut paikallesi. (Huom en itse ajattele noin).
Jäitkö sä sen alle, vai onko se sun päällä? Kokeile työntää pois ja sitten kävellä siitä yli.
Mikä tässä on ongelma? Teillä oli pataanvetokilpailu, eikä kumpikaan voittanut. Asia harvinaisen selvä. Suhde ei tule toimimaan, välimatkaa on liikaa, kulttuurierot haittaa, väkivaltaa, tunteiden vuoristorataa, valtapeliä, jne, jne..
Tämä on aivan selvä keissi. Se oli hauskaa jonkun aikaa, nyt kantapäät vastakkain ja kohti uusia seikkailuja.
Sbohem!
Kyllä se lyö toisenkin kerran. Siis jos vaan jäät odottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyömistä ei voi hyväksyä, mutta jäikö teiltä huomaamatta, että nainen löi ensin?
Ei tuosta suhteesta hyvä seuraa. Teit todellakin väärin kun löit. Minua kuitenkin pelottaisi eniten tuo, että mies vei sinut toisaalle, ja suunnitellusti, kylmän rauhallisesti löi takaisin. Jos olisi reagoinut sekunnissa vastaiskulla, olisin ehkä voinut ymmärtää paremmin. Tuo mitä hän teki on todella pelottavaa, enkä uskaltaisi enää olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä jo tuon märehtiminen. Sinä mokasit ekana, hän tokana. Lopputulemana huonot fiilikset.
Jatkossa a) jätät itse lyömättä, se ei ole sen enemmän ok lyödä siksi, että sä olet nainen,
b) et hyväksy miehenkään lyöntejä. Jos lyö, suhde on katkolla. Ei sitä heti tarvitse lopettaa, jos toinen aidosti pelästyy, katuu ja hakee apua (mulla on mies lyönyt kerran, mutta säikähti ihan hirveesti itsekin reaktiotaan eikä ole kohta 28 vuoden suhteen aikana lyönyt toiste, siitä ainoasta kerrasta on kohta 15 vuotta aikaa - eli välttämättä mies EI lyö aina vaan enemmän. Kaikki riippuu siitä, tunnustaako mies itselleen toimineensa väärin, vai onko se sellaista "mutku sä auoit päätäsi, sun vika se oikeastaan onkin"). JOS mies ei kunnolla kadu, lyönti tuskin jää ainoaksi.
c) mitä helvettiä sä tuollaisen jälkeen vielä jäät lomailemaan romanttisesti sen miehen kanssa, jos se tapahtunut järkytti sua? Etkö anna itsellesi arvoa tuon enempää? JOS koet, että sulle on tehty vääryyttä, toimi sen mukaan äläkä jää tallottavaksi lisää.
Voin kokemuksesta sanoa, että ei kannata jatkaa suhdetta. Kun mun entinen avomieheni löi mua ensimmäisen kerran niin annoin sen anteeksi, koska mä "provosoin". En itse kyllä läimässyt tai mitään niinkuin sä, mutta kyllä sen aina yrittää tavallaan loogisesti selittää, että jotenkin ansaitsi sen lyönnin, koska tuntuu vaan ihan liian järjettömältä, että rakas ihminen ilman sen kummempaa syytä löis.
Ja siis toi asia jää oikeesti kalvaan. Vaikka sen kuinka antais anteeks tai "hyväksyis" niin mulla kävi ainakin niin, että en vaan pystynyt unohtaan ja suhteesta tuli aika epätasavertainen, koska rupesin pelkään ja nöyristeleen kaikissa riitatilanteissa, etten taas "provosois" sitä lyömään mua.
Ja kun teillä on muutenkin etäsuhde ja kaikkee muuta sotkua niin ei kannata tuhlata aikaa ja energiaa tollaseen. Sä ansaitset ja löydät paljon parempaa ja varmasti lähempääkin. :) Tsemppiä!
Lopeta tuo itsesi kiusaaminen. Kun kerran tunteita on, mutta parisuhdetta ei voi olla. Älä näe miestä enää.