Lue keskustelun säännöt.
Sinulle, joka puhuit itsemurhasta
10.03.2014 |
Pyydän, älä tee sitä. Meillä on vain tämä yksi ja ainoa elämä, et voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskon että olet aivan loppu ja et jaksa, mutta älä luovuta vielä.
Tiedän että tämä kuulostaa todella kliseeltä, mutta aika todella parantaa haavat. Minä itsekin olin joskus niin maassa, että luulin kuoleman olevan ainoa vaihtoehto. Nyt olen hyvin onnellinen ja iloinen, että elän yhä. En olisi voinut uskoa sitä silloin. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta kaikki muuttuu paremmaksi 99,99% varmuudella. Elämässä on niin paljon koettavaa vielä loppuun saakka.
En tunne sinua, mutta todella toivon suoraan sydämestäni, ettet luovuta! Hanki apua ja kerro olostasi muille. Kokeile edes, pyydän.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kauniista sanoista. En luovuta.
Samaa mieltä. Itsekin masennuksesta selvinneenä voin sanoa, että kyllä olisi itsemurhan tekeminen kaduttanut! :-)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 23:40"]
Samaa mieltä. Itsekin masennuksesta selvinneenä voin sanoa, että kyllä olisi itsemurhan tekeminen kaduttanut! :-)
[/quote]
Enpä usko että olisi ;) mutta näin masennuksen kaksi kertaa sairastaneena ymmärrän pointtisi. Siitä voi päästä ja pääsee yli!
No kertokaa, miten siitä pääsee!!! Ja häviääkö tämä hirveä tunne siitä että elämä on täysin merkityksetöntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kertokaa, miten siitä pääsee!!! Ja häviääkö tämä hirveä tunne siitä että elämä on täysin merkityksetöntä?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 23:49"]
No kertokaa, miten siitä pääsee!!! Ja häviääkö tämä hirveä tunne siitä että elämä on täysin merkityksetöntä?
[/quote]
Kaksi isoa neuvoa:
-Jos siitä asiasta joka pahaa oloa aiheuttaa, on mahdollista päästä eroon, tee se.
-Hae apua ja tukea muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkityksettömyydentunne on lopultakin aivokemiaa. Siihen voi vaikuttaa pilleripurkilla tai muuttamalla ajattelutapojaan, ja parhaiten kai molemmat yhdistämällä.
Kun on riittävästi vastoinkäymisiä listalla ja siihen tulee mitään lisää, äkkiä päättelee että kipu loppuu kun lakkaa olemasta. Eihän se niin ole, se vain siirtyy toisten kannettavaksi ja yltyy samalla.
Älä pelkää kipua. Se tunteettomuuden ja merkityksen häviämisen tunne on kuitenkin vain tunne. Moni meistä on kokenut sen, muttei koe enää. Sitä oppii järjestelemään elämäänsä ja käsittelemään ongelmiaan ajan kanssa niin, että kipua on iän myötä aina keskimäärin vähemmän.
Älä jää yksin, ei meitä ole tarkoitettu sellaiseen.
Itke aina kun itkettää ja sen jälkeen hengitä syvään ja rauhoitu. Pura se paha olo pois.
Puhu jollekkin, vaikka ammattiauttajalle.
Poista elämästäsi surun aiheuttaja, jos se on mahdollista.
Aika kuluu ja parantaa.
:)