Lue keskustelun säännöt.
Mies huutaa lapsille
14.12.2020 |
Jos olen miehen kanssa eri mieltä, mies saattaa minulle tiuskaista mutta sitten huutaa lapsille.
Jos on erimielisyyttä jostain asiasta. Jos olemme eri mieltä miten joku asia pitäisi hoitaa- esim. tarvitseeko olla lapsella toppa- vai tuulipuvunhousut. Mies saattaa olla lähdössä ulos tuulipuvun housuilla mutta jos sanon että siellä on -3 että toppahousut varmaan paremmat, eteisestä kuuluu karjuminen lapselle sitten.
Tai mies uhkaa viedä lapset ulos yöksi jos eivät tottele. Tai nyt oli viemässä väkisin ulos autoon ja sanoi että vie lapsen asumaan muualle, koska lapsi ei tottele ja haluaa itse keksiä säännöt.
Tämäkin kohtaus lähti siitä että minä olin miehen kanssa ensin eri mieltä ja tavallaan pyysin tukea asiassa lapsen kanssa. Mies meni sitten aivan normaalisti lapsen luo ja sitten alkoi kiristyä ja kohta lasta oli jo autoon kantamassa. Toinen lapsi stressaantuu tästä myös.
Haluaisin että lapsilla on hyvä olla ja sen vuoksi huolehdin heidän asioista. On kuitenkin vaikeaa, jos puoliso on eri mieltä. Hän kokee minun lapsista huolehtimisen kritiikkinä häntä kohtaan ja sitten tulee riita ja sitten alkaa huuto.
Puoliso myös kiroilee minulle ja joskus minä en vaan jaksa ja olen jopa vastannut lasten kuullen kiroillen takaisin, että tältä kuulostaa kun minulle puhutaan. Se on pikkumaista mutta en vaan jaksa aina. Miksi minulle puhuessa pitää olla joka lauseessa kirosana. Miten sitä voi jaksaa kuunnella. Kun lapset kuulee sen joka tapauksessa, miten minulle puhutaan.
Vaikka kuulostan uhriutujalta varmasti, haluan sanoa etten ole. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli vain saada kirjoittaa jonnekin tämä asia, mikä hämmentää minua kovasti ja ahdistaa myös.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Jos et ota yhteyttä perheneuvolaan/lastensuojeluun/turvakotiin/muuhun tahoon itsesi takia, niin tee se edes lastesi takia. Toimit erittäin itsekkäästi, jos et tee niin. Eivät lapset kiitä sinua tulevaisuudessa siitä, että puhuit heille isin käyttäytymisestä. He kysyvät, miksi sinä et tehnyt mitään.
Voisiko joku kertoa mitä äiti voi tarkalleen ottaen tehdä kun viranomaisten mielestä ongelmaa ei ole? Niin kauan kuin ei ryyppää eikä hakkaa lapsiaan niin niitä saa kohdella ihan miten haluaa. Tämä on minun kokemukseni. Raastupaan ei ole varaa ja halutessaan fiksunoloinen isä kiertäisi kaikki pikkusormensa ympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso ap naisten linja.fi (tai soita) tai soita turvakotiin. Osaavat auttaa sinua eteenpäin.
Olet niin syvällä tuossa kuviossa, että on vaikeaa nähdä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ota yhteyttä perheneuvolaan/lastensuojeluun/turvakotiin/muuhun tahoon itsesi takia, niin tee se edes lastesi takia. Toimit erittäin itsekkäästi, jos et tee niin. Eivät lapset kiitä sinua tulevaisuudessa siitä, että puhuit heille isin käyttäytymisestä. He kysyvät, miksi sinä et tehnyt mitään.
Voisiko joku kertoa mitä äiti voi tarkalleen ottaen tehdä kun viranomaisten mielestä ongelmaa ei ole? Niin kauan kuin ei ryyppää eikä hakkaa lapsiaan niin niitä saa kohdella ihan miten haluaa. Tämä on minun kokemukseni. Raastupaan ei ole varaa ja halutessaan fiksunoloinen isä kiertäisi kaikki pikkusormensa ympäri.
Äiti voi toimia tiettyyn rajaan saakka. Mutta isä voi muuttaa käytöstään. Miten nämä miehet käyttäytyvät niissä perheneuvolan tapaamisissa? Eivätkö ylipäätään tajua omaa haitallista käytöstään? Eikö kiinnosta lasten pahoinvointi ja oireilu?
Valvotut tai hyvin lyhyet tapaamiset tietysti, jos on epäily, että lapsia kohdellaan huonosti.
Tutustukaan miehenne kanssa lasten aggressiokasvatukseen. Tämähän on tarkoitettu lapsille, mutta sopii hyvin aikuisille jos tunteidenhallintataidot on jääneet oppimatta.
Mä olen tavallaan tyytyväinen, että meidän suhteessa minä olen toisinaan se raivoava hullu, koska kuitenkin tiedostan oman hulluuteni ja haluan oppia käyttäytymään. Mies on tyyni ja rauhallinen, se turvallinen vanhempi. Olen monesti miettinyt millaista olisi jos mieheni käyttäytyisi arvaamattomasti ja se tuntuisi itsestänikin tosi pelottavalta ja pahalta. Lasten kasvatus lähtee siitä, että kasvattaa itsestään ensin tasapainoisen ihmisen ja sitten voi olla lapsille esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastenmielistä. Juuri näin saadaan meille kaikille lisää laskua: lisää traumatisoituneita lapsia.
Ota yhteyttä jonnekin, missä autetaan. Sen verran sinun pitää jaksaa. Saatat menettää myöhemmin myös lapsesi, koska kyllä he muistavat sen kaiken. On ihan turha työntää päätä pensaaseen. He muistavat sen, että äiti ei auttanut...
Olisin ÄITI ja puolustaisin ja suojelisin lapsiani muuttamalla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin ÄITI ja puolustaisin ja suojelisin lapsiani muuttamalla pois.
Mutta kun ne lapset pitää laittaa sinne isälle eron jälkeenkin. Ero ei siis auta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ÄITI ja puolustaisin ja suojelisin lapsiani muuttamalla pois.
Mutta kun ne lapset pitää laittaa sinne isälle eron jälkeenkin. Ero ei siis auta yhtään mitään.
Alapeukkujen sijaan olisi mukava saada konkreettisia neuvoja. Miten estetään lapsia joutumasta isälle kun on yhteishuoltajuus ja lastensuojelun mielestä kaikki ok? Oikeudessa näyttäytyisin katkerana ja tasapainottomana eksänä joka puuttuu toisen elämään ja yrittää kaapata lapset itselleen. Kun sossu totesi minulle kaiken olevan kunnossa ja yritin itkua nieleskellen epäuskoisena vaatia lasten kuulemista, he vastasi ettei ole suositeltavaa kuormittaa lapsia sellaisella. Lopuksi kysyttiin että tarvitsenko kotiapua kun vaikutan niin stressaantuneelta. Niin. Se on aika stressaavaa hoitaa psyykkisesti oireilevia lapsia ja sitten se oma aika kun ovat toisella vanhemmalla menee hysteeristen lasten puheluihin tai viesteihin. Sanottiin vaan että älä vastaa, älä ole saatavilla niin lapsi oppii luottamaan että isänkin kanssa pärjää. Isä taustalla karjuu s aatanaa ja v ittua mutta minun pitäisi vaan ignoorata lapsen hätä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja etenkin isällä lapsiinsa. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella tuntuu olevan melko idealistinen ja naiivi kuva lastensuojelusta. Totuus on kuitenkin se, että heidän haaviin tarttuu vain huono-osaisempien ongelmat. Jos on audit kivitalon pihassa ja hyvät ammatit ja halutessaan fiksuja puhuvat vanhemmat niin todetaan vain että kyllähän te osaatte nämä teidän ristiriidat ratkaista, että pitäkää kuulkaa sellainen säännöllinen palaveri! Että heippa nyt sitten vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ÄITI ja puolustaisin ja suojelisin lapsiani muuttamalla pois.
Mutta kun ne lapset pitää laittaa sinne isälle eron jälkeenkin. Ero ei siis auta yhtään mitään.
Alapeukkujen sijaan olisi mukava saada konkreettisia neuvoja. Miten estetään lapsia joutumasta isälle kun on yhteishuoltajuus ja lastensuojelun mielestä kaikki ok? Oikeudessa näyttäytyisin katkerana ja tasapainottomana eksänä joka puuttuu toisen elämään ja yrittää kaapata lapset itselleen. Kun sossu totesi minulle kaiken olevan kunnossa ja yritin itkua nieleskellen epäuskoisena vaatia lasten kuulemista, he vastasi ettei ole suositeltavaa kuormittaa lapsia sellaisella. Lopuksi kysyttiin että tarvitsenko kotiapua kun vaikutan niin stressaantuneelta. Niin. Se on aika stressaavaa hoitaa psyykkisesti oireilevia lapsia ja sitten se oma aika kun ovat toisella vanhemmalla menee hysteeristen lasten puheluihin tai viesteihin. Sanottiin vaan että älä vastaa, älä ole saatavilla niin lapsi oppii luottamaan että isänkin kanssa pärjää. Isä taustalla karjuu s aatanaa ja v ittua mutta minun pitäisi vaan ignoorata lapsen hätä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja etenkin isällä lapsiinsa. Että näin.
En ole koskaan (onneksi) ollut tällaisessa tilanteessa, mutta sanoitko sinä sossulle suoraan, että isä käyttää väkivaltaa lapsia kohtaan ja että sossu tekee virkarikoksen, jos päästää lapset isälleen pahoinpideltäviksi? Ja että teet sossusta rikosilmoituksen? Ja oletko soittanut poliisille joka kerta, kun isä karjuu taustalla s aatanaa ja v ittua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minun mielestä huutaminen ei ole normaalia mutta mieheltä huutaminen ja kiroilu ja uhkailu on arkipäiväistä. Tai Ehkä joka toinen päivä uhkailua mutta melkein joka päivä huutoa ja kiroilua.
Ennen oli sitä raivoa pari kertaa viikossa. Sellainen Niinkuin mies päästelisi höyryjä pihalle ja jotenkin jälkeen päin vaikuttaa rentoutuneelta kun on saanut raivota täysiä lapsille.
Mä en jaksa enää.. ja minussa on vaan vika. Minä olen liian kriittinen ja kritisoiva.
Ap
Miksi edes haluat olla tuollaisen kanssa? Sinun velvollisuus on nyt auttaa lapsiasi. He eivät voi asua tuollaisen isän kanssa. Ero vireille.
Ja eron jälkeen ne lapset on sen räyhäävän isän armoilla keskenään, kenties joka toisen viikon. Tuollaisen takia kun ei vielä voi isän tapaamisoikeuksia viedä. Vaikka nyt isä huutaakin lapsille sen takia että äiti on eri mieltä, eiköhän se keksi syyt huutaa niille lapsille jonkun muunkin tekosyyn takia. En nyt sano, etteikö ero kannattaisi, mutta hyvä ajatella asiaa tältäkin kannalta. Omakohtaista kokemusta on. Nyt eron jälkeen ei yhtään haluaisi laittaa lapsia isälleen, mutta minkäs teet. Näennäisesti kun heistä huolehtii. Ja sossu kyllä tietää tilanteen, kun lasu tuli isästä muun syyn takia.
Tämä juuri. On helppo huudella "eroa". Mutta mitä jos se ero tarkoittaa vain tilanteen pahenemista lasten kannalta? Jos mies on huono isä ydinperheessä, jossa palvelu todennäköisesti pelaa ja hoidettavia asioita ja tilanteita on todennäköisesti korkeintaan puolet, niin millainen se tyyppi on sitten, kun on yksin lasten kanssa? Yh:na voin kertoa, että se kaikesta yksin huolehtiminen on aika raskasta. Jos mies on paska isä nyt, onko parempi palon stressaavammassa tilanteessa? Joskus ero on kaikesta huolimatta paras vaihtoehto, mutta kevyin perustein en siihen kehota.
Ap:lle: mä tunnistan tuon, että kaikki tuntuu epätodelliselta ja siltä, että jos itse olisin vain vähemmän kriittinen jne. Kun tietää että asiat eivät ole normaaleja, mutta ei saa kiinni siitä, mistä on kyse. Kannattaa tutustua narsismiin ilmiönä. Termi gaslighting saattaa herättää sussa tuttuja tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ÄITI ja puolustaisin ja suojelisin lapsiani muuttamalla pois.
Mutta kun ne lapset pitää laittaa sinne isälle eron jälkeenkin. Ero ei siis auta yhtään mitään.
Alapeukkujen sijaan olisi mukava saada konkreettisia neuvoja. Miten estetään lapsia joutumasta isälle kun on yhteishuoltajuus ja lastensuojelun mielestä kaikki ok? Oikeudessa näyttäytyisin katkerana ja tasapainottomana eksänä joka puuttuu toisen elämään ja yrittää kaapata lapset itselleen. Kun sossu totesi minulle kaiken olevan kunnossa ja yritin itkua nieleskellen epäuskoisena vaatia lasten kuulemista, he vastasi ettei ole suositeltavaa kuormittaa lapsia sellaisella. Lopuksi kysyttiin että tarvitsenko kotiapua kun vaikutan niin stressaantuneelta. Niin. Se on aika stressaavaa hoitaa psyykkisesti oireilevia lapsia ja sitten se oma aika kun ovat toisella vanhemmalla menee hysteeristen lasten puheluihin tai viesteihin. Sanottiin vaan että älä vastaa, älä ole saatavilla niin lapsi oppii luottamaan että isänkin kanssa pärjää. Isä taustalla karjuu s aatanaa ja v ittua mutta minun pitäisi vaan ignoorata lapsen hätä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja etenkin isällä lapsiinsa. Että näin.
En ole koskaan (onneksi) ollut tällaisessa tilanteessa, mutta sanoitko sinä sossulle suoraan, että isä käyttää väkivaltaa lapsia kohtaan ja että sossu tekee virkarikoksen, jos päästää lapset isälleen pahoinpideltäviksi? Ja että teet sossusta rikosilmoituksen? Ja oletko soittanut poliisille joka kerta, kun isä karjuu taustalla s aatanaa ja v ittua?
En soittanut poliisille. Lapsille huutaminen ja kiroilu on sallittua. Kaikilla kuulemma pinna palaa joskus. On jopa väläytelty sitä että minä olen liian rauhallinen ja minun pitäisi "nostaa intensiteettiäni" kun puhuttiin siitä, miten lapsi oireilee minun luona ja aika menee siihen että itkee ettei halua mennä isälleen. Se kun saattaakin olla minun syy kun olen liian rauhallinen, väläytti eräs työntekijä. Minun pitäisi ärähtää niin lapsi asettuu.
Ymmärrän tilanteen,olen kokenut samaa.
Anteeksi,ei ole tarkoitus loukata mutta haluatko kääriytyä uhrin vilttiin ja heijata itseäsi vai muuttaa tilanteen?Jos olette jo terapiat käyneet ja mies vieläkin raivoaa (joko sinulle tai lapsille,sillä ei merkitystä) on ratkaisun avaimet sinulla. Siis toimi,älä missään nimessä vetäydy makkariin joululauluja kuuntelemaan ja suunnittele pakoa tilanteesta.
Aseta ensin omat rajasi. Jumalauta minun ei tarvitse sietää mitä paskaa vain. Kiihdytä itseäsi vihaiseksi jos tarvis. Sitten sanoitus, mitä et halua miehen tekevän lapsille ja perustele kantasi. Lopuksi kerro miehelle mitä tulet tekemään jos tilanne ei muutu. Valmistaudu ottamaan huuto ja raivo vastaan. Raivotkoon hullu tyvenään,tekee itsestään pellen. Teet tämän kaiken lasten ja itsesi vuoksi. Myös loppuelämäsi mielenrauhan,mikä ei ole ihan vähäinen motivaattori.
Ole aina pienten puolella. Et voi hiljaisesti hyväksyä miehesi käytöstä vaan opettele karjaisemaan takaisin. Kerro tilanteesta ystävillesi ja vanhemmillesi,että saat tukijoukkion itsellesi. Siitä saat voimaa jatkaa. Neuvontapuhelimissa päivystää ammattilaisia. Tartu kaikkiin pelastusköysiin mihin pystyt.
Meillä on tapeltu miehen aggression kanssa myös. On hauska ja mahtava isä, mutta tunnesäätely ja tunteiden sanoitus vaikeaa. Ei ole väkivaltainen,mutta huutaa ja arvostelee lasta. Aiemmin saattoi myös tukistaa lasta koska häntäkin oltiin tukistettu, mutta sitä en hyväksynyt alkuunkaan. Minun lastani ei kuriteta fyysisesti, aikuisella tulee olla työkaluja enemmän. Minä olen aina puuttunut tilanteisiin sillä sekunnilla kun ne tapahtuvat. Saan miehen vihat niskaan mutta entäs sitten?Kun mies rauhoittunut ja ollaan kaksin, avaan suuni ja kerron miltä lapsesta tuntuu. Ja että en aio katsella tuollaista vaan äänestän jaloillani jos tuollainen perseily jatkuu. Mies on oppinut pyytämään lapselta anteeksi ylilyöntejä, mikä on ollut hänelle todella vaikeaa. Tuen häntä aina kun hän toimii oikein,ja näytän että olen halukas auttamaan häntä. Että yritetään yhdessä ratkaista tilanne. Rakastamme toisiamme kovasti ja lapsi on miehelle tärkein.
Tällaiset asiat pahenevat jos niihin ei puutu. Jos ja kun meinaat jatkaa miehesi kanssa (kehoitan miettimään tarkoin tätä), mieti mitä sallit ja mitä et. Mitä haluat elämältäsi.
Meillä tilanne helpottui ja raivarit lapselle ovat lähes loppuneet kun lapsi alkoi sanoittaa isälleen,minulle ja isovanhemmille, ettei halua jäädä isän kanssa kahden kun isä aina huutaa. Puhuin myös miehen äidin kanssa rehellisesti tilanteestamme,suosittelen tätä vahvasti jos sinulla yhtään täysipäinen anoppi. Meillä anoppi palvoo poikaansa,mutta myös pojanpoikaansa. Anoppi otti asian ovelasti puheeksi miehen kanssa. Että lapsi puhuu tällaista. Myös appi antanut tukensa vaikka hän osittain syyllinen poikansa käytökseen (miehen malli).
Puhu ja puolusta. Jos mikään ei auta,ero ainoa ratkaisu. Älä etukäteen pelkää eron jälkeisiä asioita. Sinun on tehtävä oikea ratkaisu itsesi ja lasten takia. Jos mies sekaisin ja huutaa vieläkin,yrität taistella huoltajuuden pääosin itsellesi. Teet senkin lastesi takia.
Voimia kovasti sinulle. Älä jää tuleen makaamaan, toimi!
Ihan kuin meillä. Huutoa, kiroilua, alistamiata ja nöyryytystä. Päädyin eroamaan että lapsilla olisi edes yksi normaali koti. Nyt joutuvat kuuntelemaan huutoa vain joka toinen viikko. On rampattu kaikki mahdolliset terapiat ja neuvolat kun lapset oireilee. Mikään ei auta kun mikään ei muutu. Itkevät lapset soitteli isäviikoilla minulle, koulut ei sujuneet... lastensuojelu tutki ja totesi että ei ole fyysistä väkivaltaa eikä viinaa- ette kuulu meille. Ketään ei siis kiinnosta, mitään ei voi tehdä. Lapset alistuneet kohtaloonsa ja ikäänkuin puolustavat isäänsä ja peittelevät asiaa. Saa nähdä miten oireilevat myöhemmin.