Mies huutaa lapsille

Hohhoijaa.

Alistut siis. Äitini oli samanlainen, ei sanonut vastaan, ei puolustanut lapsia isän mielivallalta. Huutamista, ihmeellisiä sääntöjä, alistamista. Lopputulos etäinen perhe, niin vnhempien välit lapsiin kuin sisarusten toisiinsa. Myös isovanhemmuus on etäistä, kun pappa saa raivareitaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis minun mielestä huutaminen ei ole normaalia mutta mieheltä huutaminen ja kiroilu ja uhkailu on arkipäiväistä. Tai Ehkä joka toinen päivä uhkailua mutta melkein joka päivä huutoa ja kiroilua.

Ennen oli sitä raivoa pari kertaa viikossa. Sellainen Niinkuin mies päästelisi höyryjä pihalle ja jotenkin jälkeen päin vaikuttaa rentoutuneelta kun on saanut raivota täysiä lapsille.

Mä en jaksa enää.. ja minussa on vaan vika. Minä olen liian kriittinen ja kritisoiva.

Ap

Saatat sinä ollakin liian kriittinen ja kritisoiva. Mutta vaikuttaa siltä, että se on sinun puoleltasi sijaistoimintaa. Et voi kritisoida miestä asiasta, niin teet sen asian vierestä ja muutut hössöttäväksi. Toinen hoksaa sen kyllä, kokee tulevansa ylikävellyksi ja suuttuu.

Sinä taas uppoudut miettimään, ettet voi hyväksyä miehen kasvatusmenetelmää. No eihän se ole mikään menetelmä, vaan väline. Mies ei pidä kritiikistä ja haluaa sen vähenevän, joten hän riehuu sitten lapsille jotta ymmärtäisit vaieta. Ja sinähän ymmärrät. Ja tietysti hän myös oikeasti purkaa ärtymystä näihin, ei pidä aivan ihmisinä heitä, vaan harminkappaleina. Kuten itse asiassa sinuakin.

Jos olet saanut kertaalleen miehen ymmärtämään, että sinulle ei voi huutaa, miksi olet hyväksynyt sen, että lapsille huudetaan?

Tuo on kierre. Mitä enemmän sinua ahdistaa, sitä hössääväisemmäksi menet myös tilanteissa, joissa mies ei suoraan ole osallisena. Mutta hän kuulee sen silti ja kokee koko ajan enemmän jäävänsä ulkopuoliseksi. Ja reagoi kostamalla lapsille, jotka ovat varastaneet hänen perheonnensa ilmaantumalla.

Lapset pitää saada mieheltä pois ikävä kyllä, kun käyttäytyy pahasti lapsia kohtaan. Mies on väkivaltainen jotenkin, oli se henkistä tai fyysistä. Sinä et ole miehen parantaja, auttaja tai ymmärtäjä. Etsi uusi asunto lapsille ja sinulle, kerää todisteet miehen toiminnasta ja lapsetkin osaavat kertoa jos joku kyselee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minun mielestä huutaminen ei ole normaalia mutta mieheltä huutaminen ja kiroilu ja uhkailu on arkipäiväistä. Tai Ehkä joka toinen päivä uhkailua mutta melkein joka päivä huutoa ja kiroilua.

Ennen oli sitä raivoa pari kertaa viikossa. Sellainen Niinkuin mies päästelisi höyryjä pihalle ja jotenkin jälkeen päin vaikuttaa rentoutuneelta kun on saanut raivota täysiä lapsille.

Mä en jaksa enää.. ja minussa on vaan vika. Minä olen liian kriittinen ja kritisoiva.

Ap

Miksi edes haluat olla tuollaisen kanssa? Sinun velvollisuus on nyt auttaa lapsiasi. He eivät voi asua tuollaisen isän kanssa. Ero vireille.

Ja eron jälkeen ne lapset on sen räyhäävän isän armoilla keskenään, kenties joka toisen viikon. Tuollaisen takia kun ei vielä voi isän tapaamisoikeuksia viedä. Vaikka nyt isä huutaakin lapsille sen takia että äiti on eri mieltä, eiköhän se keksi syyt huutaa niille lapsille jonkun muunkin tekosyyn takia. En nyt sano, etteikö ero kannattaisi, mutta hyvä ajatella asiaa tältäkin kannalta. Omakohtaista kokemusta on. Nyt eron jälkeen ei yhtään haluaisi laittaa lapsia isälleen, mutta minkäs teet. Näennäisesti kun heistä huolehtii. Ja sossu kyllä tietää tilanteen, kun lasu tuli isästä muun syyn takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minun mielestä huutaminen ei ole normaalia mutta mieheltä huutaminen ja kiroilu ja uhkailu on arkipäiväistä. Tai Ehkä joka toinen päivä uhkailua mutta melkein joka päivä huutoa ja kiroilua.

Ennen oli sitä raivoa pari kertaa viikossa. Sellainen Niinkuin mies päästelisi höyryjä pihalle ja jotenkin jälkeen päin vaikuttaa rentoutuneelta kun on saanut raivota täysiä lapsille.

Mä en jaksa enää.. ja minussa on vaan vika. Minä olen liian kriittinen ja kritisoiva.

Ap

Miksi edes haluat olla tuollaisen kanssa? Sinun velvollisuus on nyt auttaa lapsiasi. He eivät voi asua tuollaisen isän kanssa. Ero vireille.

Ja eron jälkeen ne lapset on sen räyhäävän isän armoilla keskenään, kenties joka toisen viikon. Tuollaisen takia kun ei vielä voi isän tapaamisoikeuksia viedä. Vaikka nyt isä huutaakin lapsille sen takia että äiti on eri mieltä, eiköhän se keksi syyt huutaa niille lapsille jonkun muunkin tekosyyn takia. En nyt sano, etteikö ero kannattaisi, mutta hyvä ajatella asiaa tältäkin kannalta. Omakohtaista kokemusta on. Nyt eron jälkeen ei yhtään haluaisi laittaa lapsia isälleen, mutta minkäs teet. Näennäisesti kun heistä huolehtii. Ja sossu kyllä tietää tilanteen, kun lasu tuli isästä muun syyn takia.

Isot lapset kertovat mahdollisesti jos isä käyttäytyy pahasti, jos sinne joutuvat, pienempi ei osaa jos ei puhu. Sen voi nauhoittaa. Lisäksi isä voi tavata lapsia niin että on sukulaisia läsnä, videopuhelut ja valokuvia. Ei voi jättää väkivaltaisten isien armoilla lapsia herranenaika, sille pitää sitten tehdä jotain eli kerätä todisteita, jos joku ei usko. Vaikka yksityisetsivä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.

Ymmärrän.

Minä en voi olla eri mieltä puolisoni kanssa koska en jaksa. En jaksa riidellä. En jaksa kunnolla huutoa ja vielä eniten, en halua että mies huutaa ja raivoaa lapsille. Mies raivosi ennen minullekin mutta käytyäni terapiassa siellä tuli hyvin selvästi esille että osan oireilusta aiheutti raivon kohteena oleminen ja pariterapiassa asia käsiteltiin niin että samalla tavalla mies ei enää raivoa. Vaikka nyt viime aikoina on alkanut taas huutaen kiroilemaan päivittäin minulle mutta sekään ei ole sama asia kuin se raivo.

Ja lapsiin mies käyttää nykyään enemmän tuota väkisin ulos viemistä, ulos seisomaan yms koska siitä raivaamisesta on puhuttu että se ei ole kauhean hyvä tapa. Joten nyt se on enemmän huutoa ja uhkailua / kontrollointia esim ulos vieminen tai sänkyyn pakottaminen.

Teen tässä siis eron siihen että huutaminen on aivan normaalia jokapäiväistä toimintaa, huutaminen ja kiroilu. Ja raivo on sitten sitä että se ihmisen ääni itsessään pelottaa. Joku voi tietää eron.

Ja mä en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että en saa kritisoida mitään. En mitään. En saa sanoa lapsille hampaat pesemään jos mies ehti viedä lapset sänkyyn ilman hampaiden pesua.

Ap

Voi ihminen hyvä! Nyt pitää saada apua ja pian! Onko sinulla ketään lähimmäistä joka olisi luotettava ja jolle voisit esim. tämän viestin näyttää? Jos ei niin ota yhteys neuvolaan tai lastensuojeluun. Sinä elät perheväkivaltaa harjoittavan ihmisen kanssa. Tilanne ei tuosta itsekseen parane. Se pahenee vaan.

Tuntuu että oli vaikeaa kirjottaa edes tänne. Niinkuin näitä asioita ei olisi olemassa. . Kuin minun pääni sisällä. Ja minä teen niistä ongelmia. Tai minä olen uhriutuja jos puhun tästä. Tuntuu etten voi omaan päiväkirjaankaan kirjoittaa enkä kirjoita näistä.

Ap

Erittäin ymmärrettävää, että on vaikeaa. Et halua uskoa tilannetta todeksi. Ja totta kai turvaudut silloin valheeseen, jota mies sinulle syöttää: että hänen isyydessään ei olisi mitään ongelmaa jos sinä vain olisit toisenlainen. Mutta kun siinä on. Vai pärjääkö mies oikeasti hyvin lasten kanssa jos et ole paikalla? Jos niin on, sittenhän siinä on jo hyvä syy erota. Jos hän ei pysty tavoittamaan raivoamatonta olotilaa sinun läsnäollessa. Jos lapset uskaltaa jättää isän kanssa, ensiavuksi voit lähteä harrastamaan harva se ilta jotain. Saat samalla ajatuksiasi kasaan.

Voisiko joku puhua miehen kanssa jos sinä et pysty? Jotenkin sinun täytyy saada etäisyyttä tilanteeseen jotta löydät rohkeutesi katsoa asioita silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minun mielestä huutaminen ei ole normaalia mutta mieheltä huutaminen ja kiroilu ja uhkailu on arkipäiväistä. Tai Ehkä joka toinen päivä uhkailua mutta melkein joka päivä huutoa ja kiroilua.

Ennen oli sitä raivoa pari kertaa viikossa. Sellainen Niinkuin mies päästelisi höyryjä pihalle ja jotenkin jälkeen päin vaikuttaa rentoutuneelta kun on saanut raivota täysiä lapsille.

Mä en jaksa enää.. ja minussa on vaan vika. Minä olen liian kriittinen ja kritisoiva.

Ap

Saatat sinä ollakin liian kriittinen ja kritisoiva. Mutta vaikuttaa siltä, että se on sinun puoleltasi sijaistoimintaa. Et voi kritisoida miestä asiasta, niin teet sen asian vierestä ja muutut hössöttäväksi. Toinen hoksaa sen kyllä, kokee tulevansa ylikävellyksi ja suuttuu.

Sinä taas uppoudut miettimään, ettet voi hyväksyä miehen kasvatusmenetelmää. No eihän se ole mikään menetelmä, vaan väline. Mies ei pidä kritiikistä ja haluaa sen vähenevän, joten hän riehuu sitten lapsille jotta ymmärtäisit vaieta. Ja sinähän ymmärrät. Ja tietysti hän myös oikeasti purkaa ärtymystä näihin, ei pidä aivan ihmisinä heitä, vaan harminkappaleina. Kuten itse asiassa sinuakin.

Jos olet saanut kertaalleen miehen ymmärtämään, että sinulle ei voi huutaa, miksi olet hyväksynyt sen, että lapsille huudetaan?

Tuo on kierre. Mitä enemmän sinua ahdistaa, sitä hössääväisemmäksi menet myös tilanteissa, joissa mies ei suoraan ole osallisena. Mutta hän kuulee sen silti ja kokee koko ajan enemmän jäävänsä ulkopuoliseksi. Ja reagoi kostamalla lapsille, jotka ovat varastaneet hänen perheonnensa ilmaantumalla.

Voinko minä muuttaa toimintaani jotenkin, että tilanne muuttuu?

Lopetan hössöttämisen?

Tämä oli hyvä analyysi. Tilanne on nyt tulehtunut. Vaikea ottaa esille miehen kanssa miltä hänen huutonsa tuntuu/ miten väärin se on lapsia kohtaan. Hyvin vaikea keksiä miten asian voisi ottaa esille pahentamatta tilannetta entisestään.

Mies ei ymmärrä lapsia. Mies kokee että lapsen tehtävä on tehdä mitä hän sanoo. Mies ei ymmärrä ihan käytännön asioita. Toisella lapsella on hahmotushäiriö, mies osti joululahjaksi rakennettavan Lego- radio-ohjattavan auton lapselle. Samalle lapselle jolle mies huutaa matematiikan läksyjen kanssa että laske nyt, et ole tyhmä. Mies ei ymmärrä esim tätä että lahja ei mitenkään sovellu lapselle. hyvä jouluaatto tulossa sen suhteen siis. Stressaan siis etukäteen tilanteita joista pelkään, että se huuto alkaa taas. Vaikka eihän se välttämättä ala. Mutta jos lapsen kyvyt ja miehen hermot on tällä hetkellä sellaiset että legofiguurin kokoamisesta tulee toiselle itku ja toiselle raivo, entäs sitten kokonaisesta radio-ohjattavasta autosta.

Huutaminen on hyvin raskasta. En minä siitä hajoa mutta kuka jaksaa elää tällaisessa kokoajan.

Tavallaan miehen kokemus isyydestä on tämä. Ja se tekee näitä käytännön ongelmia kuten huutamista. En pidä itseäni minään kasvatuksen ammattilaisena mutta helpompi olisi jos olisi joitain sääntöjä kuinka lapsia ja toisia ihmisiä kohdellaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.

Ymmärrän.

Minä en voi olla eri mieltä puolisoni kanssa koska en jaksa. En jaksa riidellä. En jaksa kunnolla huutoa ja vielä eniten, en halua että mies huutaa ja raivoaa lapsille. Mies raivosi ennen minullekin mutta käytyäni terapiassa siellä tuli hyvin selvästi esille että osan oireilusta aiheutti raivon kohteena oleminen ja pariterapiassa asia käsiteltiin niin että samalla tavalla mies ei enää raivoa. Vaikka nyt viime aikoina on alkanut taas huutaen kiroilemaan päivittäin minulle mutta sekään ei ole sama asia kuin se raivo.

Ja lapsiin mies käyttää nykyään enemmän tuota väkisin ulos viemistä, ulos seisomaan yms koska siitä raivaamisesta on puhuttu että se ei ole kauhean hyvä tapa. Joten nyt se on enemmän huutoa ja uhkailua / kontrollointia esim ulos vieminen tai sänkyyn pakottaminen.

Teen tässä siis eron siihen että huutaminen on aivan normaalia jokapäiväistä toimintaa, huutaminen ja kiroilu. Ja raivo on sitten sitä että se ihmisen ääni itsessään pelottaa. Joku voi tietää eron.

Ja mä en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että en saa kritisoida mitään. En mitään. En saa sanoa lapsille hampaat pesemään jos mies ehti viedä lapset sänkyyn ilman hampaiden pesua.

Ap

Voi ihminen hyvä! Nyt pitää saada apua ja pian! Onko sinulla ketään lähimmäistä joka olisi luotettava ja jolle voisit esim. tämän viestin näyttää? Jos ei niin ota yhteys neuvolaan tai lastensuojeluun. Sinä elät perheväkivaltaa harjoittavan ihmisen kanssa. Tilanne ei tuosta itsekseen parane. Se pahenee vaan.

Tuntuu että oli vaikeaa kirjottaa edes tänne. Niinkuin näitä asioita ei olisi olemassa. . Kuin minun pääni sisällä. Ja minä teen niistä ongelmia. Tai minä olen uhriutuja jos puhun tästä. Tuntuu etten voi omaan päiväkirjaankaan kirjoittaa enkä kirjoita näistä.

Ap

Erittäin ymmärrettävää, että on vaikeaa. Et halua uskoa tilannetta todeksi. Ja totta kai turvaudut silloin valheeseen, jota mies sinulle syöttää: että hänen isyydessään ei olisi mitään ongelmaa jos sinä vain olisit toisenlainen. Mutta kun siinä on. Vai pärjääkö mies oikeasti hyvin lasten kanssa jos et ole paikalla? Jos niin on, sittenhän siinä on jo hyvä syy erota. Jos hän ei pysty tavoittamaan raivoamatonta olotilaa sinun läsnäollessa. Jos lapset uskaltaa jättää isän kanssa, ensiavuksi voit lähteä harrastamaan harva se ilta jotain. Saat samalla ajatuksiasi kasaan.

Voisiko joku puhua miehen kanssa jos sinä et pysty? Jotenkin sinun täytyy saada etäisyyttä tilanteeseen jotta löydät rohkeutesi katsoa asioita silmiin.

Viimeksi kun olin vloppureissussa oli ollut taas jokin konflikti ja mies vienyt lapsen pihalle.

Mies ei pysty näkemään ongelmiaan.

Itsekin pohdin että täytyisi päästä pois. Koronan vuoksi on mahdollista että menen yksin tapaamaan vanhempiani jouluna jos menen. Päätin että menen jotta tulee välimatkaa nyt tähän tilanteeseen ennen joulua, yhdeksi yöksi pois. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.

Ymmärrän.

Minä en voi olla eri mieltä puolisoni kanssa koska en jaksa. En jaksa riidellä. En jaksa kunnolla huutoa ja vielä eniten, en halua että mies huutaa ja raivoaa lapsille. Mies raivosi ennen minullekin mutta käytyäni terapiassa siellä tuli hyvin selvästi esille että osan oireilusta aiheutti raivon kohteena oleminen ja pariterapiassa asia käsiteltiin niin että samalla tavalla mies ei enää raivoa. Vaikka nyt viime aikoina on alkanut taas huutaen kiroilemaan päivittäin minulle mutta sekään ei ole sama asia kuin se raivo.

Ja lapsiin mies käyttää nykyään enemmän tuota väkisin ulos viemistä, ulos seisomaan yms koska siitä raivaamisesta on puhuttu että se ei ole kauhean hyvä tapa. Joten nyt se on enemmän huutoa ja uhkailua / kontrollointia esim ulos vieminen tai sänkyyn pakottaminen.

Teen tässä siis eron siihen että huutaminen on aivan normaalia jokapäiväistä toimintaa, huutaminen ja kiroilu. Ja raivo on sitten sitä että se ihmisen ääni itsessään pelottaa. Joku voi tietää eron.

Ja mä en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että en saa kritisoida mitään. En mitään. En saa sanoa lapsille hampaat pesemään jos mies ehti viedä lapset sänkyyn ilman hampaiden pesua.

Ap

Voi ihminen hyvä! Nyt pitää saada apua ja pian! Onko sinulla ketään lähimmäistä joka olisi luotettava ja jolle voisit esim. tämän viestin näyttää? Jos ei niin ota yhteys neuvolaan tai lastensuojeluun. Sinä elät perheväkivaltaa harjoittavan ihmisen kanssa. Tilanne ei tuosta itsekseen parane. Se pahenee vaan.

Tuntuu että oli vaikeaa kirjottaa edes tänne. Niinkuin näitä asioita ei olisi olemassa. . Kuin minun pääni sisällä. Ja minä teen niistä ongelmia. Tai minä olen uhriutuja jos puhun tästä. Tuntuu etten voi omaan päiväkirjaankaan kirjoittaa enkä kirjoita näistä.

Ap

Erittäin ymmärrettävää, että on vaikeaa. Et halua uskoa tilannetta todeksi. Ja totta kai turvaudut silloin valheeseen, jota mies sinulle syöttää: että hänen isyydessään ei olisi mitään ongelmaa jos sinä vain olisit toisenlainen. Mutta kun siinä on. Vai pärjääkö mies oikeasti hyvin lasten kanssa jos et ole paikalla? Jos niin on, sittenhän siinä on jo hyvä syy erota. Jos hän ei pysty tavoittamaan raivoamatonta olotilaa sinun läsnäollessa. Jos lapset uskaltaa jättää isän kanssa, ensiavuksi voit lähteä harrastamaan harva se ilta jotain. Saat samalla ajatuksiasi kasaan.

Voisiko joku puhua miehen kanssa jos sinä et pysty? Jotenkin sinun täytyy saada etäisyyttä tilanteeseen jotta löydät rohkeutesi katsoa asioita silmiin.

Viimeksi kun olin vloppureissussa oli ollut taas jokin konflikti ja mies vienyt lapsen pihalle.

Mies ei pysty näkemään ongelmiaan.

Itsekin pohdin että täytyisi päästä pois. Koronan vuoksi on mahdollista että menen yksin tapaamaan vanhempiani jouluna jos menen. Päätin että menen jotta tulee välimatkaa nyt tähän tilanteeseen ennen joulua, yhdeksi yöksi pois. Ap

Sairas perhetilanne. Et itse näe sitä realistisesti, olet liian syvällä tässä kieroutuneessa kuviossa. Nytkin suunnittelet, että lähdet pakoon "saamaan etäisyyttä asiaan".

Lapset ovat tässä suurimpia kärsijöitä. Nyt ei ehkä riitä yhteys perheneuvolassa, vaan pitäisi mennä suoraan lastensuojeluun. Koska myös henkinen väkivalta on väkivaltaa, ja lastensuojelusta saa apua nopeammin. Näytä vaikka tämä keskustelu siellä.

Avaa silmät, nainen!

On todella vahingollista lapselle uhkailla häntä hylkäämisellä. Se vaurioittaa lapsen perusturvallisuudentunnetta, ja perusturvallisuudentunne taas on keskeisessä osassa siinä, että lapsesta kasvaa onnellinen ja tasapainoinen aikuinen. On siis todella haitallista, että lapsi ei voi luottaa siihen, että vanhemmat suojelevat häntä eivätkä hylkää tai petä häntä mitenkään.

Miehesi vahingoittaa lasten kehitystä.

Miksi annat miehen käyttäytyä huonosti? Nyt kasvatat vähän selkärankaa. Jos mun mies alkaa mulle kiroilemaan ja huutamaan, niin sanon sillä sekunnilla todella vihaisesti, että mulle sä et noin puhu. Jos lapselle kiroilisi niin vielä kovempi asenne päälle.

Huutaminen ei nyt aivan joka tapauksessa ole mikään kamala synti, esimerkiksi useat Etelä-Eurooppalaiset selvittää kaikki riitansa heti tunteella. Mutta on eri asia jos käytös on kovin epäkunnioittavaa muutenkin, silloin kannattaa suoraan kertoa että minä en tuota siedä.

Siis mies huutaa lapsille ja "kurittaa" ja ap meinaa lähteä yksin vanhemmilleen? Voisiko nyt ihan ensiksi miettiä myös niitä lapsia?Toki omakin hyvinvointi on tärkeää, mutta en uskaltaisi tuollaiselle miehelle jättää lapsia. Entä jos sillä keittää yli ja huutamisesta tulee fyysistä? Hakekaa nyt ainakin apua. Tee vaikka nimetön lasu teistä..

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat miehen käyttäytyä huonosti? Nyt kasvatat vähän selkärankaa. Jos mun mies alkaa mulle kiroilemaan ja huutamaan, niin sanon sillä sekunnilla todella vihaisesti, että mulle sä et noin puhu. Jos lapselle kiroilisi niin vielä kovempi asenne päälle.

Huutaminen ei nyt aivan joka tapauksessa ole mikään kamala synti, esimerkiksi useat Etelä-Eurooppalaiset selvittää kaikki riitansa heti tunteella. Mutta on eri asia jos käytös on kovin epäkunnioittavaa muutenkin, silloin kannattaa suoraan kertoa että minä en tuota siedä.

On aika kamalaa, jos täytyy jatkuvasti puolustaa itseään ja lapsia ettei mies kohtelisi huonosti. Perusoletuksen kun pitäisi olla se, että kotonaan läheisten ihmisten kanssa ei tarvitse taistella rajoistaan, vaan että mies kohtelee naista ja lapsia hyvin vaikka nainen ei sitä osaisikaan ponnekkaasti vaatia. Miksi ihmeessä pitäisi elää sellaisen ihmisen kanssa, saati laittaa lapsiakin elämään, joka jatkuvasti yrittää kävellä ylitse?

Vierailija kirjoitti:

Ja jos mies vie lapsia pelotellen ulos, lapset huutaa ja itkee, ja kuulin kun lapsi huusi ”miksi teet tämän minulle”. Koska tavallaan siinä miehen reaktiossa ja tavassa toimia ei ole mitään järkeä. Ja lapsikin jo niin vanha että ymmärtää jotenkin sen.

Ap

Kyllä tuo on paha juttu lapsille! Jos et ota pian eroa, niin perheneuvola tms. voi vielä auttaa pelastamaan tilanteen.

Syy tuossa ei ole sinun vaan miehen. Sille on selvitettävä miten perheessä eletään ja miten lapsiakin kohdellaan kiltisti. Jos sen selvittää ulkopuolinen taho, niin ei voi ainakaan noin vain kohauttaa olkapäitään että "akka nalkuttaa".

Lapsista saatetaan tehdä lasu (ei välttämättä), mutta älä sitä pelkää. Tuo mies on saatava oikeille raiteilleen etteivät lapset enempää joutuisi hätää kärsimään.

Asun kerrostalossa. Meidän muutettuamme teimme havainnon, että alakerrassa asui perhe, jossa äiti huusi lapsille joka päivä ja kiroili heille ja metakka kantautui meille. Sitä oli ihan hirveätä kuunnella joka aamu kello 8 lähtien, varsinkin kun lapsille sellainen kielenkäyttö on hyvin vahingollista ja huonoa esimerkkiä. Äitinä minun alkoi tehdä pahaa lasten puolesta se kielenkäyttö ja tein lastensuojeluilmoituksen. Jotain siellä oli kunnolla pielessä, koska kuulin myöhemmin että lapset oli otettu huostaan. 

Ihan vaan esimerkkinä, että joku voi huolestua teidän perheestänne vastaavalla tavalla. Miehesi tarvitsee tukevasti terapiaa ja apua isyyteensä, mä suosittelisin teille perheterapiassa käyntejä. Ja puolusta lapsiasi!  Jos mies ei selviydy lastenhoidosta käyttäytymättä huonosti, hän on kuin uhmaikäinen kakara itse. Pistä hänet järjestykseen tai ota ero. Älä suvaitse mitään tuollaista. Itse sanoisin suoraan, että "jos vielä kerrankaan uhkaat lasta tuollaisella, se on minulta kengänkuva omaan perseesi ja sen jälkeen et tapaa lapsia enää ilman valvontaa, en uskalla luottaa heitä sinun haltuusi. Opettele olemaan mies ja isä äläkä ole itse veepäinen kakara, käyttäydyt sata kertaa huonommin kuin lapset. Sinun kaltaisesi ei pitäisi isä ollakaan, olet helvetin huono siinä hommassa! "

Löydä itsetuntosi ja äititiikeri sisältäsi, sisko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat miehen käyttäytyä huonosti? Nyt kasvatat vähän selkärankaa. Jos mun mies alkaa mulle kiroilemaan ja huutamaan, niin sanon sillä sekunnilla todella vihaisesti, että mulle sä et noin puhu. Jos lapselle kiroilisi niin vielä kovempi asenne päälle.

Huutaminen ei nyt aivan joka tapauksessa ole mikään kamala synti, esimerkiksi useat Etelä-Eurooppalaiset selvittää kaikki riitansa heti tunteella. Mutta on eri asia jos käytös on kovin epäkunnioittavaa muutenkin, silloin kannattaa suoraan kertoa että minä en tuota siedä.

On aika kamalaa, jos täytyy jatkuvasti puolustaa itseään ja lapsia ettei mies kohtelisi huonosti. Perusoletuksen kun pitäisi olla se, että kotonaan läheisten ihmisten kanssa ei tarvitse taistella rajoistaan, vaan että mies kohtelee naista ja lapsia hyvin vaikka nainen ei sitä osaisikaan ponnekkaasti vaatia. Miksi ihmeessä pitäisi elää sellaisen ihmisen kanssa, saati laittaa lapsiakin elämään, joka jatkuvasti yrittää kävellä ylitse?

Ei tietysti tarvitse, mutta jos aloittaja ei halua erota niin on välttämätöntä pitää puolensa. Kyllä joka suhteessa on aina jonkinlaista eripuraa, jotkut vaan ovat hyvin temperamenttisia luonteita. Tämä näkyy jo pienillä lapsilla, osa alkaa itkemään, osa raivoaa ja osa vetäytyy. Toki aikuisen ihmisen pitäisi osata vähän hillitä itseään, mutta valitettavasti aikuisetkin ovat usein hyvinkin epäkypsiä. Silloin huonoista vaihtoehtoista paras on se, että kumppani ojentaa toista, eikä anna terrorisoida itseään ja lapsiaan. Tietysti jos on oikeasti uhka väkivallalle, niin ero on aina paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat miehen käyttäytyä huonosti? Nyt kasvatat vähän selkärankaa. Jos mun mies alkaa mulle kiroilemaan ja huutamaan, niin sanon sillä sekunnilla todella vihaisesti, että mulle sä et noin puhu. Jos lapselle kiroilisi niin vielä kovempi asenne päälle.

Huutaminen ei nyt aivan joka tapauksessa ole mikään kamala synti, esimerkiksi useat Etelä-Eurooppalaiset selvittää kaikki riitansa heti tunteella. Mutta on eri asia jos käytös on kovin epäkunnioittavaa muutenkin, silloin kannattaa suoraan kertoa että minä en tuota siedä.

Juuri näin olen tehnyt ja pariterapiassa asti. Mies lopetti sen jälkeen minulle raivoamisen vaikka on nyt palannut huutamiseen ja kiroiluun.

Mies raivoaa nyt lapsille. Ja sen enemmän raivoaa jos minä puutun siihen. Lapset on hyvin kiinnittyneitä isään, ”isäfaneja”. Lapsilla ei synny kritiikkiä isää kohtaan - paitsi eilen vanhempi lapsi kysyi ”miksi teet tämän minulle”.

En pysty kuvailemaan sitä mutta jos menen mukaan tilanteeseen se kärjistyy enemmän ja niin, että minä olen tehnyt pahaa. En tiedä hahmottavatko lapset vielä, että minä en tee pahaa vai kokevatko sen niin, miten mies sen heille esittää/ selittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat miehen käyttäytyä huonosti? Nyt kasvatat vähän selkärankaa. Jos mun mies alkaa mulle kiroilemaan ja huutamaan, niin sanon sillä sekunnilla todella vihaisesti, että mulle sä et noin puhu. Jos lapselle kiroilisi niin vielä kovempi asenne päälle.

Huutaminen ei nyt aivan joka tapauksessa ole mikään kamala synti, esimerkiksi useat Etelä-Eurooppalaiset selvittää kaikki riitansa heti tunteella. Mutta on eri asia jos käytös on kovin epäkunnioittavaa muutenkin, silloin kannattaa suoraan kertoa että minä en tuota siedä.

On aika kamalaa, jos täytyy jatkuvasti puolustaa itseään ja lapsia ettei mies kohtelisi huonosti. Perusoletuksen kun pitäisi olla se, että kotonaan läheisten ihmisten kanssa ei tarvitse taistella rajoistaan, vaan että mies kohtelee naista ja lapsia hyvin vaikka nainen ei sitä osaisikaan ponnekkaasti vaatia. Miksi ihmeessä pitäisi elää sellaisen ihmisen kanssa, saati laittaa lapsiakin elämään, joka jatkuvasti yrittää kävellä ylitse?

Ei tietysti tarvitse, mutta jos aloittaja ei halua erota niin on välttämätöntä pitää puolensa. Kyllä joka suhteessa on aina jonkinlaista eripuraa, jotkut vaan ovat hyvin temperamenttisia luonteita. Tämä näkyy jo pienillä lapsilla, osa alkaa itkemään, osa raivoaa ja osa vetäytyy. Toki aikuisen ihmisen pitäisi osata vähän hillitä itseään, mutta valitettavasti aikuisetkin ovat usein hyvinkin epäkypsiä. Silloin huonoista vaihtoehtoista paras on se, että kumppani ojentaa toista, eikä anna terrorisoida itseään ja lapsiaan. Tietysti jos on oikeasti uhka väkivallalle, niin ero on aina paras vaihtoehto.

Lisään vielä että eri ihmiset myös kokee huutamisen aivan eri tavalla. Jotkut ahdistuu siitä heti, kun taas toiset kokee sen vain hyvänä ja ilmaa puhdistava tapana riidellä, ja heitä saattaa suunnattomasti ärsyttää jos toinen mököttää eikä sano mielipidettään suoraan.

Eräällä tuuttavapriskunnallani on tapana riidellä tuolla tavalla tulisesti, eli huutavat toisilleen, minkä jälkeen heti sopivat riidat ja ovat taas ihan rakastuneita. Se sopii heille, koska ovat molemmat vahvoja persoonia. Jos toinen heistä olisi herkkä, olisi tuo huutaminen suhteessa ongelmallista, ja molempien pitäisi tulla vähän vastaan ja muuttaa riitelytapojaan. Olettaen että riitely on silti tervettä, eikä toinen ole oikeasti esim narsisti, jolloin täytyy aina erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat miehen käyttäytyä huonosti? Nyt kasvatat vähän selkärankaa. Jos mun mies alkaa mulle kiroilemaan ja huutamaan, niin sanon sillä sekunnilla todella vihaisesti, että mulle sä et noin puhu. Jos lapselle kiroilisi niin vielä kovempi asenne päälle.

Huutaminen ei nyt aivan joka tapauksessa ole mikään kamala synti, esimerkiksi useat Etelä-Eurooppalaiset selvittää kaikki riitansa heti tunteella. Mutta on eri asia jos käytös on kovin epäkunnioittavaa muutenkin, silloin kannattaa suoraan kertoa että minä en tuota siedä.

Juuri näin olen tehnyt ja pariterapiassa asti. Mies lopetti sen jälkeen minulle raivoamisen vaikka on nyt palannut huutamiseen ja kiroiluun.

Mies raivoaa nyt lapsille. Ja sen enemmän raivoaa jos minä puutun siihen. Lapset on hyvin kiinnittyneitä isään, ”isäfaneja”. Lapsilla ei synny kritiikkiä isää kohtaan - paitsi eilen vanhempi lapsi kysyi ”miksi teet tämän minulle”.

En pysty kuvailemaan sitä mutta jos menen mukaan tilanteeseen se kärjistyy enemmän ja niin, että minä olen tehnyt pahaa. En tiedä hahmottavatko lapset vielä, että minä en tee pahaa vai kokevatko sen niin, miten mies sen heille esittää/ selittää.

Ap

Siis esimerkiksi se kun lasten kanssa olimme lähdössä retkelle, mies suuttui niistä toppahousuista ja perui koko retken. Hän ei lähden mihinkään, kun minulle ei koskaan mikään kelpaa yms , sanoin silloin että mennään, lapsille on nyt hämmentävää tämä ja kaikki eväät ym. on jo valmiina. Retkelle päästiin mutta lasten edessä minun piti pyytää anteeksi, kertoa lapsille että minä olen pahalla tuulella ja loukkasin isää, pyytää kaikilta anteeksi. Siis ei ole muuta keinoa. Koska mies hallitsee sillä raivoamisella. En halua että hän järkyttää lapsia yhtään enempää niissä tilanteissa.

Jos retki olisi peruttu olisi lapsilla taas yksi huono muisto lisää. Lisäksi itse pyrin pitämään sovitusta kiinni koska se on hyvä lapsille.

Joka tapauksessa tämä on ihan hirvittävän raskasta. Välillä on parempia aikoja. Tänäkin vuonna olen varmaan 6 kertaa päättänyt, että pidän suuni ja jos huomaan jotain mihin pitää puuttua niin vaikka salaa hoidan asian lasten kanssa etten vaan astu miehen varpaille. On vaan vaikea ymmärtää että elämä on tällä tolalla ettei puolisolle voi sanoa että lapsi tarvitsee toppahousut.

Ja missä välissä tämä meni tähän. Mietin jopa, voiko miehellä olla jokin sairaus.

Ap