Mitä tehdä kun tapailemani nainen käyttäytyy näin?

Vierailija kirjoitti:

Niin, ehkä kyse on jostain aiemmasta traumasta. Ollaan nuoria toki molemmat, ja jos hän onkin käynyt terapiassa, mutta ehkä se ei yksistään paranna ketään, vaan tarvitsee konkreettisesti myös kokemusta uuden ihmisen kanssa, että asia luonnistuu. Olen onneksi sillä tavalla perehtynyt ihmismieleen, että en tuhoontuomitse tutustumista toisen ahdistukseen yms. Kiitos näistä avaavista kommenteista! :D Otan asian puheeksi naisen kanssa. Ejkä vain järkytti se että alkoi itkemään ja tuli tunne, että tein jotain väärin, kun en todellakaan halunut mitenkään loukata.

Kuulostat hyvältä tyypiltä, joten uskon, että nainen uskaltaa kertoa sinulle, mitä hänen käytöksensä taustalla on. Säikäyttäähän se, kun toinen alkaa äkkiarvaamatta itkemään ja on ihan inhimillistä miettiä, tekikö itse jotain väärin. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kokenut seksualista väkivaltaa, ahdistelua ja kokee nuo tilanteet siksi ahdistavina.

Aikaa se vaatii. Sitä ei vain monet miehet ymmärrä. Heti loukkaannutaan kun ei saada.

Nämä asiat pitää käsitellä jonkun muun kuin sen kanssa jotra aikoo tapailla parisuhdemielessä. Seurustelukumppani ei ole terapeutti.

Ärsyttää nämä yksioikoiset ohjeet täällä kyllä joskus. Jos haluaa kuunnella ja ymmärtää toista, ei se todellakaan tarkoita että olisi terapeutti. Miehestäni oli aikoinaan suuri apu mielenterveysongelmiini. Sen lisäksi kävin terapiassa ja nykyisin olen ollut täysin terve jo vuosia.

Tämä! Harva meistä on selvinnyt ilman mitään kolhuja ja tuskin yksikään meistä on psykologisesti ja emotionaalisesti täydellisen "terve". Kypsät ihmiset ovat sisäistäneet tämän ja pystyvät tarvittaessa olemaan kumppaninsa tukena, tietysti omat voimavaransa huomioiden. Jostain syystä nimenomaan seksuaalista väkivaltaa ja traumoja kokeneita naisia halutaan aina syyllistää, että etsisivät muka terapeuttia kumppanikseen, jos kaipaavat hienotunteisempaa ja rauhallisempaa etenemistä.

Tämä! Itse olen kokenut seksualista väkivaltaa ja väkivaltaisen ensimmäisen parisuhteen, jonka jälkeen kävin terapiassa. Käyn itseasiassa edelleenkin, vaikka tilanteeni on jo suht vakaa. Nuo ovat kuitenkin niin isoja traumoja ihmiselle, että ei niistä tervehdy lopullisesti ikinä. Niiden kanssa oppii vain elämään paremmin.

Mulle osui kohdalle onneksi mies, jonka kanssa ollaan edelleen ja oltu yhdessä kuusi vuotta. Aluksi kerroinkin hänelle ongelmistani, ja sanoin että ymmärrän, jos hän ei pysty luomaan kanssani suhdetta, koska olen traumatisoitunut ja se vie aikaa tietyissä asioissa suhteen kannalta.

Mies kuitenkin tuki ja ymmärsi ja ehkä juuri sen takia opin nauttimaan seksistä hänen kanssaan ja luottamus ja turvalmisuuden tunne rakentuivat pikkuhiljaa.

Nautinnon tuottamista enemmän keskity olemaan henkisesti läsnä ja hellä. Toisen kiihkon kuuleminen ja hänen päällä olemisensa oli alkuun itselleni vaikeaa. Hengitys, äännähtelyt, kosketus ja "alisteinen asema" muistutti traumatilanteesta. Onneksi mieheni oli kärsivällinen, eikä alun jälkeen ole ollut ongelmia. Nautin nykyään seksistä todella paljon. Jos suhde päättyisi ja pitäisi uuden ihmisen kanssa harrastaa seksiä, alkulämmittelyjen jälkeen haluaisin ehkä itse olla alkuun päällä. Siinä tulisi tunne että tilanne on hallinnassani ja voin vaikuttaa siihen. Tämä vain oma ajatukseni. Jos traumaattisesta tapahtumasta ei ole kauaa, nainen on kokematon tai tilanne henkisesti vaikea, ei välttämättä halua tai edes pysty viemään tilannetta.