Se kun ei vaan mikään mene perille

Kadehdin niitä tavallisia ihmisiä, jotka voivat valita ihan kiinnostuksensa mukaan, että menenpä opiskelemaan vaikka tuota, saan ehkä pitkän uran, haastavia tehtäviä ja tavoitteena päästä korkealle.

Ja vaikka armeijassa uskaltavat yrittää mennä suorittamaan vaikka ruk:ta, kun tietävät että rankkaa se on, mutta siitä selvitään.

Itseänikin kiinnosti ennen armeijaan menoa se, että pääsisin siellä pitkälle. Mutta kun opit vaan eivät mene päähän, saati että muistaisi monia asioita yhtä aikaa, olisi porukasta vastuussa. Tiesin ettei siitä tule mitään.

Korkeakoulututkintoja on alempi ja ylempi, silti en pysy esim töissä mukana, jos tulee yhtä lausetta enemmän asiaa peräkkäin. Varsinkin jos sisältää ammattisanastoa, mikä on ehkä outoa, tai sitten muistan vuorokauden päästä, mitä tuo sana tarkoittaa.

Ehkä minulla on joku add. Ehkä tuohon voisi saada apuja jostain, mutta varmaan aika vaikea diagnosoida, ja varsinkaan yli nelikymppiseltä mieheltä. Ehkä on vielä jotain omia kiinnostuksen kohteita kuten juoksun harrastaminen. Siinä eivät aivot mene solmuun, mutta töitäkään ei tuon harrastuksen avulla saa.

Että sellainen tajunnanvirta. Mitähän mun piti kysyä. Saa kommentoida, jos on mihinkään kohtaan kommentoitavaa.