Lue keskustelun säännöt.
Onko noloa olla yhden illan jutun muisto?
13.12.2020 |
Itse synnyin kun vanhempani olivat 20 ja 22 yhden illan jutusta. Eivät siis tunteneet toisiaan mutta baarista lähettyään kännipäissään tekivät minut. Kuulin tän kerran ove takaa kun äitini puhui kaverinsa kanssa joten se pitää paikkansa. Onko tää noloa ja uskaltaako siitä kertoa esim kavereile vai onko liian hävettävää?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se kuulu kellekään. Ei ehkä kannata kertoa kavereille.
Avioliiton ulkopuolella syntyneet ovat kyllä lähes poikkeuksetta täysin kalluja
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ulkopuolella syntyneet ovat kyllä lähes poikkeuksetta täysin kalluja
Mikä on kallu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ulkopuolella syntyneet ovat kyllä lähes poikkeuksetta täysin kalluja
50-luku meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs sinä sille asialle voit? Turha surra tai nolostua asiasta, jolle et mahda mitään. Tee elämästäsi omannäköisesi, ja elä se hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele, että sinua ei olisi, jos noin ei olisi käynyt. Sait elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa äitisi siksi haki seuraa?
Mitä tarkoitat?
Ei ole noloa. Et voi muiden tekemisille mitään, vain omille voit. Ei ole pakko kertoa kaverille, voithan katsoa uudelleen parin vuoden kuluttua, kenen kanssa siitä juttelet. Varsinkin kaveriporukat tai luokkakaverit jotka voivat juoruta keskenään, kannattaa jättää väliin kertomisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole noloa. Et voi muiden tekemisille mitään, vain omille voit. Ei ole pakko kertoa kaverille, voithan katsoa uudelleen parin vuoden kuluttua, kenen kanssa siitä juttelet. Varsinkin kaveriporukat tai luokkakaverit jotka voivat juoruta keskenään, kannattaa jättää väliin kertomisen suhteen.
Okei!
Suuri osa meistä on kuitenkin enemmän tai vähemmän vahinkolapsia. Aika harva on pitkään ja hartaasti etukäteen suunniteltu ja sitten tekemällä tehty. Sitä ei aina muista ajatella näitä asioita laajemmin, mutta tekee hyvää oivaltaa että puolet vastaantulijoista on todennäköisesti jotenkin samanlaisia kuin itsekin on.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa meistä on kuitenkin enemmän tai vähemmän vahinkolapsia. Aika harva on pitkään ja hartaasti etukäteen suunniteltu ja sitten tekemällä tehty. Sitä ei aina muista ajatella näitä asioita laajemmin, mutta tekee hyvää oivaltaa että puolet vastaantulijoista on todennäköisesti jotenkin samanlaisia kuin itsekin on.
Ai samalla tavalla kuin minä?
-ap
Ei se noloa ole, mutta ei se ole asia, joka ensimmäiseksi kannattaa kertoa satunnaisille tutuille. Meitä on monenlaisista lähtökohdista tulleista, joku on keinohedelmöityksen tulos tai adoptoitu ulkomailta eikä tiedä biologisista vanhemmistaan mitään.
Up