Kaksikielisten lasten vanhemmat!

Mieheni on ulkomaalainen ja asumme Suomessa. Hänen maanmiehiään ei tällä seudulla juuri ole, joten mitään kerhoa tms., jossa käytettäisiin isän äidinkieltä ei ole tarjolla. Isä on puhunut lapsille säännönmukaisesti äidinkieltään, mutta koska hän on työnsä takia paljon poissa kotoa niin kakkoskieli on jäänyt lapsille selvästi huonommaksi ja he vastaavat yleensä/mieluiten suomeksi, vaikka ymmärtävät kyllä mitä mieheni heille puhuu. Olen tosin huomannut, että jos käymme mieheni kotimaassa, niin lapset alkavat puhua paljon enemmän hänen äidinkieltään, mutta matkan vaikutus katoaa noin kuukauden kuluttua kotiinpaluusta.



Haluaisin siis tuoda esille sen, että aktiivisen kaksikielisyyden ylläpito ei välttämättä aina ole helppoa, jos esim. opetusta on tarjolla vain yhdellä kielellä. Lisäksi useammassa kaksikielisessä ystäväperheessämme on jouduttu siirtymään vain yhden kielen käyttöön, kun lapsilla on todettu esim. dysfasia ja heidän kielellinen kehityksensä on häiriintynyt (useimmillahan se taitaa jonkin verran viivästyä).



Itse olen iloinen lasten kakkoskielen passiivisesta taidostakin ja toivon, että se aktivoituu, jos joskus voimme oleskella pidemmän aikaa mieheni kotimaassa!

Vierailija:

Miten pidätte yllä tätä toista kieltä? Miten hyvin lapsenne sitä osaa? Käykö jossain kerhossa tms. Onko siitä ollut selkeää hyötyä? Tuliko " kieltäytymisvaihe" eli lapsi ei halua puhua kuin valtaväestön kieltä?

Kiitos!

Meillä on kaksikielinen koti, isä puhuu englantia lapsille. Lapsi puhuu nyt 7-vuotiaana molempia kieliä yhtä hyvin, englannin lukeminen ja kirjoittaminen ei ole yhtä sujuvaa kuin suomen. Lapsi on kolmevuotiaasta käynyt englanninkielen kerhossa ja esikoulun kävi englanniksi samassa paikassa.

Nyt 3-vuotias toinen lapsemme aloittaa syksyllä kerhon. Hän ymmärtää molempia kieliä, mutta puhuu varmemmin suomea.

Kerhosta ja eskarista on ollut selkeää hyötyä, koska ympäristö on aina ollut jossakin määrin englanninkielinen, eikä englanti ole ollut vain kotona käytössä.

Kieltäytymisvaiheita ei ole, juurikaan ollut, toki n. 3-4 v saattaa tulla vaihe, jossa lapsi esim. ei suostu vastaamaan englanniksi, kun isä jotakin kysyy, mutta se voi olla ujouttakin, koska kieli ei vielä niin hyvin hallussa.

Pojat 2 ja 4.v käyvät Ruotsinkielisessä tarhassa ja jatkavat sitten myöhemmin Ruotsalaiseen kouluun jne.

Meillä 4.v puhuu sujuvasti molempia kieliä ja 2.v puhuu myös molempia suurinpiirtein saman verran. (siis sen mitä puhuu)



Ympäristömme on täysin Suomalainen ja kotikielemme on myös Suomi.

Kirjat ja videot ym. on Ruotsalaisia pääosin, mitä nyt jokunen Suomalainenkin löytyy.



Meillä isä puhuu Ruotsia ja minä Suomea ja lapset puhuvat isällee Ruotsia ja minulle Suomea.



Jos meillä keskustellaan esim. ruokapöydässä, se menee jotakuinkin näin:



Minä kysyn jotain Suomeksi pojaltani, joka vastaa minulle suomeksi, mieheni heittää pojalleni aiheeseen liittyen kysymyksen ruotsiksi, johon poikani vastaa ruotsiksi. Jos minä en tajua mistä puhuvat (nykyään harvemmin) niin poikani kertoo minulle saman asian suomeksi...



Hienosti ovat mielestäni oppineet ja tietävät hyvin kenelle puhutaan suomea ja kenelle ruotsia.

ja suomenkielisessä päiväkodissa hoidossa. Suomi selkeästi parempi kieli, mutta lapset puhuvat isänsä kanssa ranskaa ja ymmärtävät hyvin. Meillä on paljon ranskan kielisiä kirjoja ja filmejä ja ranskalaiset sukulaiset käyvät kylässä n. 3 kertaa vuodessa. Kun lapset vähän kasvavat olisi tarkoitus että he ovat lomilla paljon Ranskassa, jossa sitten joutuvat kieltä jatkuvasti käyttämään.

ap