Lue keskustelun säännöt.
En voi sietää anoppiani, mitä tehdä!?
04.05.2014 |
Koitan tässä tiivistää tämän tarinan eli olen 21v nainen ja poikaystäväni on 23-vuotias ja olemme hieman yli kaksi vuotta seurustelleet ja en vain tule äidin kanssa yhtään toimeen. Alun alkaen äiti on kieltänyt tuomasta minua kotiinsa jonka vuoksi tapasinkin hänet ensimmäistä kertaa vasta noin puoli vuotta sitten, ja ainoat sanat jotka anopin kanssa olen vaihtanut ovat hei yms ja tietysti esittäydytty mutta minä sanon aina hänelle ensin, hän ei ikinä sano minulle mitään. Muun perheen kanssa tulen hyvin toimeen mutta äidin kanssa en ollenkaan, jos alkaisin keskustelemaan niin hän ei mitään siihen vastaisi takaisin... Hän soittaa pojalleen päivittäin ja emme siis asu vielä yhdessä mutta olemme kuitenkin päivittäin yhdessä, mutta poikaystäväni ei ikinä mainitse olevani minun kanssa jotta äiti ei suuttuisi. Olen tästä hänelle puhunut monen monta kertaa ja kertonut kuinka loukkaa ja hänen pitäisi myös vetää raja hänen äidilleen tässä, eihän tästä muuten tule mitään. Viimeeksi tänään olin anopin luona kylässä ja tervehdin häntä niin sain vain ylimielisen katseen takaisin, en mitään muuta!!! Ja sitten alkoi lässyttää pojalleen... Kihisen kiukkua ja vihaa enkä vaan voi kestää tätä jos tilanne ei muutu. Tekisi mieli sanoa anopille suoraan miltä tämä tuntuu tämä hänen käytös. Muutamme yhteenkin kesällä ja innolla jo odotan anopin reaktioita... Ei jaksa edes kiinnostaa enää.
Ps. Eipä tullut niin kauhean lyhyttä viestiä sittenkään.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai neuvoja mitä tehdä??
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:23"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:03"]Oletko koskaan ajatellut ottaa härkää sarvista ja mennä anopin kanssa juttelemaan ihan kahdestaan? Et varoittelisi siitä ketään, menisit vain ja sanoisit, että haluat jutella. Ja sitten juttelet. Kysyt miksi sinulla on olo, että et ole tervetullut ja miksi näin on. Sano, että haluat selvittää asiat ja olet liian kauan nyt katsonut tätä ja miettinyt, miten asia voisi muuttua. Kysy häneltä mikä olisi hänen mielestään asiaan ratkaisu ja miten toimitte tästä eteenpäin sillä tällainen ei voi jatkua enää yhtään.
Jos anoppi puhuu, niin kuuntelet, et itke, et keskeytä, et pyörittele silmiä ja huokaile vaan katsot tiukasti silmiin. Jos taas anoppi ei suostu puhumaan, sano, että sinulle voi soittaa ja olet asiasta valmis puhumaan viikon sisällä. Anoppi saa siis koottua ajatuksensa ja miettiä strategiansa jos ei heti saa sanaista arkkuaan auki.
Jos juttelemisesta ei tule mitään, tulee täydellinen pattitilanne, niin anna asian olla, mutta käyttäydyt aina kohteliaasti ja asiallisesti. Olet ainakin yrittänyt ja pallo on siirtynyt sinulta anopille.
[/quote]
Kyllä, olen tätä miettinytkin että jossain vaiheessa hänen kanssaan aion jutella jos ei tämä muutu. Se on varmasti hyvä vaihtoehto, meni miten meni mutta itse ainakin käyttäydyn aikuismaisesti jos otan tämän puheeksi. Kiitos kommentista :)
[/quote]
Miten sä luulet voivats käyttäytyy aikuismaisesti, kun et niin tee nytkään? Ruikutat poikakaverilta, että ei saa puhua äidilleen ja jos puhuu, pitää sanoa, että "en päässy puhelimeen kun panin just Mirkkua. Teki gutaa. Mitä sulla asiaa?"
[/quote]
Voi hyvä luoja. Tämä on tosi aikuismaista. Way to go.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:20"]
Kiitos kommentista. Olenkin tässä tämän viikon aikana tästä paljon poikaystävälleni puhunut ja sanonut että hänen on nyt alettava pistämään äidilleen vastaan jos haluaa pitää minut itsellään. Hän itse tietää että tämä on väärin ja haluaakin muuttaa tämän jottei menetä minua. On vain todella raastava tilanne ja olen täynnä kiukkua aina kun kuulenkin äidin nimen... Tähän on vaan tultu. Olisi niin ihanaa kun olisi anoppi jonka kanssa tulisi hyvin toimeen.
[/quote]
Miksi sen miehen täytyy sanoa äidilleen vastaan? Mitä ihmettä sinä sillä voitat? Poika ja äitinsä juttelevat => sinä kilahdat. Sinusta heidän tulisi riidellä, jotta mies kelpaisi sinulle?
Toivotaan, että anoppi sulkee sinut ja poikansa elämänsä ulkopuolelle, koska jos nyt (ennen yhteenmuuttoa) olet niin omistushaluinen, ettei poika saa puhua äitinsä kanssa puhelimessa sinun läsnäollessasi.
[/quote]
Tottakai saa puhua puhelimessa, enhän minä niin sanonut. Mutta esim. Jos siinä puhelussa mies sanoo vaikka äidilleen että "en vastannut äskön kun soitit, koska tein kouluhommia" vaikka todellisuudessa on minun kanssani ja puhelin oli äänettömällä. (Näin on käynyt) niin tuollaista valehtelua en siedä ja siitä ärsyynnyn. Vain siksi ettei mieheni äiti "suuttuisi"....
[/quote]
Ärsyynnyt siitä, että poikakaveri ei kerro äidilleen tuhlanneensa aikaansa sinuun? Vai ärsyynnyt siitä, että poika ei ehdoin tahdoin ärsytä äitiään?
Kuule, on olemassa sellainen asia kuin hienotunteisuus. Siinä otetaan kaikkien tunteet huomioon ja aika usein myös oma lompakko: turha kiukutella äitinsä kanssa jos tietää, että sieltä tulevat esim. vuokrarahat tai muutama satanen ensi kesän festareille.
[/quote]
Hienotunteisuutta ja ihan alkeellisia käytöstapoja tässä tilanteessa tarvitaankin. Nimittäin anopilta!
Tuohon pojan äidin mahdolliseen rahalla kiristämiseen ei voi todeta kuin huh huh. Vaikka tukisikin lastaan taloudellisesti, ei se millään tavalla oikeuta määräämään täysikäisen elämää.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:20"]
Kiitos kommentista. Olenkin tässä tämän viikon aikana tästä paljon poikaystävälleni puhunut ja sanonut että hänen on nyt alettava pistämään äidilleen vastaan jos haluaa pitää minut itsellään. Hän itse tietää että tämä on väärin ja haluaakin muuttaa tämän jottei menetä minua. On vain todella raastava tilanne ja olen täynnä kiukkua aina kun kuulenkin äidin nimen... Tähän on vaan tultu. Olisi niin ihanaa kun olisi anoppi jonka kanssa tulisi hyvin toimeen.
[/quote]
Miksi sen miehen täytyy sanoa äidilleen vastaan? Mitä ihmettä sinä sillä voitat? Poika ja äitinsä juttelevat => sinä kilahdat. Sinusta heidän tulisi riidellä, jotta mies kelpaisi sinulle?
Toivotaan, että anoppi sulkee sinut ja poikansa elämänsä ulkopuolelle, koska jos nyt (ennen yhteenmuuttoa) olet niin omistushaluinen, ettei poika saa puhua äitinsä kanssa puhelimessa sinun läsnäollessasi.
[/quote]
Tottakai saa puhua puhelimessa, enhän minä niin sanonut. Mutta esim. Jos siinä puhelussa mies sanoo vaikka äidilleen että "en vastannut äskön kun soitit, koska tein kouluhommia" vaikka todellisuudessa on minun kanssani ja puhelin oli äänettömällä. (Näin on käynyt) niin tuollaista valehtelua en siedä ja siitä ärsyynnyn. Vain siksi ettei mieheni äiti "suuttuisi"....
[/quote]
Ärsyynnyt siitä, että poikakaveri ei kerro äidilleen tuhlanneensa aikaansa sinuun? Vai ärsyynnyt siitä, että poika ei ehdoin tahdoin ärsytä äitiään?
Kuule, on olemassa sellainen asia kuin hienotunteisuus. Siinä otetaan kaikkien tunteet huomioon ja aika usein myös oma lompakko: turha kiukutella äitinsä kanssa jos tietää, että sieltä tulevat esim. vuokrarahat tai muutama satanen ensi kesän festareille.
[/quote]
Hienotunteisuutta ja ihan alkeellisia käytöstapoja tässä tilanteessa tarvitaankin. Nimittäin anopilta!
Tuohon pojan äidin mahdolliseen rahalla kiristämiseen ei voi todeta kuin huh huh. Vaikka tukisikin lastaan taloudellisesti, ei se millään tavalla oikeuta määräämään täysikäisen elämää.
[/quote]
Missä se anoppi määräilee? Ap itse kertoo, että ei voi sietää anoppiaan => vika on anopissa, jonka täytyy muuttua? Jos se anoppi ei voi sietää ap:ta => vika edelleen anopissa, tämän täytyy muuttua.
Ei tuo ap:n anopin käytös ole millään tavalla aikuisen ihmisen käytöstä. Ilmeisesti hänen on todella vaikea hyväksyä poikansa aikuistumista
Miksi miniät tai anopit aina ratkovat näitä ongelmia? Eikö ongelma ole pojan huolenaihe ja hänen tulisi etsiä siihen ratkaisua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miniät tai anopit aina ratkovat näitä ongelmia? Eikö ongelma ole pojan huolenaihe ja hänen tulisi etsiä siihen ratkaisua?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:03"]Oletko koskaan ajatellut ottaa härkää sarvista ja mennä anopin kanssa juttelemaan ihan kahdestaan? Et varoittelisi siitä ketään, menisit vain ja sanoisit, että haluat jutella. Ja sitten juttelet. Kysyt miksi sinulla on olo, että et ole tervetullut ja miksi näin on. Sano, että haluat selvittää asiat ja olet liian kauan nyt katsonut tätä ja miettinyt, miten asia voisi muuttua. Kysy häneltä mikä olisi hänen mielestään asiaan ratkaisu ja miten toimitte tästä eteenpäin sillä tällainen ei voi jatkua enää yhtään.
Jos anoppi puhuu, niin kuuntelet, et itke, et keskeytä, et pyörittele silmiä ja huokaile vaan katsot tiukasti silmiin. Jos taas anoppi ei suostu puhumaan, sano, että sinulle voi soittaa ja olet asiasta valmis puhumaan viikon sisällä. Anoppi saa siis koottua ajatuksensa ja miettiä strategiansa jos ei heti saa sanaista arkkuaan auki.
Jos juttelemisesta ei tule mitään, tulee täydellinen pattitilanne, niin anna asian olla, mutta käyttäydyt aina kohteliaasti ja asiallisesti. Olet ainakin yrittänyt ja pallo on siirtynyt sinulta anopille.
[/quote]
Kyllä, olen tätä miettinytkin että jossain vaiheessa hänen kanssaan aion jutella jos ei tämä muutu. Se on varmasti hyvä vaihtoehto, meni miten meni mutta itse ainakin käyttäydyn aikuismaisesti jos otan tämän puheeksi. Kiitos kommentista :)
[/quote]
Miten sä luulet voivats käyttäytyy aikuismaisesti, kun et niin tee nytkään? Ruikutat poikakaverilta, että ei saa puhua äidilleen ja jos puhuu, pitää sanoa, että "en päässy puhelimeen kun panin just Mirkkua. Teki gutaa. Mitä sulla asiaa?"