Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En voi sietää anoppiani, mitä tehdä!?
04.05.2014 |
Koitan tässä tiivistää tämän tarinan eli olen 21v nainen ja poikaystäväni on 23-vuotias ja olemme hieman yli kaksi vuotta seurustelleet ja en vain tule äidin kanssa yhtään toimeen. Alun alkaen äiti on kieltänyt tuomasta minua kotiinsa jonka vuoksi tapasinkin hänet ensimmäistä kertaa vasta noin puoli vuotta sitten, ja ainoat sanat jotka anopin kanssa olen vaihtanut ovat hei yms ja tietysti esittäydytty mutta minä sanon aina hänelle ensin, hän ei ikinä sano minulle mitään. Muun perheen kanssa tulen hyvin toimeen mutta äidin kanssa en ollenkaan, jos alkaisin keskustelemaan niin hän ei mitään siihen vastaisi takaisin... Hän soittaa pojalleen päivittäin ja emme siis asu vielä yhdessä mutta olemme kuitenkin päivittäin yhdessä, mutta poikaystäväni ei ikinä mainitse olevani minun kanssa jotta äiti ei suuttuisi. Olen tästä hänelle puhunut monen monta kertaa ja kertonut kuinka loukkaa ja hänen pitäisi myös vetää raja hänen äidilleen tässä, eihän tästä muuten tule mitään. Viimeeksi tänään olin anopin luona kylässä ja tervehdin häntä niin sain vain ylimielisen katseen takaisin, en mitään muuta!!! Ja sitten alkoi lässyttää pojalleen... Kihisen kiukkua ja vihaa enkä vaan voi kestää tätä jos tilanne ei muutu. Tekisi mieli sanoa anopille suoraan miltä tämä tuntuu tämä hänen käytös. Muutamme yhteenkin kesällä ja innolla jo odotan anopin reaktioita... Ei jaksa edes kiinnostaa enää.
Ps. Eipä tullut niin kauhean lyhyttä viestiä sittenkään.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai neuvoja mitä tehdä??
Kommentit (27)
Kiitos kommentista. Olenkin tässä tämän viikon aikana tästä paljon poikaystävälleni puhunut ja sanonut että hänen on nyt alettava pistämään äidilleen vastaan jos haluaa pitää minut itsellään. Hän itse tietää että tämä on väärin ja haluaakin muuttaa tämän jottei menetä minua. On vain todella raastava tilanne ja olen täynnä kiukkua aina kun kuulenkin äidin nimen... Tähän on vaan tultu. Olisi niin ihanaa kun olisi anoppi jonka kanssa tulisi hyvin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommentista. Olenkin tässä tämän viikon aikana tästä paljon poikaystävälleni puhunut ja sanonut että hänen on nyt alettava pistämään äidilleen vastaan jos haluaa pitää minut itsellään. Hän itse tietää että tämä on väärin ja haluaakin muuttaa tämän jottei menetä minua. On vain todella raastava tilanne ja olen täynnä kiukkua aina kun kuulenkin äidin nimen... Tähän on vaan tultu. Olisi niin ihanaa kun olisi anoppi jonka kanssa tulisi hyvin toimeen.
No ton ikäset pojat on vielä aika äitin tossun alla, varsinkin jos asuu vielä kotona.. Anna ajan kulua. Kyllä se äiti rauhoittuu parissa vuodessa kun oppii päästämään pojasta irti. Ei sun tarvitse sen "anopin" kanssa olla yhteyksissä...
Täällä neuvoisin sinua toisin. Minä aikoinaan tein noin, näytin pahan oloni miehelle, anoppiehdokas siis tosiaan toi esille, kuinka en "kelpaa" heidän sukuunsa. Olisimme varmaan vieläkin yhdessä, jos olisi enemmän tätä elämän kokemusta, jonka peruustella annan sinulle neuvon, että älä käytä energiaasi tuohon naiseen yhtään, älä niin yhtään. Älä puhu miehelle pahaa äidistään, vaikka akka mitä keksisi tehdä. Olet oma aurinkoinen itsesi, etkä todellakaan anna naisen tulla sinun ja miehesi väliin. :) Ei ole helppoa, mutta yritä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:25"]Täällä neuvoisin sinua toisin. Minä aikoinaan tein noin, näytin pahan oloni miehelle, anoppiehdokas siis tosiaan toi esille, kuinka en "kelpaa" heidän sukuunsa. Olisimme varmaan vieläkin yhdessä, jos olisi enemmän tätä elämän kokemusta, jonka peruustella annan sinulle neuvon, että älä käytä energiaasi tuohon naiseen yhtään, älä niin yhtään. Älä puhu miehelle pahaa äidistään, vaikka akka mitä keksisi tehdä. Olet oma aurinkoinen itsesi, etkä todellakaan anna naisen tulla sinun ja miehesi väliin. :) Ei ole helppoa, mutta yritä.
[/quote]
Yritetään. Meillä menee muuten oikein hyvin joten olisikin todella kurjaa jos tämä rikkoisi välimme. Kyllähän se hieman hiertää ja on vaikeaa mutta yritetään. Kiitos neuvosta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mula on kokemusta samanlaisesta anoppi-suhteesta.
Anoppi ei voinut sietää minua koska olen ulkomaalainen (olen siis suomalainen, mutta asun ulkomailla, osaan paikallisen kielen, koen olevani sopeutunut, enkä ajattele itseäni ulkomaalaisena päivittäin)
Ihan ekaksi anoppi oli vaan sanonut miehelleni jotain ympäripyöreää, että en ole hänen kanssa samalla aaltopituudella, ja kiinnostuksen kohteet ei törmää mutta sitten sai vihdoin kakistettua että ulkomaalaisuuteni häiritsee eniten eikä tule koskaan antamaan anteeksi miehelleni, jos menee kanssani naimisiin ja tekee puoliksi ulkomaalaisia lapsia. Yritimme aluksi ottaa nuo sanomiset huumorilla ja esittää iloista ja aurinkoista, mutta loukkaukset sen kun jatkuivat. Häihin ei anoppi voinut tulla, koska hän ei kannattanut avioliittoa eikä varsinkaan meidän, haukkui minut ja perheeni lyttyyn kun ekaa kertaa suvut tapasivat, sanoi että toivoo etten koskaan saisi lapsia, pyysi poikaansa muuttamaan takaisin kotiin, että kaikki olis kuin ennen. Sanoin miehelleni, etten jaksa enää ja ennen kuin mieheni ehti vetää rajaa kunnolla niin anoppi avitti ja sanoi miehelleni, että valita joko hänet tai minut, se olikin helppo tehtävä :D
Nyt emme ole kuulleet anopista yli viiteen vuoteen, meillä on lapsikin, joka ei ole koskaan tavannut isoäitiään, eikä varmaan tulekaan tapaamaan, onhan hän puoleksi suomalainen, ei sellaisia sekasikiöitä saa tuoda anopin silmien eteen ja tuskin enää haluaisinkaan heidän tapaavan.
Tsemppiä! Musta on tärkeintä tossa tilanteessa, että sun mies vetää rajan hänen ja äidin välilleen. Vääntää vaikka sitten rautalangasta, että sinä olet se hänen elämän ykkösnainen nyt, ei siihen ole äidillä puuttumista, hyväksyy sen tai ei.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:33"]Voi mula on kokemusta samanlaisesta anoppi-suhteesta.
Anoppi ei voinut sietää minua koska olen ulkomaalainen (olen siis suomalainen, mutta asun ulkomailla, osaan paikallisen kielen, koen olevani sopeutunut, enkä ajattele itseäni ulkomaalaisena päivittäin)
Ihan ekaksi anoppi oli vaan sanonut miehelleni jotain ympäripyöreää, että en ole hänen kanssa samalla aaltopituudella, ja kiinnostuksen kohteet ei törmää mutta sitten sai vihdoin kakistettua että ulkomaalaisuuteni häiritsee eniten eikä tule koskaan antamaan anteeksi miehelleni, jos menee kanssani naimisiin ja tekee puoliksi ulkomaalaisia lapsia. Yritimme aluksi ottaa nuo sanomiset huumorilla ja esittää iloista ja aurinkoista, mutta loukkaukset sen kun jatkuivat. Häihin ei anoppi voinut tulla, koska hän ei kannattanut avioliittoa eikä varsinkaan meidän, haukkui minut ja perheeni lyttyyn kun ekaa kertaa suvut tapasivat, sanoi että toivoo etten koskaan saisi lapsia, pyysi poikaansa muuttamaan takaisin kotiin, että kaikki olis kuin ennen. Sanoin miehelleni, etten jaksa enää ja ennen kuin mieheni ehti vetää rajaa kunnolla niin anoppi avitti ja sanoi miehelleni, että valita joko hänet tai minut, se olikin helppo tehtävä :D
Nyt emme ole kuulleet anopista yli viiteen vuoteen, meillä on lapsikin, joka ei ole koskaan tavannut isoäitiään, eikä varmaan tulekaan tapaamaan, onhan hän puoleksi suomalainen, ei sellaisia sekasikiöitä saa tuoda anopin silmien eteen ja tuskin enää haluaisinkaan heidän tapaavan.
Tsemppiä! Musta on tärkeintä tossa tilanteessa, että sun mies vetää rajan hänen ja äidin välilleen. Vääntää vaikka sitten rautalangasta, että sinä olet se hänen elämän ykkösnainen nyt, ei siihen ole äidillä puuttumista, hyväksyy sen tai ei.
[/quote]
Joo, eihän siinä muu auta kun raja vetää väliin. Kurjaa ettei teillä anoppi ikinä hyväksynyt sinua ( varmaan tässäkin käy noin ) mutta eihän sille sitten mitään voi, hyväksykööt tai ei. Kiitos paljon kommentista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:20"]
Kiitos kommentista. Olenkin tässä tämän viikon aikana tästä paljon poikaystävälleni puhunut ja sanonut että hänen on nyt alettava pistämään äidilleen vastaan jos haluaa pitää minut itsellään. Hän itse tietää että tämä on väärin ja haluaakin muuttaa tämän jottei menetä minua. On vain todella raastava tilanne ja olen täynnä kiukkua aina kun kuulenkin äidin nimen... Tähän on vaan tultu. Olisi niin ihanaa kun olisi anoppi jonka kanssa tulisi hyvin toimeen.
[/quote]
Miksi sen miehen täytyy sanoa äidilleen vastaan? Mitä ihmettä sinä sillä voitat? Poika ja äitinsä juttelevat => sinä kilahdat. Sinusta heidän tulisi riidellä, jotta mies kelpaisi sinulle?
Toivotaan, että anoppi sulkee sinut ja poikansa elämänsä ulkopuolelle, koska jos nyt (ennen yhteenmuuttoa) olet niin omistushaluinen, ettei poika saa puhua äitinsä kanssa puhelimessa sinun läsnäollessasi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:20"]
Kiitos kommentista. Olenkin tässä tämän viikon aikana tästä paljon poikaystävälleni puhunut ja sanonut että hänen on nyt alettava pistämään äidilleen vastaan jos haluaa pitää minut itsellään. Hän itse tietää että tämä on väärin ja haluaakin muuttaa tämän jottei menetä minua. On vain todella raastava tilanne ja olen täynnä kiukkua aina kun kuulenkin äidin nimen... Tähän on vaan tultu. Olisi niin ihanaa kun olisi anoppi jonka kanssa tulisi hyvin toimeen.
[/quote]
Miksi sen miehen täytyy sanoa äidilleen vastaan? Mitä ihmettä sinä sillä voitat? Poika ja äitinsä juttelevat => sinä kilahdat. Sinusta heidän tulisi riidellä, jotta mies kelpaisi sinulle?
Toivotaan, että anoppi sulkee sinut ja poikansa elämänsä ulkopuolelle, koska jos nyt (ennen yhteenmuuttoa) olet niin omistushaluinen, ettei poika saa puhua äitinsä kanssa puhelimessa sinun läsnäollessasi.
[/quote]
Tottakai saa puhua puhelimessa, enhän minä niin sanonut. Mutta esim. Jos siinä puhelussa mies sanoo vaikka äidilleen että "en vastannut äskön kun soitit, koska tein kouluhommia" vaikka todellisuudessa on minun kanssani ja puhelin oli äänettömällä. (Näin on käynyt) niin tuollaista valehtelua en siedä ja siitä ärsyynnyn. Vain siksi ettei mieheni äiti "suuttuisi"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:20"]
Kiitos kommentista. Olenkin tässä tämän viikon aikana tästä paljon poikaystävälleni puhunut ja sanonut että hänen on nyt alettava pistämään äidilleen vastaan jos haluaa pitää minut itsellään. Hän itse tietää että tämä on väärin ja haluaakin muuttaa tämän jottei menetä minua. On vain todella raastava tilanne ja olen täynnä kiukkua aina kun kuulenkin äidin nimen... Tähän on vaan tultu. Olisi niin ihanaa kun olisi anoppi jonka kanssa tulisi hyvin toimeen.
[/quote]
Miksi sen miehen täytyy sanoa äidilleen vastaan? Mitä ihmettä sinä sillä voitat? Poika ja äitinsä juttelevat => sinä kilahdat. Sinusta heidän tulisi riidellä, jotta mies kelpaisi sinulle?
Toivotaan, että anoppi sulkee sinut ja poikansa elämänsä ulkopuolelle, koska jos nyt (ennen yhteenmuuttoa) olet niin omistushaluinen, ettei poika saa puhua äitinsä kanssa puhelimessa sinun läsnäollessasi.
[/quote]
Tottakai saa puhua puhelimessa, enhän minä niin sanonut. Mutta esim. Jos siinä puhelussa mies sanoo vaikka äidilleen että "en vastannut äskön kun soitit, koska tein kouluhommia" vaikka todellisuudessa on minun kanssani ja puhelin oli äänettömällä. (Näin on käynyt) niin tuollaista valehtelua en siedä ja siitä ärsyynnyn. Vain siksi ettei mieheni äiti "suuttuisi"....
[/quote]
Ärsyynnyt siitä, että poikakaveri ei kerro äidilleen tuhlanneensa aikaansa sinuun? Vai ärsyynnyt siitä, että poika ei ehdoin tahdoin ärsytä äitiään?
Kuule, on olemassa sellainen asia kuin hienotunteisuus. Siinä otetaan kaikkien tunteet huomioon ja aika usein myös oma lompakko: turha kiukutella äitinsä kanssa jos tietää, että sieltä tulevat esim. vuokrarahat tai muutama satanen ensi kesän festareille.
Eiköhän teillä jo nyt aseteta peruskiviä sille, että "isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan eikä meillä miehen kanssa ole koskaan omaa aikaa, kun kukaan ei hoida meidän lapsia". Eli jos miehen kanssa jatkat ja lapsia saat, niin ihan itse olet itsellesi petaillut tilanteen, jossa isovanhemmilta ei apua kannata ruinata. Opetat heidät aika tehokkaasti vihaamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli niin kauhee, että en pidä mitään yhteyttä. Mies huolehtii lasten ja vanhempiensa väleistä. En ole tavannut 3 vuoteen ja nyt vituttaakin kun on kolmas lapsi tulossa ja ristiäisissä varmaan pakko tavata.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:55"]Eiköhän teillä jo nyt aseteta peruskiviä sille, että "isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan eikä meillä miehen kanssa ole koskaan omaa aikaa, kun kukaan ei hoida meidän lapsia". Eli jos miehen kanssa jatkat ja lapsia saat, niin ihan itse olet itsellesi petaillut tilanteen, jossa isovanhemmilta ei apua kannata ruinata. Opetat heidät aika tehokkaasti vihaamaan itseäsi.
[/quote]
Miten minä olen heidät saanut itseäni inhoamaan? Enkö kertonut että anoppi ei edes tervehdi minua, hänellä on alun alkaen ollut minua vastaan jotain. Otan mieluusti vinkkejä vastaan jos olet sitä mieltä että minun pitää alkaa anoppiani tässä mielistelemään jotta hän pitäisi minusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:55"]Eiköhän teillä jo nyt aseteta peruskiviä sille, että "isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan eikä meillä miehen kanssa ole koskaan omaa aikaa, kun kukaan ei hoida meidän lapsia". Eli jos miehen kanssa jatkat ja lapsia saat, niin ihan itse olet itsellesi petaillut tilanteen, jossa isovanhemmilta ei apua kannata ruinata. Opetat heidät aika tehokkaasti vihaamaan itseäsi.
[/quote]
Miten minä olen heidät saanut itseäni inhoamaan? Enkö kertonut että anoppi ei edes tervehdi minua, hänellä on alun alkaen ollut minua vastaan jotain. Otan mieluusti vinkkejä vastaan jos olet sitä mieltä että minun pitää alkaa anoppiani tässä mielistelemään jotta hän pitäisi minusta?
Oletko koskaan ajatellut ottaa härkää sarvista ja mennä anopin kanssa juttelemaan ihan kahdestaan? Et varoittelisi siitä ketään, menisit vain ja sanoisit, että haluat jutella. Ja sitten juttelet. Kysyt miksi sinulla on olo, että et ole tervetullut ja miksi näin on. Sano, että haluat selvittää asiat ja olet liian kauan nyt katsonut tätä ja miettinyt, miten asia voisi muuttua. Kysy häneltä mikä olisi hänen mielestään asiaan ratkaisu ja miten toimitte tästä eteenpäin sillä tällainen ei voi jatkua enää yhtään.
Jos anoppi puhuu, niin kuuntelet, et itke, et keskeytä, et pyörittele silmiä ja huokaile vaan katsot tiukasti silmiin. Jos taas anoppi ei suostu puhumaan, sano, että sinulle voi soittaa ja olet asiasta valmis puhumaan viikon sisällä. Anoppi saa siis koottua ajatuksensa ja miettiä strategiansa jos ei heti saa sanaista arkkuaan auki.
Jos juttelemisesta ei tule mitään, tulee täydellinen pattitilanne, niin anna asian olla, mutta käyttäydyt aina kohteliaasti ja asiallisesti. Olet ainakin yrittänyt ja pallo on siirtynyt sinulta anopille.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:03"]Oletko koskaan ajatellut ottaa härkää sarvista ja mennä anopin kanssa juttelemaan ihan kahdestaan? Et varoittelisi siitä ketään, menisit vain ja sanoisit, että haluat jutella. Ja sitten juttelet. Kysyt miksi sinulla on olo, että et ole tervetullut ja miksi näin on. Sano, että haluat selvittää asiat ja olet liian kauan nyt katsonut tätä ja miettinyt, miten asia voisi muuttua. Kysy häneltä mikä olisi hänen mielestään asiaan ratkaisu ja miten toimitte tästä eteenpäin sillä tällainen ei voi jatkua enää yhtään.
Jos anoppi puhuu, niin kuuntelet, et itke, et keskeytä, et pyörittele silmiä ja huokaile vaan katsot tiukasti silmiin. Jos taas anoppi ei suostu puhumaan, sano, että sinulle voi soittaa ja olet asiasta valmis puhumaan viikon sisällä. Anoppi saa siis koottua ajatuksensa ja miettiä strategiansa jos ei heti saa sanaista arkkuaan auki.
Jos juttelemisesta ei tule mitään, tulee täydellinen pattitilanne, niin anna asian olla, mutta käyttäydyt aina kohteliaasti ja asiallisesti. Olet ainakin yrittänyt ja pallo on siirtynyt sinulta anopille.
[/quote]
Kyllä, olen tätä miettinytkin että jossain vaiheessa hänen kanssaan aion jutella jos ei tämä muutu. Se on varmasti hyvä vaihtoehto, meni miten meni mutta itse ainakin käyttäydyn aikuismaisesti jos otan tämän puheeksi. Kiitos kommentista :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:03"]
Oletko koskaan ajatellut ottaa härkää sarvista ja mennä anopin kanssa juttelemaan ihan kahdestaan? Et varoittelisi siitä ketään, menisit vain ja sanoisit, että haluat jutella. Ja sitten juttelet. Kysyt miksi sinulla on olo, että et ole tervetullut ja miksi näin on. Sano, että haluat selvittää asiat ja olet liian kauan nyt katsonut tätä ja miettinyt, miten asia voisi muuttua. Kysy häneltä mikä olisi hänen mielestään asiaan ratkaisu ja miten toimitte tästä eteenpäin sillä tällainen ei voi jatkua enää yhtään.
Jos anoppi puhuu, niin kuuntelet, et itke, et keskeytä, et pyörittele silmiä ja huokaile vaan katsot tiukasti silmiin. Jos taas anoppi ei suostu puhumaan, sano, että sinulle voi soittaa ja olet asiasta valmis puhumaan viikon sisällä. Anoppi saa siis koottua ajatuksensa ja miettiä strategiansa jos ei heti saa sanaista arkkuaan auki.
Jos juttelemisesta ei tule mitään, tulee täydellinen pattitilanne, niin anna asian olla, mutta käyttäydyt aina kohteliaasti ja asiallisesti. Olet ainakin yrittänyt ja pallo on siirtynyt sinulta anopille.
[/quote]
Todennäköisesti aikuinen anoppi kuuntelee, mitä pojan tyttöystävällä on sanottavana ja sen jälkeen toteaa, että meillä kaikilla on oikeus omiin tunteisiimme ja omiin kokemuksiimme. Jos pojan tyttöystävästä tuntuu tuollaiselta, niin se on hänen oma asiansa, koska oikeuksien lisäksi hänellä on myös vastuu tunteistaan. Jos haluaa kokea, että ei ole tervetullut, niin kyseessä on ihan oma kokemus, jonka ihan itse haluaa kokea. Joku toinen kokisi toisin, mutta poikaystävän äitinä ei voi ryhtyä toisen tunteisiin puuttumaan.
Jos haluaa olla tervetullut, lähtee siitä, että on tervetullut eikä siitä, että poikakaverin äiti on täysi paska.
Olihan toi lyhyt ja tiivistetty :) joo,kamala tilanne. Enpä keksi muuta kun koita kestää ja ainakin sinulla on mies :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:03"]
Oletko koskaan ajatellut ottaa härkää sarvista ja mennä anopin kanssa juttelemaan ihan kahdestaan? Et varoittelisi siitä ketään, menisit vain ja sanoisit, että haluat jutella. Ja sitten juttelet. Kysyt miksi sinulla on olo, että et ole tervetullut ja miksi näin on. Sano, että haluat selvittää asiat ja olet liian kauan nyt katsonut tätä ja miettinyt, miten asia voisi muuttua. Kysy häneltä mikä olisi hänen mielestään asiaan ratkaisu ja miten toimitte tästä eteenpäin sillä tällainen ei voi jatkua enää yhtään.
Jos anoppi puhuu, niin kuuntelet, et itke, et keskeytä, et pyörittele silmiä ja huokaile vaan katsot tiukasti silmiin. Jos taas anoppi ei suostu puhumaan, sano, että sinulle voi soittaa ja olet asiasta valmis puhumaan viikon sisällä. Anoppi saa siis koottua ajatuksensa ja miettiä strategiansa jos ei heti saa sanaista arkkuaan auki.
Jos juttelemisesta ei tule mitään, tulee täydellinen pattitilanne, niin anna asian olla, mutta käyttäydyt aina kohteliaasti ja asiallisesti. Olet ainakin yrittänyt ja pallo on siirtynyt sinulta anopille.
[/quote]
Mitä voi vastata, jos toinen kysyy "miksi minulla on olo, että en ole
tervetullut"? Eihän se toinen voi tietää, miksi ap:lla on tuollainen olo.
Ihan mahdoton kysymys! Tai "miten toimia tästä eteenpäin". Jos asia ei ole
ongelma muille kuin ap:lle, niin miksi muiden se pitää ratkaista?
Alue: Aihe vapaa
Samanlainen kokemus on ja poikaystäväni meni vielä aina mukaan äitinsä juttuihin ja syytteli minua samoista asioista kuin äitinsä, mitkä eivät pitäneet paikkaansa vaan perustuivat täysin ennakkoluuloihin. Jätin lopulta poikaystäväni usean vuoden seurustelun jälkeen kun en enää jaksanut hänessä tapahtunutta muutosta jokaisen äitinsä luona käynnin jälkeen, vaikka aika harvoin kävikin. Siispä tee nyt ainakin poikaystävällesi selväksi että hänen pitää valita puolensa.