Lue keskustelun säännöt.
Saako vanhempi pimittää lapselta häntä koskevia tärkeitä tietoja?
04.05.2014 |
Mitä olette mieltä: Saako vanhempi olla kertomatta lapselle häntä koskeviä lapsen elämään vaikuttavia asioita? Esimerkkejä voisivat olla vaikkapa lapsen asperger tai ADHD, hedelmättömyys (voidaan joskus tietää varmasti jo lapsena), vanhemman valitsemaan sukupuoleen leikattu intersukupuolisuus, puuttuvat kivekset tai munasarjat, perinnölliset sairaudet, adoptiotausta jne.
Muutamat esimerkeistä ovat sellaisia, että lapsi kyllä tietää olevansa erilainen, muttei tiedä miksi. Onko oikein jättää kertomatta ja antaa asian tulla lapselle eteen vasta aikuisuudessa?
Sukulaisillani on yläkouluikäinen tyttö jolla on selvä ja vaikea asperger. Tytön elämä on todella hankalaa ja hän on selvästi onneton ja ahdistunut. Vanhemmat eivät kuitenkaan suostu hankkimaan tytölle diagnoosia tai mitään apua. Koulu on yrittänyt järjestää apua, mutta vanhemmat kieltävät sen. Tyttö itse ei tiedä mikä häntä vaivaa vaikka kaikki ympärillä olevat vähänkään asioista perillä olevat huomaavat aspergerin.
Kommentit (23)
Nykyäänhän lääkärit eivät kannata intersukupuolisten lasten leikkauksia; niin monta kertaa on leikkaus mennyt aivojen sukupuoleen verrattuna päin vastoin. Ja samalla tietysti tytön ruumiissa elävän pojan (tai päin vastoin) elämä pilalle. Käsittääkseni jotkut leikkausmuodot ovat olleet myös hyvin kivuliaita, kun arpikudosta on venytetty.
Pahimmillaan vanhemmat ovat myös syyllistäneet poikamaisesti käyttäytyvää "tyttöään" (tai päin vastoin), mikä on jotanut masennukseen ja itsetuhoisuuteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kiitos tästä valistuksesta ap...?
T. 3
Valistus ei ollut suoraan sinulle tarkoitettu... Kunhan avasin pimittämisen ikävämpiä puolia.
Mun mielestä pitäisi kertoa, mutta kertoo jo vanhempien järjenjuoksusta muutenkin jos lapselle ei haluta apua. Eli mitä voi olettaa...
Itse olen miettinyt sitä, kun meidän molemmat lapset ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla, niin onnko tämä mielestänne sellainen asia jonka lapsen tulee tietää itsestään, vai onko sillä mitään väliä?
Ei saa pimittää, mutta tuossa sinun kertomassasi tilanteessa ei mun nähdäkseni ole kysymys edes tietojen pimittämisestä, vaan asioitten kieltämisestä.
Nuo vanhemmathan eivät näköjään eivät edes suostu uskomaan ja myöntämään itselleenkään, että lapsessa olisi mitään "vikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hedelmöityshoidoista olisi hyvä tietää viimeistään sitä ennen, kun lapset suunnittelevat itse lasten tekoa. Se syy miksi hedelmöityshoitoja on tarvittu, voi hyvin olla periytyvä ja siitä olisi hyvä tietää etukäteen. Pahimmillaan nuoripari voisi yrittää luomusti liian pitkään.
Lainasiittiöistä ja munasoluista tulisi myös ehdottomasti saada tietää.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 14:55"]
Hedelmöityshoidoista olisi hyvä tietää viimeistään sitä ennen, kun lapset suunnittelevat itse lasten tekoa. Se syy miksi hedelmöityshoitoja on tarvittu, voi hyvin olla periytyvä ja siitä olisi hyvä tietää etukäteen. Pahimmillaan nuoripari voisi yrittää luomusti liian pitkään.
Lainasiittiöistä ja munasoluista tulisi myös ehdottomasti saada tietää.
[/quote]
Vähän näillä samoilla ajatuksilla olen ollut itsekin. Etenkin tytön kohdalla, koska syy ongelmiimme on minussa. Solut ovat olleet ihan omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:22"]
Mitä olette mieltä: Saako vanhempi olla kertomatta lapselle häntä koskeviä lapsen elämään vaikuttavia asioita? Esimerkkejä voisivat olla vaikkapa lapsen asperger tai ADHD, hedelmättömyys (voidaan joskus tietää varmasti jo lapsena), vanhemman valitsemaan sukupuoleen leikattu intersukupuolisuus, puuttuvat kivekset tai munasarjat, perinnölliset sairaudet, adoptiotausta jne.
Muutamat esimerkeistä ovat sellaisia, että lapsi kyllä tietää olevansa erilainen, muttei tiedä miksi. Onko oikein jättää kertomatta ja antaa asian tulla lapselle eteen vasta aikuisuudessa?
Sukulaisillani on yläkouluikäinen tyttö jolla on selvä ja vaikea asperger. Tytön elämä on todella hankalaa ja hän on selvästi onneton ja ahdistunut. Vanhemmat eivät kuitenkaan suostu hankkimaan tytölle diagnoosia tai mitään apua. Koulu on yrittänyt järjestää apua, mutta vanhemmat kieltävät sen. Tyttö itse ei tiedä mikä häntä vaivaa vaikka kaikki ympärillä olevat vähänkään asioista perillä olevat huomaavat aspergerin.
[/quote]Eikö lastensuojelun pitäisi jo puuttua, koulu ilmoittaa
Äidin pitäisi ilmoittaa kun lapsi jo aikuinen että toi isä jota olet pitänyt isänä ei ole biologinen isä ja jos haluat tietää biologisen isän niin antaa nimen jos haluaa ottaa yhteyttä. Ts äiti tehnyt nk syrjähypyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 14:51"]
Mun mielestä pitäisi kertoa, mutta kertoo jo vanhempien järjenjuoksusta muutenkin jos lapselle ei haluta apua. Eli mitä voi olettaa...
Itse olen miettinyt sitä, kun meidän molemmat lapset ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla, niin onnko tämä mielestänne sellainen asia jonka lapsen tulee tietää itsestään, vai onko sillä mitään väliä?
[/quote]mitä häpeämistä tuossa nyt sitten on, senkus kerrot
Milläköhän pätevyydellä sinä ja "kaikki ympärillä" rupeatte diagnosoimaan toisen aspergereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:00"]
Äidin pitäisi ilmoittaa kun lapsi jo aikuinen että toi isä jota olet pitänyt isänä ei ole biologinen isä ja jos haluat tietää biologisen isän niin antaa nimen jos haluaa ottaa yhteyttä. Ts äiti tehnyt nk syrjähypyn.
[/quote]
???? Mihin tää liittyy?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 14:51"]
Mun mielestä pitäisi kertoa, mutta kertoo jo vanhempien järjenjuoksusta muutenkin jos lapselle ei haluta apua. Eli mitä voi olettaa...
Itse olen miettinyt sitä, kun meidän molemmat lapset ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla, niin onnko tämä mielestänne sellainen asia jonka lapsen tulee tietää itsestään, vai onko sillä mitään väliä?
[/quote]mitä häpeämistä tuossa nyt sitten on, senkus kerrot
[/quote]
Ei siinä todellakaan ole yhtään mitään häpeämistä, ihan avoimesti olemme muutenkin puhuneet siitä, miten lapsemme ovat alkunsa saaneet. Lähinnä ajattelin sitä, onko sillä edes mitään merkitystä, onko lapsen tarpeellista tietää tällaisesta, ei sen nyt luulisi vaikuttavan hänen omakuvaansa, miten olemme raskaudet alkuun saaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen tytön ahdistus katoaa, kun lääkäri sanoo diagnoosin? Entä jos tytöllä ei ole aspergeria vaan hän on esimerkiksi ujo - se ei riitä ympäristölle, tarvitaan diagnoosi?
Enkä oikein nyt ymmärrä, että mitä tuolta tytöltä vanhemmat pimittävät. Jos ei ole sairautta, ei ole sairautta - mikä siis pimitetään? Mistä adoptiolapsi edes tietää olevansa erilainen, jos etninen tausta on sama kuin vanhemmilla, mistä se "outous" ihmiseen tulee muualta kuin ap:n kaltaisilta negatiivisilta ympäristötekijöiltä.
Klassinen asperger erottuu kyllä selvästi. Varsinkin jos on työn puolesta päässyt perehtymään asiaan.
ap
Käsittääkseni hyvin monet adoptiolapset ovat tunteneet itsensä adoptioperheissään erilaisiksi, vaikka eivät ole tienneet adoptiosta. Etnisen taustan lisäksi perimä vaikuttaa mm. taipumuksiin, kiinnostuksen kohteisiin, lahjakkuuksiin, ulkonäköön tarkemmin, luonteenlaatuun, musikaalisuuteen, perinnöllisiin sairauksiin jne. Lapsi ei tosiaan ole nykytietämyksen mukaan "tabula rasa" syntyessään!
Lapsi osaa verrata itseään muihin ja huomaa kyllä outoutensa.
Jos nyt ap et kuitenkaan juoksentelisi ympäriinsä diagnosoimassa tuttujesi lapsia. Vaikka olisit töissä kuinka perehtynyt asiaan. Varmasti olet myös perehtynyt siihen faktaan, ettei niitä diagnooseja ihan mutulla heitellä, vaan diagnoosin saaminen vaatii testejä, lausuntoja yms.
Riippuu ihan asiasta, onko parempi jättää kertomatta vai ei. Ja se riippuu myös lapsen iästä. Esim. jos lapsi sairastuu akuutisti ja hänelle luvataan 2 vk elinaikaa, kertomisella ei ehkä saavuteta mitään hyötyä. Lapselle ei ole ehkä myöskään järkevää kertoa ennen aikojaan, jos hänellä on perittynä paljon omaisuutta, sillä se voi vääristää lapsen käsitystä rahan arvosta ja esim. laskea opiskelumotivaatiota rajusti.
Jättäisin asian vanhempien harkinnan varaan.
Mistä muuten voit varmasti tietää, mitä he ovat kertoneet ja miten.
21 sinulla oli hyviä ajatuksia. Kertomiset täytyisi tietysti hoitaa ikätasoisesti ja sopivaan aikaan. Mietin aloituksessani lähinnä perheitä, joissa minkään ikäiselle lapselle ei ole kerrottu häntä koskevia asioita. Esimerkiksi adoptiotausta on saattanut selvitä sattumalta ja vasta aikuisena.
Tuon asperger tytön vanhemmat ovat sen verran läheisiä, että tiedän heidän jollain tasolla tiedostavan tyttärensä aspergerin, ja myös sen että siitä ei ole tytölle kerrottu mitään. Vanhemmat kai alitajuisesti toivovat ongelman poistuvan jos siitä ei puhuta.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 14:26"]Eikö teillä ole mitään mielipidettä? Täällä palstalla luulisi olevan ihmisiä, joilla on jopa omakohtaista kokemusta. Ennen oli todella tavallista, ettei lapselle olisi kerrottu mitään näistä esimerkeistä. Olisi saanut ihan yksi ihmetellä ja kärsiä.
[/quote]
Ei tietysti saa pimittää!
Minutkin on leikattu pienenä tytöksi. Onnekseni olen hyvin naisellinen ja tunnen itseni naiseksi, mutta aika järkytys oli kun sen sain syyksi miksi en voi saada lapsia.