Mies sitten teki ruokaa...

Välillä sitä miettii, todettaisiinko tuolla miehellä keskittymishäiriö, jos 2000-luvulla olisi koulunsa käynyt. Pyysin laittamaan lounaan minun pestessä ikkunoita. Lihapullia ja ruskeakastiketta, joiden ei niiin kauhean hankalaa kuvittelisi olevan.. Lihapullat meni ok, kun ensin informoin, ettei jauhelihaa saa paistaa ennen taikinaan laittamista ja sitten kävin korjailemassa keskenään täysin erikokoiset pullat, että paistuisivat suunnilleen samassa ajassa. (Osa oli puolen nyrkin kokoisia ja osassa taas oli taikinaa käytetty ehkä teelusikallisen verran.) Arvatkaa huviksenne, kuinka monta ikkunaa ehdin siinä sivussa pestä. 

Sitten tuli se ruskeakastike. Annoin käteen saman reseptin, jolla itse aikanaan opettelin tekemään kastiketta - ohje tosiaan sitä tasoa, että siinä selitetään ihan kädestä pitäen jokainen vaihe... jos siis viitsii lukea ohjeet. Meillähän ei mies sitä tee, valittaa vaan kun ei osaa laittaa ruokaa ja vaatii näyttämään kaiken. Oli ensin laittamassa voita mikroon sulamaan, mutta sen ehdin estää ja sanoin, että sulattaa sen siinä pannulla. Naiivisti kuvittelin asian olevan hoidossa ja jatkoin siivoamista, että tulisi joskus valmistakin. Vitut se ollut, mies oli sillä välin laittanut kylmälle pannulle veden, keon jauhoja, lihaliemikuution ja sen samperin voin _palasina_. Siis vaikka ohjeessa selvästi luki, että ensin sulatetaan voi pannulla, sitten lisätään ja ruskistetaan jauhot ja vasta sen jälkeen lisätään vesi vähän kerrallaan ja hyvin sekoittaen. Huumorilla yritän asioihin suhtautua, mutta siinä vaiheessa lensi kastike roskiin ja mies ulos keittiöstä. :D 

Sanokaa, että teidänkin miehet on tuollaisia enkä ole saanut vaan jotain viallista yksilöä. Kyllä se tykkää laittaa ruokaa ja leipoa, mutta vieressä pitäisi olla koko ajan vahtimassa ja neuvomassa, eikä sellaista oikeasti jaksa. Vähän alkaa jo huolestuttaa jos kymmenvuotiaskin selviää pienemmällä ohjeistuksella.