Kehitysvammaisen tai vammaisen, kehitysviiveisen vanhempi
Kuka hoksasi ensimmäisenä, että lapsessa on jotakin poikkevaa? Minkä ikäisenä?
Jäin vain miettimään toista ketjua, jossa lähipiirin ihminen arveli, että vanhemmat eivät huomaa tai eivät halua huomata mitään.
Meillä
- 2-2.5 vuotta: hoksasin ongelmia motoriikassa ja kielen kehityksessä. Olin tietääkseni ensimmäinen, neuvolasta tultiin ajatukseen mukaan vuoden päästä
- 4-5kk: Minä. kirjoitin öisin kasvavan pelon vallassa havaintoja lapsen poikkeavasta kasvonilmeistä ja piirteistä, ihmettelin häntä päästä varpaisiin. Hain tietoa netistä. Ammattilaisten epäilys heräsi 3kk myöhemmin.
- 1kk: minä ja mies: arvelimme melkein heti vauvaa samanlaiseksi kuin isompaa, itki poikkeuksellisen paljon ja ilmeet olivat erikoisia. Ammattilaiset yhtyivät epäilyksiini puolen vuoden päästä.
Olen sitä mieltä, että vanhemmat näkevät kyllä hyvin äkkiä lapsensa voinnin. Tietysti joku saattaa sitä salatakin tai haluta torjua ajatusta, mutta yleensä tarinat menevät juuri toisin päin. Ammattilaiset vakuuttuvat paljon myöhemmin, koska heidän on tarkasteltava havaintoja tieteelliseltä ja testipohjalta.
Totuuden kestää kyllä, epätietoisuus on paljon raskaampaa.
Kommentit (3)
Riippuu varmaan vanhemmasta. Varsinkin esikoisen kohdalla voi olla epävarmuutta muutenkin sen verran, ettei havaitse sitä mikä on normaalia tai epänormaalia.
Huomasin kun lapsi oli 1v. ja neuvolassa vasta, kun lapsi 1v. ja 6kk.
Vaikeinta kehitysvammassa on muut ihmiset. Asenteet, hyökkäävyys ja hylkääminen ulkopuolelle eli naiset.
Koulussa kohdellaan hyvin.
Siskostani huomasi sukulainen muutaman kuukauden iässä. Oli veltto vauva.
Asiaa alettiin sitten tutkia, kun ei alkanut kääntää päätään kuin toiseen suuntaan.