Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei haula harrastusta
04.05.2014 |
Nyt on moneen harrastukseen hakuaika menossa, eli jos kesän jälkeen haluaa vaikkapa kuvista, käsitöitä tai musiikkia, niin nyt pitäisi hakea. Loppukesästä on tietenkin ilmoittautuminen moniin ryhmiin, mutta lapsella ei ole hajuakaan mitä haluaisi. Tanssia, jumppaa vai sählyä.
Lapsi on nyt 7 v, eli juuri nyt olisi helpointa päästä tiettyyn ryhmiin mukaan. Nyt kootaan porukat ja seuraavina vuosina on tarjolla vain peruutuspaikkoja.
Juu, ei ole pakko harrastaa. Kivaa olla kotona ja kavereiden kanssa rennosti. Kivaa kuitenkin on myös löytää se OMA kiinnostuksen kohde ja saada taidot käyttöön.
Kommentit (22)
Nykyään vanhemmat harrastavat lastensa harrastuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:51"]
Nykyään vanhemmat harrastavat lastensa harrastuttamista.
[/quote] Täsmälleen näin. Minulla ei ollut pienenä mitään ihmeellisiä harrastuksia, kolmannella luokalla kävin koululla kerran viikossa kuviskerhossa ja neljännellä koulun kuorossa, siinä kaikki. Tykkäsin lukea ja kuljetin lähikirjastosta repullisen kirjoja viikon parin välein ja luin ne kannesta kanteen. Luen vieläkin niin paljon kuin ehdin. Laulamisesta tykkään myös, samoin lasteni kanssa askartelusta. Nyt kolme lastani harrastavat näköjään samoja asioita kuin minäkin. Lapseni ovat myös erittäin hyviä keksimään tekemistä ulkona ja sisällä ihan itse. He ovat myös hyviä mm. laittamaan ruokaa ja muissa kodin askareissa. Emme kaipaa tähän mitään ihmeempiä harrastuksia ja lapset ovat kaikkien mielestä hyvin tasapainoisia ja iloisia lapsia.
Eipä mua ainakaan näin "isona" haittaa pätkääkään ettei lapsena tullu harrasteltua. Äiti yritti saada innostumaan, mutta kun ei halua niin ei halua. Mielestäni ei missään nimessä voi pakottaa. Siitäkö se motivaatio sitten tulee, jos väkisin viedään?Itselle ei tulisi mieleenkään pakottaa. Mulle riitti lukeminen ja tarrojen kerääminen.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:51"]
Nykyään vanhemmat harrastavat lastensa harrastuttamista.
[/quote] Täsmälleen näin. Minulla ei ollut pienenä mitään ihmeellisiä harrastuksia, kolmannella luokalla kävin koululla kerran viikossa kuviskerhossa ja neljännellä koulun kuorossa, siinä kaikki. Tykkäsin lukea ja kuljetin lähikirjastosta repullisen kirjoja viikon parin välein ja luin ne kannesta kanteen. Luen vieläkin niin paljon kuin ehdin. Laulamisesta tykkään myös, samoin lasteni kanssa askartelusta. Nyt kolme lastani harrastavat näköjään samoja asioita kuin minäkin. Lapseni ovat myös erittäin hyviä keksimään tekemistä ulkona ja sisällä ihan itse. He ovat myös hyviä mm. laittamaan ruokaa ja muissa kodin askareissa. Emme kaipaa tähän mitään ihmeempiä harrastuksia ja lapset ovat kaikkien mielestä hyvin tasapainoisia ja iloisia lapsia.
[/quote]
Ja harrastavat lapsetko eivät sitten ule, askartele tai kokkaa? Kyllä meillä vaan. Ovat myös luovia keksimään juttuja sekä sisällä että ulkona. Kuten myös harrastavat kaverinsa. Hassua, miten jotkut harrastamattomat "puolustelevat" tällaisilla perusjutuilla lasten "paremmuutta"..
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:51"]
Nykyään vanhemmat harrastavat lastensa harrastuttamista.
[/quote] Täsmälleen näin. Minulla ei ollut pienenä mitään ihmeellisiä harrastuksia, kolmannella luokalla kävin koululla kerran viikossa kuviskerhossa ja neljännellä koulun kuorossa, siinä kaikki. Tykkäsin lukea ja kuljetin lähikirjastosta repullisen kirjoja viikon parin välein ja luin ne kannesta kanteen. Luen vieläkin niin paljon kuin ehdin. Laulamisesta tykkään myös, samoin lasteni kanssa askartelusta. Nyt kolme lastani harrastavat näköjään samoja asioita kuin minäkin. Lapseni ovat myös erittäin hyviä keksimään tekemistä ulkona ja sisällä ihan itse. He ovat myös hyviä mm. laittamaan ruokaa ja muissa kodin askareissa. Emme kaipaa tähän mitään ihmeempiä harrastuksia ja lapset ovat kaikkien mielestä hyvin tasapainoisia ja iloisia lapsia.
[/quote]
Ja harrastavat lapsetko eivät sitten ule, askartele tai kokkaa? Kyllä meillä vaan. Ovat myös luovia keksimään juttuja sekä sisällä että ulkona. Kuten myös harrastavat kaverinsa. Hassua, miten jotkut harrastamattomat "puolustelevat" tällaisilla perusjutuilla lasten "paremmuutta"..
[/quote]
Mistä lähtien harrastuksia on ollut vain musiikki ja urheilu? Kyllä ennen harrastukseksi sanottiin kaikkea, mitä teki vähintään kerran viikossa, ei siihen tarvittu ohjausta. Minun poikani ei ilmeisesti harrasta kitaransoittoa, kun ei ole koskaan halunnut tunneille. Vanhemmilla on stressi lastensa harrastamattomuudesta, kun paljon harrastavien vanhemmat syyllistävät. Miksi? Vapaa-aikaa voi käyttää muutenkin kuin ohjatusti. Poikani kävivät harrastejudossa, mutta se oli vain kerran viikossa. Joka päivä käsitöitä tekevä eivät harrasta mitään, kun ei ole ohjausta? Jokainen oikeastaan harrastaa jotain, mutta nykyään harrastuksille on ihmeelliset mielikuvamääritelmät; tuntuu tosiaan että vain laulu, soitto tai liikunta hyväksytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tunnet lapsesi - onko taiteellinen, liikunnallinen tms. Anna hänelle muutama vaihtoehto ja kysy mikä olisi niistä mieluisin. Jos ei osaa vastata - valitse hänen puolestaan. Aina voi uusia harrastuksia kokeilla ja ajan myötä näkee tykkääkö vai ei. 7v voi olla liian pieni itse päättämään, koska lapsi ei välttämättä ymmärrä mitä harrastaminen tarkoittaa ja mitä esim käsityökerhossa tai salibandyssä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksestasi ei ilmennyt syytä miksi ei halua. Kun syy selviää, niin on helpompi vaikuttaakin asiaan. Jos on ujo, voi tarvita kaverin ja silloin sopimista kaverin vanhempien kanssa yhteisestä harrastuksesta tai siitä että vanhempi jää alkuun aina katselemaan. Jos ei tiedä mikä kiinnostaa, niin voisi sopia lapsen kanssa kokeilemisesta, usein kerran tai kaksi voi alkuun kokeilla.
Toisaalta jos aloittaa syksyllä ekan luokan, niin sitten siinä voi olla tarpeeksi uutta ja harrastusta ei todellakaan kannata tuputtaa. Jos menee jo kakkoselle koulussa, niin sitten voisi jo yrittää yhdessä miettiä olisiko joku harrastus kiva. Tässä on hyvä huomioida lapsen ominaisuudet ja se mistä näyttää tykkäävän. Lapselle on hyvä ehdottaa ja kertoa harrastuksista, ei välttämättä tiedä mitä ne pitävät sisällään ja millaista toiminta on.
Lisäksi lapsi voisi kokeilla kesällä erilaisia päiväleirejä ja kursseja, joita harrastuksista on. Näin lapsi pääsisi tutustumaan harrastuksiin ja saisi käsitystä olisiko joku juttu josta erityisesti tykkää.
Kaiken kaikkiaan vanhempi voi tehdä paljon, mutta harrastamisen halu pitää olla lapsella itsellään.
Niin tai annatte lapsen olla ja ajan kanssa saa päättää harrastaako vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 08:28"]
Kirjoituksestasi ei ilmennyt syytä miksi ei halua. Kun syy selviää, niin on helpompi vaikuttaakin asiaan. Jos on ujo, voi tarvita kaverin ja silloin sopimista kaverin vanhempien kanssa yhteisestä harrastuksesta tai siitä että vanhempi jää alkuun aina katselemaan.
[/quote]
On vähän ujo, mutta erityisesti kaverihakuinen, eli haluaisi kaverin aina mukaan. Kaverit vaan ovat jo harrastuksissaan pitkällä. Ei nyt enää pääse kilparyhmiin mukaan vaan pitäisi aloittaa alkeista. Parhaan kaverin harrastus ei meidän perhettämme kiinnosta (liian kallis ja aikaavievä).
Monet noista harrastuksista ovat sellaisia, että 7-vuotiailla ei enää saa olla vanhemmat mukana.
Jos ehdotan lapselle jotain harrastusta ja hän ehdottomasti sanoo, että ei halua, niin mielestäni en voi lasta sellaiseen harrastukseen ilmoittaa, vaikka kuinka tietäisin että lapsella olisi lahjoja siihen harrastukseen.
ap
Aikuinen päättää. miten olisi partio, siellä oppii monenmoista, saa onnistua ja kaverit on kivoja. Laita se lapsi jonnekin, sinä päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voit pakottaa, sano, että yksi pitää valita.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 08:28"]
Kirjoituksestasi ei ilmennyt syytä miksi ei halua. Kun syy selviää, niin on helpompi vaikuttaakin asiaan. Jos on ujo, voi tarvita kaverin ja silloin sopimista kaverin vanhempien kanssa yhteisestä harrastuksesta tai siitä että vanhempi jää alkuun aina katselemaan.
[/quote]
On vähän ujo, mutta erityisesti kaverihakuinen, eli haluaisi kaverin aina mukaan. Kaverit vaan ovat jo harrastuksissaan pitkällä. Ei nyt enää pääse kilparyhmiin mukaan vaan pitäisi aloittaa alkeista. Parhaan kaverin harrastus ei meidän perhettämme kiinnosta (liian kallis ja aikaavievä).
Monet noista harrastuksista ovat sellaisia, että 7-vuotiailla ei enää saa olla vanhemmat mukana.
Jos ehdotan lapselle jotain harrastusta ja hän ehdottomasti sanoo, että ei halua, niin mielestäni en voi lasta sellaiseen harrastukseen ilmoittaa, vaikka kuinka tietäisin että lapsella olisi lahjoja siihen harrastukseen.
ap
[/quote]
No sitten on hankalampi. Meillä ujon 8v lapsen sain sillä harrastukseen kun juttelin kaverin äidin kanssa ja sovimme lasten käyvän yhdessä. Kun kaveri ei kauden jälkeen enää viihtynyt ja oli lopettamassa, niin lahjoin lapsen kilparyhmän testeihin (syy koska valitti harrastepuolen olevan liian helppoa). Samoin sovimme että käy ainakin kerran kokeilemassa kilpapuolella, vaikka olikin aika hankalaa uskaltaa. Lisäksi istuin alkuun kuukauden katsomassa, koska lapsi ei halunnut jäädä yksin. Ei sielläkään haluttu vanhempia seuraamaan, mutta meillä tuo oli ainoa vaihtoehto.
Pikkuhiljaa lapsi sitten pääsi ryhmäänsä sisälle ja sai kavereita. Lujitin heidän kaveruuttaan sopimalla harrastuksen ulkopuolella näkemisiä ja sovittiin yhteisiä kisamatkoja. Samoin kotona juteltiin positiivisesti yrittämisen uskaltamisesta.
Joka kerta kun lapsi on harrastuksessaan vaihtanut treeniryhmää (eteneminen ei iän vaan taidon mukaan), niin on taas ollut nihkeää se siirtyminen. Olen saattanut istua silloinkin alkuun katsomassa, mutta vähintään on juteltu ja sulateltu asiaa yhdessä.
Nyt on harrastuksessaan jo niin kiinni, että ei tarvitse mitään tukea ja apua. Harrastus on alun kangertelusta huolimatta rakas ja sitä tuskin lopettaa ennen kuin on pakko. Tosin valmentaja ei ole aina ole ymmärtänyt lapsen suhtautumista, mutta olen ollut tarvittaessa tulkkina ja ovat oppineet sopeutumaan toisiinsa. Tässä auttanut se että lapsi on oikeasti hyvä lajissaan.
Kyseinen lapsi on vaatinut etukäteen asioiden läpikäyntiä, niin että tietää mitä tapahtuu ja miten toimitaan. Aina en ole tiennyt sitä itsekään tai pystynyt selittämään, mutta olen sitten ollut katsomassa sivussa. Mutta iän myötä on reipastunut, nyt murrosikäisenä on jo erilainen.
Sen verran tekisi mieli sanoa että mitä tulee kilparyhmiin, niin vaikka olisi taitolaji, jota aloitetaan varhain, niin lahjakkaan 7v on mahdollisuus kiriä sitä kaveria kiinni, mutta vaatii työtä ja lahjakkuutta. Eri asia jos kaveri on se lahjakas ja oma lapsi ei ole ihan parhaimmistoa. Meillä lapset aloittaneet taitolajin harrastamiset aika myöhään (2-3luokalla) ja ajan myötä ovat kilpatasolla kirineet muut kiinni ja jopa menneet monesta ohi. Eli ei se ole mahdottomuus vielä joskus päästä kaverin kanssa harrastamaan, mutta hyvä miettiä onko se oman lapsen laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kirjoitus ei ole totta.. Mikä ihmeen tiikeriäiti sinä olet? Miksi vertaat lastasi muihin? Siitähän se lapsen itsetunto paranee kun hänelle rähiset kuinka naapurin Jessica on luistellut jo viisi vuotta ja Patricia on todella taitava baletissa, ja sinä, sinä kurja pentu et halua mennä edes telinevoimisteluun! Pakkoko sinun on päteä lapsesi kautta? Aloita itse joku harrastus mielummin ja käytä ylimääräinen energiasi siihen ja anna lapsen aloittaa koulunsa rauhassa ilman sinun sairaalloista vaahtoamista ja pakonomaista tarvetta nähdä lapsi olevan tosi hyvä jossakin lajissa! Uskomatonta sontaa taas kerran. Koulusta lapsi saa kavereita varmasti ja harrastuksekseen hän voi ilmoittaa vaikka Aku Ankkojen lukemisen tai pihaleikit kavereiden kanssa. Lopeta siis lapsen piiritys ja anna hänen olla lapsi ilman sinun vauhkoamista.
Kyllä mun mielestä vanhemman tehtävä on auttaa lasta harrastukseen. On kamalan helppoa sanoa (sekä lapsen että aikuisen) "en halua harrastaa". Loistava tekosyy välttää uutta jännittävää tilannetta ja oppimista.
Meilläkin lapsi on tarvinnut tukea uuteen harrastukseen menemiseen. Ei tuntenut ketään harrastuksessaan, mutta hijalleen ajan myötä tutustui joukkuekavereihin ja nyt ei enää ole minkäänlaisia ongelmia harrastukseen lähdössä. Mutta tiukkana olin, että harrastukseen mennään. Pois ollaan vain jos on joku syy.
Jos lapsesi on kovin ujo ja toivoisi sinun tukeasi, esim joukkuelajeista koripallo, jalkapallo, saibandy ovat sellaisia, että vanhempi voi aivan hyvin istua kentän laidalla ja odottaa harkkojen ajan. Näihin lajieihin pääsee myös 7v aivan hyvin mukaan.
Eri lajeja ja harrastuksia (eri tasoisia) on aivan valtavasti tarjolla. Jokaiselle löytyy varmasti mieluisa.
Isona sitten harmittaa, kun ei harrastanut mitään.
On se jännä. Ollaan tiukkana, että nyt harrastukseen mennään, ellei ole hyvää syytä olla pois. Ja sitten surutta otetaan 2 viikkoa lomaa koulusta jonkin lomamatkan takia. Ei mina ummarra.
On se jännä, 2 viikkoa harrastusta kokeiltuaan lapsi tykkääkin siitä niin paljon ja uudet kaveritkin on kivoja.
Harrastuksia voi olla vaikka millä mitalla, ei kaiken tarvitse olla ohjattua! Käsitöitä, lukemista, kirjeenvaihtoa, postimerkkien keräilyä, lintujen tarkkailua, tähtien katselua, radioamatööritoiminta yms. voi harrastaa myös! Näitä on vaikka millä mitalla. Jos haluaa sosiaalista toimintaa, niin näissä kaikissa on yhdistystoimintaa, mikä perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos lapsi ei halua urheilla tai soittaa soitinta tai muuta aikatauluista riippuvaista ohjattua, etsikää joku yksilöharrastus! Takuulla löytyy! Sitä paitsi, soittamista voi harjoitella yksinäänkin. Meidän esikoinen on taitava kitaran soittaja, eikä ole ikinä ottanut tunteja.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:21"]
Isona sitten harmittaa, kun ei harrastanut mitään.
[/quote]
Jaa ei minua ainakaan.