Miksi naiset muuttuvat n. 50-vuotiaina niin äkäisiksi? :(

Kärttyisyys alkaa mun mielestä jo noin 40-vuotiaana. Ollaan katkeran tyytymättömiä ihan kaikkeen. 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:53"]

Kun te kärttyisten akkojen taivastelijat tunnutte olevan varsin nuoria, niin muistatteko vielä, millaisia olitte murrosiässä. Ovet paukkuivat, kukaan ei käsittänyt mitään, vanhemmat olivat vanhoja huuhkajia, kiukku oli jatkuvaa.

[/quote]

Minä olen ihmetellyt sitä, että murrosikäinen olisi poikkeuksetta jonkinlainen raivopää. Minä olin teininä rauhallinen ja jopa flegmaattinen. Ovia ei paiskottu, en häiriköinyt, kiitettävän oppilas koulussa, pelasin tietokoneella ja olin omissa oloissani. Olin hiljainen ja uppoutuneena omiin asioihini. 

No saas nähdä. Nyt on 45 ja just ajattelin eilen, että mä oon aina ollut niin hirveän kiltti ja ihmiset käyttää mua ja mun kiltteyttä hyväkseen tosi härskisti. Kiltteyden takia oon nalkissa niin moneen suuntaan, ettei jää oikein omalle itselle aikaa. Töissä oon se joka tekee kaikki ikävät hommat ja jää ylitöihin. Minä huolehdin iäkkäistä vanhemmistani ja lisäksi alkaa kasautua mulle myös miehen vanhempien hoitaminen, toki yhdessä miehen kanssa. Sukulaisten "lastenlikka" olen myös, kun en kehtaa kieltäytyä. Multa voi pyytää melkein mitä vaan ja aina sanon: joo...no eiköhän se järjesty...kyllä kai mä ehdin.

Huoh, toivottavasti opin sitten 5-kymppisenä pitämään vähän puoliani ja sanomaan ei..

En minä kylläkään panettele vanhempia naisia mitenkään. Oikeasti mielestäni on pelottavaa, jos ikääntyminen tuo jatkuvan hermojen kireyden ja äksyilyn. Vanheneminen on jokaisella edessä, jonka vuoksi se tuntuu kauhealta jos omakin tulevaisuus näyttää sellaiselta. Huonoa käytöstä, nuorempien halveksuntaa ja epäkohteliaisuutta ei voi perustella iällä ja sillä ettei enää tarvitse mielistellä, kun on jo ikää ja elämänkokemusta sen verran. On toisinaan kurjaa olla sen kohteena...

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:04"]En minä kylläkään panettele vanhempia naisia mitenkään. Oikeasti mielestäni on pelottavaa, jos ikääntyminen tuo jatkuvan hermojen kireyden ja äksyilyn. Vanheneminen on jokaisella edessä, jonka vuoksi se tuntuu kauhealta jos omakin tulevaisuus näyttää sellaiselta. Huonoa käytöstä, nuorempien halveksuntaa ja epäkohteliaisuutta ei voi perustella iällä ja sillä ettei enää tarvitse mielistellä, kun on jo ikää ja elämänkokemusta sen verran. On toisinaan kurjaa olla sen kohteena...

[/quote]

Pakko taas todeta ettei läheskään kaikki naiset ole hirviöitä viisikymppisinä, ihan älytöntä yleistää. Mulla on ainakin tosi kivoja ja rentoja työkavereita, ei ne ketään riivaa, päinvastoin ovat huumorintajuisia eivätkä ota itseään niin vakavasti.

Voisiko olla että riivinraudat ovat olleet sitä jo kaksikymppisestä asti, eivät vain ole kehdanneet näyttää todellista luonnettaan aikaisemmin?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:56"]

Onko 50-60-vuotiaalla muka kiireisempää kuin jollakin 30-40-vuotiaalla?? Esim. tuoreella äidillä, joka on lapsiensa kanssa joka päivä, pyörittää arkea, käy töissä ja/tai opiskelee, reissailee, harrastaa, hoitaa lastensa asiat... No ei varmasti.

[/quote]

Ja sinähän sen tiedät, kun olet nyt 50-60-vuotias? Vai?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:01"]

Minä olen ihmetellyt sitä, että murrosikäinen olisi poikkeuksetta jonkinlainen raivopää. Minä olin teininä rauhallinen ja jopa flegmaattinen. Ovia ei paiskottu, en häiriköinyt, kiitettävän oppilas koulussa, pelasin tietokoneella ja olin omissa oloissani. Olin hiljainen ja uppoutuneena omiin asioihini. 

[/quote]

Tietokonetta lukuun ottamatta samat sanat pätevät minuun. Olin omaan huoneeseeni sulkeutunut introvertti. Edelleenkin minussa on vähän erakon vikaa.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:24"]

Minä en voi sille mitään, että minua ärsyttää tyhmät ihmiset, ja annan sitten sen kuulua ja näkyä. Jos jotakuta se nyppii, niin too bad.

T. 48-vuotias, ei vielä vaihdevuosissa

[/quote]

HUH

[/quote]

Miten niin? Samanlainen minä olen aina ollut, enkä tiedä yhtään hyvää syytä, miksi minun pitäisi muka muuttua. Tyhmien ihmisten pitäisi järkevöityä, siinä olisi hyvä ratkaisu.

No, jaa. Noin 40-vuotiaana useimmat naiset on saaneet tarpeekseen. Vttumaisista miehistä, painostavista sukulaisista, yhteisön luomista ulkonäköpaineista sun muista. Alkaa muuntautuminen ns. vttumaiseksi naiseksi, naiseksi, joka ei niele tottelevaisesti joka spermaa, mitä suuhun ollaan tuputtamassa, jota ei lannisteta huorittelulla ja ämmittelyllä, muuntautuminen kohti omaa itseään.

Miehet saavat olla vttupäitä läpi elämänsä - heitä ei syytetä hormonihirviöiksi, päinvastoin - he ovat miehiä, jotka tietävät mitä tahtovat ja myös tavoittelevat tahtomaansa. Naisten odotetaan yhä vieläkin saavansa tahtonsa läpi kieroilemalla (miettikääpä esim sanontaa: mies on perheen pää, mutta nainen on se, joka päätä kääntää). Vanhemmiten naiset kyllästyvät tähän kieroiluun ja alkavat olla omia itsejään.

Kaikkia tämä muutos ei miellytä, eikä se ole tarkoituskaan. Eläköön Crumpy Old Women!

Siksi kun pimppa kuivuu. Se alkaa muodostamaan hiekkaa--->Hiekkaa vaginassa--->Tuntuu ikävältä.

Täti monika

"Onko 50-60-vuotiaalla muka kiireisempää kuin jollakin 30-40-vuotiaalla?? Esim. tuoreella äidillä, joka on lapsiensa kanssa joka päivä, pyörittää arkea, käy töissä ja/tai opiskelee, reissailee, harrastaa, hoitaa lastensa asiat... No ei varmasti."

Näin me tyttöjenillassa ajatellaan, vaikka nuorempana kuvittelimme helpottavan, kun lapset kasvavat, mutta kävikin aivan päinvastoin. Lapset perustivat perheensä ja omat ja puolison vanhemmat ikääntyivät ja oma työmäärä moninkertaistui.  Työelämä vaatii myös vanhemmilta jatkuvaa opiskelua ja paneutumista tehtäviin. Ja kyllä. Se reissilu ja harrastukset olivat mieleen.

Oman työni kautta olen huomannut jo vuosia, monen 50-60 naisen elävän jaksamisen äärirajoilla, koska työmäärä on kohtuuttoman suuri, työelämä vaatii veronsa, lapset vaativat lastenhoitoapua, omat ja appivanhemmat huomiota ja hoitoapua. Mikään ei  riitä.

Yhdyn. Ärhäkkäitä, vanhoja akkoja tarvitaan sanomaan, miten asiat on.

Koska 16v pojat eivät ole kiinnostuneita heistä.

-Mies 29v-

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:56"]Yhdyn. Ärhäkkäitä, vanhoja akkoja tarvitaan sanomaan, miten asiat on.

[/quote]

Kutiseeko sullakin pimppa?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:02"]Koska 16v pojat eivät ole kiinnostuneita heistä.

-Mies 29v-

[/quote

Minä olen, vanha nainen tuntuu hyvältä kun on niin kuiva. Mmm

"ASIAA! Kerrankin tällä palstalla. Ja naisparat eivät tajua panetelleessaan vanhempia naisia että Se on ihan heidän oma kohtalonsa, hekin vanhenevat hirmuista vauhtia, elämä on hirveän lyhyt ja nopea. En ymmärrä miten naiset eivät sitä ymmärrä?"

Olen samaa mieltä, nämä nuoret naisparat eivät edes ymmärrä mitä he tekevät omalla asenteellaan ja yleisellä mielipiteellään esim. tasa-arvolle, vaikka heidän omat miehet osallistuvat nykyisin kiitettävästi lastensa- ja kodinhoitoon, toisin kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

He polkevat surutta tasa-arvoa, vaatimalla ja syyllistämällä iäkkäitä naisia ja vaativat yhä uudelleen ja uudelleen niitä arvoja mitä naiselle kuului aikaisemmille vuosikymmenille esim. lastenlapsien hoitoapu, omien iäkkäiden vanhempien huolenpito jne. ja kaiken kukkuraksi naisen kasvoilta ei saisi näkyä edes eletty elämä ja naisen tulisi olla hymyssä suin oli oma elämä millainen tahansa. Kohtuuttomia vaatimuksia vain sukupuolen perusteella.

Poliittisille päättäjille tämä on ollut selvä viesti - tukirakenteita on purettu esim. vanhuksin kohdalla, jolloin naisten oletetaan antavat hoitoapua omille ja appivanhemmille,  samoin nuoret äidit huutavat kuorossa milloin omaa äitiä tai anoppia hoitamaan lapsiaan tai auttamaan taloudenhoidossa.

Mutta kertakaan esim. vauvapalstalle ei ole toivottu hoitoapua isoisältä, vaikka varmasti se onnistuisi myös mieheltä. Puhumattakaan kaikista negatiivisistä kirjoituksista jotka kohdistuvat 50-70-vuotiaisiin naisiin.

Nuoret naiset ovat sahaamassa omaa oksaansa, sillä myös he vanhenevat.

Ap on oikeassa. Itse olen 47-vuotias kiukkuinen akka. Vaihdevuodet päällä - hikoiluttaa ja yöunet ovat huonot. Elämänhalu hiipunut. Vaikka yritän hillitä itseäni, niin pinna on liian lyhyt.

Ennen arvostelin miehiä, jotka vaihtoivat nuorempaan, mutta nyt ymmärrän. Kuka tällaisen rapistuvan, lihovan, väsähtäneen ja seksihaluttoman naisen kanssa haluaisi oll?  Ja oikeastaan hyvä jos mies lähtisi, ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä "huonosta vaimoudesta".

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:40"]

Taas on mummot syyllistettävänä ja kaikkien paneteltavana, aina yhä uudelleen ja uudelleen, milloin on oma äiti, milloin anoppi, milloin lasten mummi jne.

Milloin on miesten vuoro - oma isä, appi tai ukki?  Ihan kuin heitä ei tässä maailmassa olisikaan, vaan ovatko he kaiken hyvän perikuvia?

On totta, että naisen elämä n.50-60v. elämä muuttuu kaaokseksi, pitäisi ehtiä tehdä sitä ja tätä, eikä aika ja voimavarat riitä lempeään elämään.

Oma kroppa reistailee, ikä tuo mukana monia sairauksia, samoin puolisolle, josta on pidettävä huolta, työelämä vaatii veronsa,  lapset aikuistuvat ja perustavat perheensä,  pidät yllä viiden tähden palveluita aikuisille lapsille, miniöille, vävyille, lapsenlapsille,  yht äkkiä huomaan ruokapöydässä istuvan 10-15 henkeä ja parasta pöytään, kaikilla mausteilla,  mahdollisesti pienillä tuloilla. Passaat ja hymyilet, järjestät jopa lomat lastenhoito vuorojen mukaan, muuten mummo on ilkeä ja paha.

Eikä siinä kaikki, mummot kun niin tykkäävät lapsenlapsista (usein 2-8 lasta) hoitoapua tarvitaan, jotta nuoripari saisi parisuhteelleen omaa aikaa. Otat lapset viikonlopuksi yökylään, eihän se mitään työtä ole, vaan virkistystä mummolle ja ainahan voi mummo nukkua univelkansa viikolla. Eikä hoitoapua tunnu koskaan olevan riittävästi, ei, vaikka kuinka mummo yrittäisi. Puhumattakaan rahasta tai taloudellisesta tuesta ja  lahjat ovat rumia, käyttökelvottomia ja väärän merkkisiä, kun oma maku ja tyylitaju menee kaiken edelle.

Eikä sekään riitä 50-60v.naiselle,

omat iäkkään vanhemmat ja appivanhemmat tarvitsevat hoitoapua arkisiin askareissa tai hoitokodissa. Hoitokodit syylistävät naisen, vaikka tukka putkella yrittäisit työpäivän jälkeen  kiirehtiä syöttämään. Mikään ei riitä.

Ja sit vielä ihmetellään, miksi mummot ovat äkäisiä, kun kiitoksen kiitosta ei koskaan heru, vaan nettipalstat pullottavat arvostelua ja syyllistämistä toiseisa perään. Ole siinä elämäniloinen ja hymyile viisikymppinen nainen, kaikkien paneteltavana.

[/quote]

Aika ääritapaus. Tästä ei nyt ollut kyse

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:40"]Taas on mummot syyllistettävänä ja kaikkien paneteltavana, aina yhä uudelleen ja uudelleen, milloin on oma äiti, milloin anoppi, milloin lasten mummi jne.

Milloin on miesten vuoro - oma isä, appi tai ukki?  Ihan kuin heitä ei tässä maailmassa olisikaan, vaan ovatko he kaiken hyvän perikuvia?

On totta, että naisen elämä n.50-60v. elämä muuttuu kaaokseksi, pitäisi ehtiä tehdä sitä ja tätä, eikä aika ja voimavarat riitä lempeään elämään.

Oma kroppa reistailee, ikä tuo mukana monia sairauksia, samoin puolisolle, josta on pidettävä huolta, työelämä vaatii veronsa,  lapset aikuistuvat ja perustavat perheensä,  pidät yllä viiden tähden palveluita aikuisille lapsille, miniöille, vävyille, lapsenlapsille,  yht äkkiä huomaan ruokapöydässä istuvan 10-15 henkeä ja parasta pöytään, kaikilla mausteilla,  mahdollisesti pienillä tuloilla. Passaat ja hymyilet, järjestät jopa lomat lastenhoito vuorojen mukaan, muuten mummo on ilkeä ja paha.

Eikä siinä kaikki, mummot kun niin tykkäävät lapsenlapsista (usein 2-8 lasta) hoitoapua tarvitaan, jotta nuoripari saisi parisuhteelleen omaa aikaa. Otat lapset viikonlopuksi yökylään, eihän se mitään työtä ole, vaan virkistystä mummolle ja ainahan voi mummo nukkua univelkansa viikolla. Eikä hoitoapua tunnu koskaan olevan riittävästi, ei, vaikka kuinka mummo yrittäisi. Puhumattakaan rahasta tai taloudellisesta tuesta ja  lahjat ovat rumia, käyttökelvottomia ja väärän merkkisiä, kun oma maku ja tyylitaju menee kaiken edelle.

Eikä sekään riitä 50-60v.naiselle,

omat iäkkään vanhemmat ja appivanhemmat tarvitsevat hoitoapua arkisiin askareissa tai hoitokodissa. Hoitokodit syylistävät naisen, vaikka tukka putkella yrittäisit työpäivän jälkeen  kiirehtiä syöttämään. Mikään ei riitä.

Ja sit vielä ihmetellään, miksi mummot ovat äkäisiä, kun kiitoksen kiitosta ei koskaan heru, vaan nettipalstat pullottavat arvostelua ja syyllistämistä toiseisa perään. Ole siinä elämäniloinen ja hymyile viisikymppinen nainen, kaikkien paneteltavana.

[/quote]

ASIAA! Kerrankin tällä palstalla. Ja naisparat eivät tajua panetelleessaan vanhempia naisia että Se on ihan heidän oma kohtalonsa, hekin vanhenevat hirmuista vauhtia, elämä on hirveän lyhyt ja nopea. En ymmärrä miten naiset eivät sitä ymmärrä?

Miten te ei-vaihdevuosi-iässä olevat luulette olevanne tämänkin asian experttejä? Helppo se on nuorempien arvostella, itsellä kun kaikki on vielä edessä.

T. 51 v, joka ei aio ottaa lääkitystä palsta mammojen vuoksi, ei