Olen vaimoa lyönyt, mutta lopetin kokonaan väkivaltaisuudet.
Kävin enne aina vaimoon käsiksi riitojen yhteydessä ja aina tunteiden laannuttua häpesin kovasti asiaa. Muutaman tapahtuman jälkeen tajusin, että apua on haettava. Apua lopulta löyty, sekä psyykkisiä sairauksia, joista väkivalta kumpusi. Nyt tulee kymmenen vuotta edellisestä väkivaltaisuudesta ja elän paljon parempaa elämää. Kiitos vaimolle, kun ei jättänyt vaan ohjasi hoitoon.
Terv:
Eräs mies
Kommentit (12)
Minua askarruttaa kovasti väkivaltaisuus, ja se mistä se kumpuaa. Väkivaltaisuudesta puhutaan kuin se olisi ominaisuus, joka ihmisessä joko on tai ei, vaikka se on teko, jota edeltää aina jokin prosessi. Tuntuu että tällainen ajattelumalli estää sitä väkivallan tekijää(kin) saamasta apua ja muuttamasta toimintamallia, kun koko ajan se fokus on siinä että sinä teit tämän väkivaltaisen teon. Kaikki se muu jää huomiotta, se mitä siellä taustalla on, mitä sillä väkivallalla yritetään peittää tai saavuttaa jne.
Nykyään tuntuu että miehet osaavat jo jotekin käsitellä sitä väkivaltaansa, etsiä sille muita muotoja, avata niitä tunteita mitä siellä taustalla on. Se on hieno juttu. Väkivaltainen nainen taas on vielä muutaman askeleen jäljessä; se syy sille väkivallalle on aina ympäristössä, rasittavissa lapsissa tai paskamaisessa miehessä. Minua häiritsee että naiset eivät näytä ottavan vastuuta väkivaltaisuudestaan vaan vähättelevän sitä. Tässä asiassa voitaisiin otta miehistä oppia. :)
Mulla tollanen ukko. Erottiin kyllä ja otin takasi...ollu nyt reilu vuoden lyömättä mutta pahasti näyttää että niitä pahoja merkkejä taas ilmassa :(
Varsinkin kun Se on jotenkin hyväksyttävää naisen väkivaltainen käytös. Eihän nainen pysty fyysisesti miestä satuttaa, miehen vika kun on päästänyt asiat sille tolalle että on oikeus lyödä.
Hyvä että kerroit; tässäpä esimerkkiä muillekin!
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:25"]
Minua askarruttaa kovasti väkivaltaisuus, ja se mistä se kumpuaa. Väkivaltaisuudesta puhutaan kuin se olisi ominaisuus, joka ihmisessä joko on tai ei, vaikka se on teko, jota edeltää aina jokin prosessi. Tuntuu että tällainen ajattelumalli estää sitä väkivallan tekijää(kin) saamasta apua ja muuttamasta toimintamallia, kun koko ajan se fokus on siinä että sinä teit tämän väkivaltaisen teon. Kaikki se muu jää huomiotta, se mitä siellä taustalla on, mitä sillä väkivallalla yritetään peittää tai saavuttaa jne.
Nykyään tuntuu että miehet osaavat jo jotekin käsitellä sitä väkivaltaansa, etsiä sille muita muotoja, avata niitä tunteita mitä siellä taustalla on. Se on hieno juttu. Väkivaltainen nainen taas on vielä muutaman askeleen jäljessä; se syy sille väkivallalle on aina ympäristössä, rasittavissa lapsissa tai paskamaisessa miehessä. Minua häiritsee että naiset eivät näytä ottavan vastuuta väkivaltaisuudestaan vaan vähättelevän sitä. Tässä asiassa voitaisiin otta miehistä oppia. :)
[/quote]
Sulla varmaan on kattava selviytys ton sun väitteen pohjalle, kun noin hyvin tunnet "väkivaltaisen naisen" ajatusmaailman. Ei ole mitään yhtä tyyppiä miehissä kuin naisissakaan.
Väkivalta on valinta. Väkivallan teko tekijän oma valinta (ellei nyt ole täysin harhoissa, tms. syytä joka poistaa vastuun teosta.)
Oman kokemukseni mukaan tuntemani väkivaltaisessa suhteessa eläneet naiset ovat kokeneet juuri väitteesi päinvastaista, kun ovat olleet mukana miehen hakiessa apua väkivaltaiseen käytökseen. Nimenomaan moni naisuhri on kokenut, että syytä mihen käytökseen on etsitty parisuhteesta ja jopa uhrista.
Meni ohi aiheen...Ap:lle toivotan kaikkea hyvää väkivallattomaan elämään! :) Harmi, ettei näistä positiivisista muutoksista juuri koskaan puhuta. Näitä kuulisi mielellään enemmänkin.
Kerran keksitty, aina epäilty. Eli uskoisikohan tuon tällä syömisellä. Jos on totta, niin kivat sulle.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:30"]
Varsinkin kun Se on jotenkin hyväksyttävää naisen väkivaltainen käytös. Eihän nainen pysty fyysisesti miestä satuttaa, miehen vika kun on päästänyt asiat sille tolalle että on oikeus lyödä.
[/quote]
**ttu mitä paskaa.
Mikä on ollut vaikeinta paranemisprosessissasi?
Olisin jättänyt tuollaisen paskan. Toivottavasti ette sentään lapsia ole tehneet.
Ehdittiin tehdä kaksi ihanaa lasta, joista toinen täyttää 14 vuotta ja toinen 11 vuotta. Lapset ei koskaan nähnyt tappeluitamme.
Moni selittää alkoholilla lyömistä, mutta mielestäni jos alkoholin alaisena lyö, voi lyödä muulloinkin. Ainoa keino väkivaltaisuuden loppumiseen on lyöjän hakeutuminen hoitoon. On sitten lyöjä mies tai nainen. Toinen vaihtoehto on eroaminen. Mutta niin kauan kuin väkivaltainen henkilö jatkaa parisuhteesta toiseen ei parane. Mielestäni parisuhteessa on annettava kaksi mahdollisuutta puolisolle. Hoito tai ero. Itse lyöjänä valitsin hoidon. Olen onnitellut itseäni valinnasta...
T:Ap
Tämäpä mukava uutinen. Kaikkea hyvää teille jatkossakin!