Kasvoin lehmälaumassa, yhtenä lehmistä

Olen syrjäseudun kasvatti, en kovin vanha mutta maailma on kyllä muuttunut lapsuudestani ja aikaa kulunut. Olin piittaamattomien vanhempien ainoa lapsi, naapureita ei ollut, vanhemmillani oli vakavia päihdeongelmia. Asuimme, tai he asuivat talossa jonne oli rahdattu 60 ja 70 luvuilla usean apteekin kalusteet ja lääkevarastot, vanhempani narkkasivat kaiken. Täysin piittaamattomasti vain aukoivat vanhoja lääkelaatikoita siis isoja arkkuja täynnä lääkkeitä ja käyttivät niitä täysin holtittomasti

vaikea lapsen kyllä menestyä noilla eväillä.
Toisaalta lapsellakin vastuu hankkia hyvää kasvatusta. Kun näkee että naapurissa menee paremmin niin hakea sieltä kasvatusta. Monelle kunnianhimoiselle lapselle on löytynyt apu isovanhemmista kun viisaus tullut suvussa vasta kypsemmällä iällä päähän! Meillä näin ei käynyt, isovanhemmat pitivät apteekkeja ja narkkasivat kahta kauheammin, heiltä aina saattoi tulla lähetyksenä rekka pihalle ja eksoottisia lääkkeitä Intiasta tai erikoisvalmisteita ruotsista, sen aikaista lääkkeiden tukkukauppaa.
Lapset, uskaltakaa hakea sitä kasvatusta! Ihan jokaiselta aikuiselta saa ja pitää kysyä kasvatusta, useimmat aikuiset kyllä kasvatusta pyydettäessä antavat.
Itse kasvoin käytännössä lehmälaumassa maitotilalla yhtenä lehmistä. Se oli ainoa paikka missä uskalsi olla ja sai turvaa, jostain syystä vanhempani kuitenkin saivat lehmät pysymään hengissä. unohdin puheenkin viisivuotiaana kun elin laumassa, tätini sitten sai minulle apua. Kun palasin kotiin jo hieman pelkäsin laumaa kun tiesin että sinne voin upota miettimättä ja pelkäämättä, olla osa laumaa. Navetta oli iso avo-ovinen ikivanha kivirakennus, muistan sellaisen oudon yhteistunteen kun muut halusivat että laitan vesipadan tulelle. Kummallista on että muistan myös tunteen kun muut eivät kaivanneet lämpöä tai kuumaa vettä mutta vaikuttivat minuun että lämmitä koska itse palwlet vaikka savu aina talvisin kiusasi muita. Kesäisin savu oli kärpästen vuoksi toivottua. Lehmät oli ainoita joiden muistan ajatelleen minua ja laumassa vaikuttaneen että tekisin jotain mistä on vain minulle hyötyä ja iloa.

Viisaalta postinkantajalta sain kasvatusta ja minusta tuli ope, kansan kynttilä ja ammattikasvattaja. Käytän lapsiin ja kasvatettaviin lehmälaumassa saamiani oppeja.

Mietin paljonkin paluuta laumaan. Tänäänkin on sellainen päivä. Se veltto, matalan tietoisuuden alhainen ryhmähenki ja yhteenkuuluvuus ilman egoistista minuutta houkuttaa. Joillekin itsemurha tai muuttoajatus on pakoventtiilli, minulle on aina ollut Pakovaihtoehtona lauma.

Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta kunhan tajuaa että itse kasvattaa itseään ja parhaiten oppii kun ei ole itselle liian ankara, se lehmilaumoissakin tiedetään!