Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se näin on, että todellisuudessa ulkokuori menee sisäisen kauneuden edelle parisuhdetta muodostettaessa
12.12.2020 |
Jokainen meistä satavarmasti tietää sekä miehiä että naisia, jotka ovat keskimääräistä paremman näköisiä ja joiden suhteet noudattaa aina samaa kaavaa. Eli heidän parisuhteensa ovat kuin työelämässä pätkätyöläisen elämä. Aina uusi suhde, mutta se kestää vain hetken ja usein jo muutaman kuukauden sisään on jälleen uusi kumppani kainalossa. Heillä ei ole vaikea löytää uutta suhdetta ja usein myös kumppani on "käypää tavaraa", joka on keskimääräistä paremman näköinen ja jota ei ole ulkokuoren perusteella valittu vain paremman puutteessa.
Lisäksi moni varmasti taasen tietää niitä sisäisesti kauniita ihmisiä, jotka eivät löydä parisuhdetta millään. Useinkaan eivät pääse juurikaan edes treffeille tai homman alkun juuri millään tavoin.
Mitä nämä asiat kertovat meistä? Mielestäni todellakin sen, että loppujen lopuksi usein valinta tehdään jo alkuunsa ulkokuoren perusteella ja ihastuksen huumassa sivuutetaan se sisäinen kauneus.
Kommentit (36)
Kyllähän tuon huomaa esim. jääkiekkoilijoiden puolisoissa. Kaikki todella kauniita ja hyväkroppaisia naisia, jotka erottuvat joukosta esim. linnanjuhlissa. Sitten kun yhdellä (Mörkö Anttila) olikin tavisvaimo, niin asiaa kummasteltiin palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta.
Keskinäinen kemia ja viehätys toisesta puolin ja toisin itsellä ratkaisee. Muista en tietenkään voi sanoa.
Miehillä monesti susiruma ja ilkeä vaimo ja olisi vientiä vaan ei vaihda, miten muuten selitätte tän? Masokismia?
Tuossahan sinä itse sen sanot: keskinäinen viehätys. Eli sitä toista pitää puoleensavetävänä eli hänen ulkokuorensa ratkaisee.
Äärimmäisen kaunis nuori nainen pääsee helposti ulkonäöllään rikkaisiin naimisiin, eikä tarvitse olla esim. älykäs tai korkeasti koulutettu. Miettikää esim. Metti Forssellia.
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita. Itselläni olisi ollut varaa valita hyvännäköisistä vaihtoehdoista, mutta ei niistä tullut mitään. Ei muuta kuin hetken hauskanpitoa ja tapailua, kun sitten ilmeni luonteessa jokin juttu, mikä ois ärsyttänyt pidemmän päälle. Sitten tutustuin sellaiseen henkilöön joka ei alkuun säväyttänyt millään tavalla, ulkoisesti aika erilainen mihin olin aiemmin tottunut. Ja niin vaan kävi, että rakastuin häneen. Maailman paras huumori, kiltti ja empaattinen luonne, hyvä puhumaan ja ratkomaan myös erimielisyyksiä, samanlaiset arvot, yhteiset toiveet tulevaisuuden suhteen, samanlainen maku monissa asioissa jne. Hän alkoi näyttää myös parhaalta silmissäni. En halua ketään muuta.
Oliko iso elin edes?
Niin se on, koska evolutiivisesti meitä kiinnostaa vain geneettisesti erinomaisten lasten saanti. Hyvistä suhteista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näin on, niin huono homma. Parisuhteessa kun tehdään yhdessä töitä vuosikymmeniä esim. lasten kasvatuksen suhteen, sitoidutaan yhteiseen talouteen, asutaan yhdessä ja jaetaan ihmissuhteita, kuten kavereita ja sukulaisia.
Ihmisen täytyy on hyvin, hyvin typerä, jos menee valitsemaan kumppanin kaikkeen yllämainittuun ulkonäön perusteella.
Miehen "sisäinen kauneus" näkyy ulospäin itsevarmuutena, rohkeutena, sosiaalisuutena ja kaikenlaisena henkisenä vahvuutena. Myöskin naisella, mutta sen merkitys on vähempi kuin miehellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen kauneus, miettikää nyt vähän.
Olla ulkoisesti epämiellyttävä, painoaan ja kehoaan hallitsematon, kouvolatukkainen, koirantassutatuoinnilla rintaihransa leimannut bupiruusu, mutta sydän puhdasta kultaa?
Sisäinen "tolkullisuus" olisi paremminkin oikea ilmaisu, sillä jos pää on edes suhtkoht kondiksessa, se näkyy myös ulkokuoressa ja yleisessä habituksessa.
Paitsi että kaikki erikseen mainitsemasi ulkoiset ominaisuudet kertovat ihmisen sisäisestä maailmasta. Ei ihmisen synnynnäisestä ulkonäöstä.
Minä väitän, että samoilla fyysisillä ominaisuuksilla meistä tulee hyvin eri näköisiä, koska meidän sosiaaliluokkamme, arvomme ja myös älyllinen kapasiteettimme vaikuttavat siihen, minkälaisen kuvan näytämme itsestämme ulospäin. Siksi sisäistä ja ulkoista ei voi erottaa.
Juuri tuotahan minä yritin sanoa omalla avuttomalla tavallani.
Sisäisestä "kauneudesta", eli pään sisäisistä asioista lähtee ulkoinen habitus.
Jos pää ei toimi, ihminen voi syödä itsensä ylipainoiseksi, alkaa alkoholin tai kaman väärinkäyttäjäksi, pukeutuu tavalla joka ei sovi hänelle, kävelee, istuu väärällä tavalla, hän tatuoi itseensä vääränlaisia viestejä, kampaus on paska ym. ym. ym.
Kun ihmisen sisäinen maailma on tasapainossa ja hän on sovussa itsensä kanssa, ihminen syö mitä tarvitsee, välttelee seuraa mikä ei hänelle sovi, ei leimaa itseään sellaiseksi mitä ei ole.
Jokaisesta yhteiskuntaluokasta löytyy ihmisiä jotka ovat sisäistäneet tämän homman.
Eliitin, yläluokan edustajilta se tulee luonnostaan vuosisataisen kasvatuksen seurauksena, mutta samanlaista sisäistä kauneutta voi löytää lähiöistä, vankiloista, spurguluolista ja kartanoista.
Ihminen on sinut itsensä kanssa, ei näyttele mitään muuta kuin sitä mitä on ja tekee sen itsevarmasti ja tietää olevansa arvokas ihminen sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen kaunis nuori nainen pääsee helposti ulkonäöllään rikkaisiin naimisiin, eikä tarvitse olla esim. älykäs tai korkeasti koulutettu. Miettikää esim. Metti Forssellia.
Onko Metti sinusta kaunis? (En siis ajattele, että rumakaan olisi.)
Luin vaan just jonkun "solmi paita takin päälle hartioille roikkumaan ja olet tyylikäs minihameessa koska yläosa on peittävämpi"-jutun ja alkoi jotenkin säälittää. Hän näytti tosi yksinäiseltä, väsyneeltä ja riutuneelta, mutta oliko se kuitenkin kaunista ja seksikästä? Vai olenko jotenkin vieraantunut todellisuudesta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos näin on, niin huono homma. Parisuhteessa kun tehdään yhdessä töitä vuosikymmeniä esim. lasten kasvatuksen suhteen, sitoidutaan yhteiseen talouteen, asutaan yhdessä ja jaetaan ihmissuhteita, kuten kavereita ja sukulaisia.
Ihmisen täytyy on hyvin, hyvin typerä, jos menee valitsemaan kumppanin kaikkeen yllämainittuun ulkonäön perusteella.
Jep. En muutenkaan ole kiinnostunut sisustushörhelöistä, miksi siis olisin valinnut miehen sohvankoristeeksi?
Ap in itse ulkonäkökeskeinen koska vetää tuollaisia yleistyksiä ihmisistä ulkonäön perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen kaunis nuori nainen pääsee helposti ulkonäöllään rikkaisiin naimisiin, eikä tarvitse olla esim. älykäs tai korkeasti koulutettu. Miettikää esim. Metti Forssellia.
Onko Metti sinusta kaunis? (En siis ajattele, että rumakaan olisi.)
Luin vaan just jonkun "solmi paita takin päälle hartioille roikkumaan ja olet tyylikäs minihameessa koska yläosa on peittävämpi"-jutun ja alkoi jotenkin säälittää. Hän näytti tosi yksinäiseltä, väsyneeltä ja riutuneelta, mutta oliko se kuitenkin kaunista ja seksikästä? Vai olenko jotenkin vieraantunut todellisuudesta ?
Onhan hän huomattavasti keskivertoa kauniimpi. Ja samanaikaisesti hoikka sekä isorintainen mikä miellyttää vastakkaisen sukupuolen silmää.
Tuli näistä palstan ulimiehistä mieleen, jotka kyselevät miksi he eivät kelpaa ja mitä he voisivat tehdä kelvatakseen, että koko homma menee jo alussa väärille urille.
Ei ihmisen pidä muuttaa itsessään mitään kelvatakseen jollekin toiselle.
Riittävästi sisäistä kauneutta omaava ihminen voi raapia muniaan televisiossa (Donner) tuomita koko ihmiskunnan helvettiin ja kalastaa koko loppuelämänsä (Linkola), tehdä pätäkkää ja purjehtia maailman ympäri (Harkimo), istua vuosikausia vankilassa (tuttuja :-), vetää brenkkua steissillä, tai runoilla ikuisessa kännissä koko elämänsä (Meller).
Ja vaikka sinä inhoaisit osaa heistä tai kaikkia, heiltä ei ole koskaan puuttunut naisseuraa tai laajaa ystäväpiiriä, sillä he ovat sellaisia kuin ovat, välittämättä kenenkään muun mielipiteistä mitä heidän tulisi olla, miten pukeutua tai käyttäytyä.
He vain ovat sellaisia kuin luoja heidät loi tai evoluutio ja siitä lähtee se sisäinen kauneus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse kyllä voisin kuvitella hyvän seksielämän aivan poikkeuksellisen rumankin ihmisen kanssa, mikäli hän onnistuisi puheillaan, teoillaan ja asenteellaan sytyttämään minut.
Paskapuhetta.
Keskinäinen kemia ja viehätys toisesta puolin ja toisin itsellä ratkaisee. Muista en tietenkään voi sanoa.
Miehillä monesti susiruma ja ilkeä vaimo ja olisi vientiä vaan ei vaihda, miten muuten selitätte tän? Masokismia?