12v valittanut syksystä lähtien ettei mitään tekemistä, itse ei tee mitään, muita samanlaisia?
12v lapsi valittaa koko ajan, aamusta iltaan, ettei ole mitään tekemistä. Itse ei silti tee yhtään mitään, vaikka olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Ei suostu pyytämään kavereita. Jos me ehdotamme hänelle tekemistä, valittaa vaan kaikkeen eiiii, eiiii, eiiii.... ja päivät kuluisi etenkin viikonloppuisin vetelehtien, tekemättä mitään. Nyt kun harrastuskin on tauolla, elämä on pelkkää valitusta ja vetelehtimistä. Telkkari ja pelaaminen ainoastaan kiinnostaa, mutta emme anna katsoa niitä koko ajan.
Kuuluuko ikään? Onko vaan vetelä yksilö?
Me vanhemmat olemme aktiivisia ja liikunnallisia ja ihmettelemme miksei meidän esimerkki saa lasta reipastumaan?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Laita kotitöihin, se omaehtoinen tekeminen löytyy silloin sillä sekunnilla.
Tää on paras ratkaisu 👍👍👍👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo viihde, eli netti ja pelit on opettaneet lapselle, ettei tarvitse olla itse aktiivinen viihtyäkseen. Kirjojen lukeminen ja liikkuminen yms on ”työlästä”. Nykylapset eivät tarvitse käyttää aivojaan samalla tavalla kuin meidän tarvitsi.
Tiedä sitten mikä tuohon auttaisi. Jos ei olisi koronaa, ehdottaisin jotain elektroniikkavapaata leiriä tai mummolareissua yms, missä passiivinen viihde ei ole edes vaihtoehto, ja ehkä pihapelit sekä kirjat alkaisivat kiinnostaa.
Siis peleissähän nimenomaan pitää olla aktiivinen verrattuna kirjaan. Peleissä voi itse vaikuttaa juonen kulkuun, mutta kirja vain on sellainen kuin on.
Sä ajattelet sellaisia jokseenkin edes hyviä pelejä, joissa voi olla jopa juoni.
Katsopa hetki mitä suurin osa lapsista pelaa. Fortnite battle royale on niissä se aktivoivin ja siinäkin matsi kestää hyvänä kertana 10minuuttia, jonka ainaka löytyy vaikka mitä pikavoittoja, matsin jälkeen saa erilaisia palkintoja ja kaupataan ostamaan ihan muutamalla eurolla milloin mitäkin. Ja olethan jo ostanut season passin, ja muilla on varmasti nämä jutut joita sinulla ei ole.
Kännykkä- ja monet muut pelit ovat vielä enemmän optimoitu antamaan aivoille jatkuvia dopamiini syöksyjä ja niiden avulla ostamaan microtransaktioilla jotain timatteja.
Näihin verrattuna vanhat doomit ovat taidetta. Annoin lapsen kerran pelata, oli ensimmäisen ruudun jälkeen, että olipa helppo tapoin noi kaikki jo, ihan ihmeissään siitä, että pitää etsiä ovi, missä peli jatkuu. Ensimmäisen puzzlen kohdalla luovutti, vaikka autoin ja pelasi sitä ensimmäistä kolmea vihollista monta kertaa putkeen.
No onhan lämiminen todella surkea korvike jääkiekkoharrastukselle. Vähän kuin harrastaisi metsälenkkejä ja se korvattaisiin ympyrän kävelemisellä parvekkeella.