Mistä syystä sinulla on mennyt välit poikki johonkin ihmiseen?

Omaan isään. Miehen takia.

Meni psykoosiin ja uhkasi minun tappamisella. Sanoi unelmoivansa siitä, että voi julkisesti nöyryyttää minua ja näki unia siitä että varasti poikaystäväni. Soitin ystäväni omaisille ja hän oli suljetulla osastolla 2 viikkoa. Tästä 10 vuotta aikaa, enkä sen jälkeen ole ollut missään tekemisissä, enkä olisi edelleenkään.

Jätti velat maksamatta. Eipä tää ihminen muuten halunnut nähdä minua, paitsi jos hyötyi siitä jotenkin.

Itse laitan turhan usein välejä viilenemään/poikki ihmisten kanssa, koska en jaksa riidellä, varsinkaan kun se ei johda mihinkään. Yhdelle ihmiselle lopetin puhumisen kokonaan, koska hän oli olevinaan minun hyvä kaverini, mutta haukkuikin minua seläntakana oikein urakalla.

Ja muutenkin jos ihmisen käytös on huonoa (narsistinen tai epävakaa persoona, koittaa hyötyä minusta jotenkin, mutta itse ei ole valmis tekemään mitään minun eteeni tai on vain töykeä minua kohtaan), niin yleensä sen jälkeen sellainen henkilö on minulle yksi muiden tuntemattomien joukossa.

Jaa-a. Minulla ei ole koskaan mennyt välit poikki kenenkään kanssa tuolla tavalla. Etääntymisen kautta kyllä, siis sen vuoksi, että joku on muuttanut loitolle tai muuten vaan yhteydenpitotilanteet ovat harvenneet. Mutta että välit kariutuisivat yksittäiseen möläytykseen...

Kaipa siinä on kyse sekä möläyttelijän tavasta sanoa asioita, että sen kuulijan herkkähipiäisyydestä. Itse voisin kuvitella lähinnä nauravani useimmille noista.

Mutta kyllä sinunkin ap kannattaisi vähän miettiä, mitä lauot toiselle. Vaikka ymmärrän sinänsä sinun tuskastumisesi jonkun jatkuviin raha-pohdintoihin, sinä kyllä täysin selvästi omalla kommentillasi (nro 3) asetit itsesi hänen yläpuolelleen ja sanoit, etteivät hänen juttunsa sinua kiinnosta.

Nelosesimerkissä teit saman. Sanoit tosiasiallisesti olevasi moraalisesti kaveriasi ylempänä ("missi-instituutio on paskaa, ei kyllä minua kiinnosta moinen höttö") ja potkaiset vielä alavatsaan huomauttamalla, ettei hänellä ole tsaansseja. Olit varmasti siinäkin aivan oikeassa SINÄNSÄ, mutta kaveria ei ole tapana ampua noin inhorealistisesti alas. Parempi olla ympäripyöreä: "jaa-a, ainahan sitä voi kokeilla, mutta itse en tunne alaa, joten en osaa yhtään tohon vastata...."

Toisaalta. Ainahan voit kysyä itseltäsi, menetitkö noissa tapauksissa jotain vai oliko ihan hyväkin päästä tuollaisista ihmisistä eroon... ;-)

Omasta masennuksesta johtuen meni parhaan ystävän kanssa välit poikki. En osannut puhua siitä ja halusin vain olla yksin. Onneksi puolentoista vuoden jälkeen hän otti minuun taas yhteyttä ja olemme ystäviä.

Ystävän narsismin takia en pidä enää yhteyttä häneen.

Hän ei pidä yhteyttä minuun, koska minulla ei ole asemaa, varallisuutta tai jotakin mistä hyötyä.

Onpas ap:lla ollut aika herkkiä ystäviä, jos nuo ovat oikeat ja ainoat syyt. Omalla kohdallani en hirveästi siltoja ole poltellut ja jos olen, niin yleensä siihen on vaikuttanut monta syytä yhdessä, ei mikään yksi tietty kommentti. Joidenkin kohdalla asia on selvitetty ja välit ovat palautuneet, mutta yhden kohdalla välit ovat edelleen poikki. 

Syy on pohjimmiltaan aika perinteinen eli mies. Opiskeluaikoina mulla oli sutinaa yhden pojan kanssa. Tämä (entinen) ystävä asui toisella paikkakunnalla, eli ei ollut tavannut tätä miestä kunnes joskus hän tuli käymään mun luona ja vietettiin kaikki iltaa yhdessä. Tämä ystävä tiesi että mulla ja miehellä on jotain säätöä, mutta alkoi silti iskeä tätä miestä! Ilmeisesti hän ihan aidosti ihastui, mutta toiminta oli silti aika törkeää ottaen huomioon että olimme hyviä ystäviä ja hän tiesi tilanteen. Ilta päättyi ihan hyvin, tuolloin ei vielä tapahtunut mitään sen kummempaa, ajattelin vain että ystäväni oli todella tökerö kun ilmaisi ihastuksensa niin selkeästi. Myöhemmin sain kuitenkin tietää tältä mieheltä, että ystäväni oli tämän jälkeen soitellut hänelle, pyytänyt treffeille, ilmaantunut joskus asunnon oven taakse ja kaikinpuolin piirittänyt häntä! Ja kaikki tämä silti, vaikka mies oli sanonut ettei ole kiinnostunut. Mun ja tämän miehen juttu lopahti (ihan muista syistä), mutta olemme edelleen kavereita. Ystävän tökeröstä käytöksestä olin todella tyrmistynyt, mutta olin valmis antamaan anteeksi jos hän sitä pyytäisi. No, näin ei käynyt vaan hän oli yhteisille ystävillemme ihmetellyt, miksi olen suuttunut hänelle! 

Aloittajan esimerkit kuullostavat tutuilta, mutta mulla on välit viilentyneet paljon rankemmista syistä. 

1. Serkkuuni. Tämä mies yritti hiplata minua aina kännissä, ja erään kerran heräsin siihen että jannulla oli käsi mun housuissa. Seuraavana aamuna hän kertoi kaikille, kuinka haisin. Myöhemmin facebookissa huoritteli keskusteluissa yhden kinan päätteeksi ja silloin riitti. Tapahtumista alkaa olla aikaa, mutta en ole pitänyt pihaustakaan yhteyttä sinne suuntaan. Oli aika tiukkaa, kun kerran eksyimme julkisille paikoille yhtä aikaa ja hänen nykyinen vaimonsa tiesi minut ja kyseli ääneen, miten kehtaan olla moikkaamatta. Mietin silloin puolitosissani, ottaisinko päiväkirjoistani valokopiot ja postittaisin hänelle niin loppuisi se mustamaalaaminen tai se menisi ainakin oikeaan osoitteeseen. 

2. Eksät. Yhteenkään eksään en ole pystynyt pitämään mitään välejä. Joka ainoa on nostanut kauhean metelin tai yliteatraalisen näytelmän kun olemme eksyneet samoihin aikoihin samoille paikoille, eli sellainen aikuismainen käytös ei ole tullut miesten osalta kyseeseen. Sen vuoksi ihmettelen ihmisiä, jotka pystyvät olemaan ystäviä vielä eron jälkeekin. 

3. Paras ystävä olikin pahin vihollinen. Sen jälkeen kun yhdeksän ihmistä sanoi yhden illan tutustumisen jälkeen, että olenkin ihan mukava enkä kauhea kusipää, mulla alkoi raksuttaa minne sylttytehtaalle jäljet johtaa. Ihminen oli vääristellyt sanomisiani, laittanut omat sanomisensa mun sanomiksi jne. järjestelmällistä paskanjauhantaa. En ole pitänyt yhteyttä enkä selvittänyt asiaa, koska patologisen paskanjauhajan kanssa en usko pääseväni puusta pitkään. 

4. Rasittava ihminen. Puhelinterrorismin, paskanjauhannan, elämään sekaantumisen, alituisen pätemisen, oma-aloitteisuuden puutteen vuoksi heivasin yhden hmisen elämästäni tai hän tajusi itse ottaa etäisyyttä kun huomasi väsymykseni. Puhelinterrorismi osoittautui siten, että soitti joka päivä vaikka ei ollut asiaa. Ymmärtäisin sen, jos soittaa sen kerran tai kaksi, mutta soittaa niin kauan että vastaa. Kiva jollain luennoilla tai töissä palaverissa alkaa sammutella työpuhelinta, kun kaveri soittaa ja soittaa eikä usko vaikka laittaa viestiä perään että ei nyt. 

5. Älykääpiö ihminen. En jaksanut alituisia aivopieruja, itsensä jakamista ja muuta paskaa. kaverini jakoi itseään viiskymppisille miehille, vaikka olimme molemmat 23 vuotiaita. Sitä touhua sivusta katsellessa ei voinut kuin itkeä. Aivopierut olivat sitä luokkaa, että itsepäisesti sai kännissä aina mieleensä jotain toteuttamisen arvoisia ideoita. Mm. kännissä naapurin ladon seinää päin autolla, jne. Minulle riitti, koska soti niin paljon periaatteita vastaan. 

1 jätti velat maksamatta, silti osteli itselleen koko ajan kaikkea turhaa ja yritti lainata vielä lisääkin rahaa. Teki pari kertaa oharit ja myöhästyi tapaamisista AINA vähintään 20-30min. Minä laitoin välit poikki.

2:sta pidin vähän ns. varalla, koska häpesin hänen ulkonäköään ja käytöstään. Siis hauskaa seuraa tietyissä tilanteissa ja tuntemisessa oli paljon etuja, mutta aina ja kaikkialla ei hänen kanssaan voinut näyttäytyä. Hän tajusi tilanteen ja katkaisi välit.

3 luuli mun olevan kiinnostunut poikaystävästään (todellakin virheellisesti) ja kun oma suhteeni päättyi, ilmeisesti koki mut uhkaksi ja jätti piireistä ulos.

4 suuttui yhdestä ilmi tulleesta vanhasta jutusta (jossa koki mun puhuneen hänestä paskaa) ja lopetti yhteydenpidon.

5 oli mies, jota käytin aika surutta hyväkseni. Kun hän viimein vuosikausien sinkkuuden jälkeen löysi itselleen naisen, sai hän samalla sen verran omanarvontuntoa tai joutui niin pahasti tossun alle ettei enää voinut tai halunnut olla kaverini. Olen edelleen ihmeissäni ja huvittunut tästä.

6, 7, 8...n vaan unohtuivat jonnekin elämän varrelle. Emme enää edes tervehdi, mutta ei siinä mitään isompia riitoja tai vääryyksiä ole takana.

Pelkistä kavereista siis kyse.

Silloisen parhaan ystävän kanssa. Meillä oli avokin kanssa ongelmia ja ystäväni käytti hetken hyväkseen ja vehtautui mieheni kanssa. Jäivät kiinni ja välit poikki kumpaankin. Mies yritti ruinuta takaisin ja sabotoida uutta suhdettani. Kaverini jäi nuolemaan näppejään.

Useimpien ihmisten kanssa välit ovat viilentyneet jatkuvien oharien vuoksi. Kun sovitaan tapaaminen, esim leffaan meno, eikä sitten saavuta paikalle eikä olla tavoitettavissa... En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset tekevät tuollaista tai luulevatko että sen jälkeen kaikki on ihan ok ja ystävyys jatkuu normaalina?

Ekan kerran kun tarkoituksella poikkasin väilit ystäväni kanssa, oli syynä se, että hän alkoi käyttämään kovia huumeita ja alkoi liikkumaan epämääräisissä porukoissa. Olin tuolloin teini.

Toisen kerran poikkasin välit homoystäväni kanssa ja ihan vaan siksi, että hän 7 vuoden ystävyytemme aikana muuttui koko ajan kateellisemmaksi ja ilkeämmäksi. Lopulta hän oli jo niin sekaisin, että saattoi jostain pikkuasiasta laittaa 20 ilkeää ja solvaavaa tekstiviestiä tulemaan, vaikken yhteenkään vastannut. Touho oli niin sairasta, että päätin katkaista lopulta välit kokonaan. Yleensäkin on hirveä tabu se, miten huonosti homoystävät saattavat kohdella heteronaisia ja miten kateellisia he ovat meille. Mutta kun näistä aiheista ei saisi ääneen puhua... Eikä ole jäänyt vikaksi kerraksi, kun olen pettynyt homobestikseeni.

Parikymppisenä katkaisin välit naiseen, jonka luulin olevan parhimpia ystäviäni. Muuta ihmiset tulivat kertomaan minulle, kuinka hän solvaa ja valehtelee musta juttuja selän takana ja kuinka ystävyytemme perustuu ainoastaan sille, että hän hyväkiskäyttää mua. Kerran sitten hän oli puhumassa musta eräälle toiselle ei niin mairittelevaan sävyyn ja jäi rysän päältä kiinni. Oli muuten todella nolona, kaksinaamainen ämmä kun oli. Ei olla sen jälkeen oltu tekemisissä.

Yli kolmekymppisenä katkaisin ystävyyssuhteen erääseen nuorempaan naiseen niin, että ajatus oli kypsynyt mielessä jo vuosia. Kyseinen tapaus oli hirveä kilpailunhaluinen ja kanamainen. Hän ei ollut oikeasti ystäväni ja tiesin sen koko ajan. Sitten hänen elämässään tapahtui muutos, jonka vuoksi hänen todellinen luonteensa tuli vielä selvemmin esille. Joka kerta kun olin viettänyt aikaa hänen kanssaan, mulla meni muutama päivä henkiseen toipumiseen. Hän todella ovelasti ja viekkaasti sai mut uskomaan huonoj asioita itsestäni ja aivopesi mua tekemään itselleni epäedullisia valintoja. Lopulta en enää kestäny, vaan lopetinmonivuotisen ystävyytemme hyvästejä jättämättä. Elämäni paras päätös! Vieläkin selkäpiitä karmii, että olin kyseisen kieron akan ystävä niin monta vuotta.

1. Ystävyys pohjautui siihen, että minä aina matkustin pitkien matkojen päästä tapaamaan ystävääni. Kerran yhdistin tapaamiseen harrastukseni, tästä ystävä sitten koki , että hyväksikäytin häntä. Ystäväni oli täysin sokea kaikelle sille mitä itse olin tehnyt vuosien kuluessa ystävyyden eteen.

Se ystävyys loppui siihen.

2. Minulla oli elämäni rankin vaihe menossa enkä jaksanut käydä ystävän kanssa diipadaapaduuta keskustelamassa kahviloissa. Ystävä oletti, että olisin kuten ennen ymmärtäväinen  ja häntä kannustava vaikka oma elämäni oli katasrofi tilassa.

3. Ystävän mt-sairaus puhkesi taas ja hän käyttäyi todella törkeästi minua kohtaan juuri edellä kerrotussa itselleni rankassa elämäntilanteessa. Minulla ei ollut mitään resursseja olla tekemisissä ja tukena.

4. Miespuolinen ystävä joka olikin suunnattoman ihastunut minuun, mutta todella itsekeskeisesti, vaati minulta suhdetta. Tämä tapahtui kun minulla oli tämä todella vaikea elämäntilanne. Kaikki energiani meni selviämiseen, mutta hän alkoi syyttämään minua kaikenlaisesta HÄNEN huonosta kohtelustaan. Täydellisen tuulesta temmattuja juttuja. Kiukutteluun oli syynä esimerkiksi se kun en ehtinyt vastaamaan tekstiviestiin koska nukutin lastani. Selitin hänelle, että minulla ei ole nyt resursseja ja voimia ajatella mitään suhteita ja sellaista.

Suuttui täysin itsekeskeisenä kykenemättä mitenkään ymmärtämään tilannettani. Myöhemmin tosin myönsi, että on niin ihastunut, että ei voi olla ystäväni. Itse en arvosta ihmistä joka ei pysty hetkeksi laittamaan syrjään omia tavoittetaan kun toisella on hätätilanne.

Tässä vaikeassa elämäntilanteessa siis paljastui oma typeryyteni siinä miten "ystäviä" olin valinnut. olin valinnut ystäviksi ihmisiä joilla ei ollut kykyä olla rinnalla kun oli todella tiukkaa. Tajusin valinneeni oman huonon itsetuntoni takia ihmisiä joita en oikesti pitänyt tasavertaisina vaan minä olin aina se tietävä ja viisas. Kun olin itse todella pulassa näiitä ei kukaan kyennyt seisomaan rinnalla.

Onhan näitä. Aina kun suhteet katkeaa on aina se toisenkin ihmisen tulkinta tilanteesta. Joskus sitä on itse huomaamattaan julma ja joskus sitä on toinen.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 09:52"]

Minulla on usein mennyt välit poikki jonkun ihmisen kanssa, itse asiassa hämmästyttävän usein. En tiedä, onko kyse minusta vai siitä, että lähelleni on päässyt hankalia ihmisiä.

Minulla on mennyt välit poikki seuraavista syistä:

1. Henkilö X epäili, että henkilö Y on lesbo ja minä pohdin tätä ääneen henkilö X:n kanssa, siis aivan neutraalisti. Henkilö Y ei ollut koskaan seurustellut miehen kanssa ja sanoin, että voihan se olla tottakin. Henkilö Y sai tietää keskustelusta ja raivostui minulle niin, ettei ole 20 vuoteen puhunut minulle mitään. Henkilö X ja Y ovat kuitenkin edelleen keskenään kavereita.

2. Kysyin tuttavalta milloin lapsen laskettu aika on. Hän oli jo synnyttänyt pari viikkoa sitten. Ei ole puhunut sen jälkeen kahteen vuoteen.

3. Henkilö Z puhui tapaamisissamme ainoastaan rahasta. Kenellä sitä on, kenellä ei, mitä mikäkin maksaa ja mistä sitä saa lisää. Huomautin tästä ja sanoin, että elämässä on paljon muutakin kuin rahaa. Loukkaantui, eikä ole 8 vuoteen ollut enää tekemisissä kanssani.

4. Henkilö W kysyi minulta suoraan, voisinko ajatella hänen osallistuvan missikisoihin. Sanoin, etten ensinnäkään arvosta missi-instituutiota pätkääkään ja että hän tuskin menestyisi siellä. Luulin vitsiksi, koska henkilö W oli 80-kiloinen 160-senttinen nainen, jolla ei ollut mitään klassisia kauneusihannepiirteitä. 

Äh, ehkä se sitten olenkin minä, joka saan ihmiset kaikkoamaan. 

[/quote]

Tuskin nuo tapaukset/mitä olet sanonut, on ihan noin menneet kuin kerrot. Jotain jätät nyt kertomatta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 10:11"]

Mutta kyllä sinunkin ap kannattaisi vähän miettiä, mitä lauot toiselle. Vaikka ymmärrän sinänsä sinun tuskastumisesi jonkun jatkuviin raha-pohdintoihin, sinä kyllä täysin selvästi omalla kommentillasi (nro 3) asetit itsesi hänen yläpuolelleen ja sanoit, etteivät hänen juttunsa sinua kiinnosta.

Nelosesimerkissä teit saman. Sanoit tosiasiallisesti olevasi moraalisesti kaveriasi ylempänä ("missi-instituutio on paskaa, ei kyllä minua kiinnosta moinen höttö") ja potkaiset vielä alavatsaan huomauttamalla, ettei hänellä ole tsaansseja. Olit varmasti siinäkin aivan oikeassa SINÄNSÄ, mutta kaveria ei ole tapana ampua noin inhorealistisesti alas. Parempi olla ympäripyöreä: "jaa-a, ainahan sitä voi kokeilla, mutta itse en tunne alaa, joten en osaa yhtään tohon vastata...."

[/quote]

Samat ajatukset.

Minulla on mennyt välit elämäni aikana 3 ystävään täysin poikki. Ja iksää on nyt 48v. Tarina on tavallaan aina sama, kaikki nuo ystävät ovat naisia , joita jotenkin suuresti ensin ihailin. Ystävyys perustui siihen , että minä kuuntelin , olin samaa mieltä ja joustin kaikessa. Kun sitten aloin tuossa 30v täytettyäni saada enemmän itsevarmuutta , huomasin , että näille ystäville ei se sopinutkaan . Tajusin , että jokainen näistä naisista oli ns. hankala ihminen, jonka ympärillä ei montaa ihmistä viihtynyt. Päätin , että en ole enää niin kuunteleva ja joustava, vaan että vaadin vastavuoroisuutta. Ja siihen se sitten loppui.Hyvä niin.

Miespuoleinen ystäväni alkoi vihjailla, että minun pitäisi laihduttaa 30 kiloa. Painoin silloin 90, mutta loukkaannuin hänen puheista ja vihjailuista. Lisäksi sama mies ( hän on 27-vuotias) kertoi minulle kerran, että "painoinpa viime yönä yhtä 4-kymppistä mammaa." Olen itsekin 4-kymppinen mamma ja loukkaannuin pahasti. Laitoin välit täysin poikki, enkä ole sen jälkeen pitänyt mitään yhteyttä.

Useampaan ihmiseen sen takia, että minä olin aina se, joka otti ensin yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Kokeilin sitten useammalle ystävälle sitä, että en ottanut yhteyttä ensin ja jäin odottamaan heidän aloitetta. Eipä tullut. Menetin tämän myötä varmaan 5 kaveria. Nyt kun parin vuoden jälkeen koittavat ottaa yhteyttä, en vastaa mitään viesteihin.

Olen pitkävihainen ja aika anteeksiantamaton. Kun laitan välit poikki, niin 99% ei mitään asiaa enää mun kaveriksi. Olen ehkä kusipää, en tiedä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 09:52"]

2. Kysyin tuttavalta milloin lapsen laskettu aika on. Hän oli jo synnyttänyt pari viikkoa sitten. Ei ole puhunut sen jälkeen kahteen vuoteen.

[/quote]

Tämä on todella paha, varsinkin jos puhuitte kasvokkain! :-)

19, joo aika nolo on ;-) Mutta sattuuhan noita. Osalla on todella pieni se vauvamaha ja ero voi olla löysien vaatteiden takia hyvin lievä. Tai sitten sitä elopainoa on omastakin takaa paljon. Noloa joka tapauksessa. Itse varmaan parahtaisin, että oi hirviä, olenko mä vieläkin sinusta raskaana ja nauraisin mehevästi päälle, mutta voin kuvitella että joku loukkaantuu. Mutta että niin pahasti, että välit menevät lopullisesti?

:-)

6

Naapurin kanssa meni välit poikki, kun en enää jaksanut ajaa hänen lemmikkiään meidän pihasta rääkkäämästä linnunpoikasia ja sammakoita. Karjaisin naapurille, että pitäkää se elukkanne omassa pihassa. Sen jälkeen ei olla sanottu edes päivää postilaatikolla. Ja elukka viettää aikaansa yhä edelleen meidän pihassa. Nykyisin en kyllä enää hempeile sen ajamisessa pois vaan viskelen ties millä haloilla.