Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi kipinän syttymään jälleen
12.12.2020 |
Olemme mieheni kanssa pikkuhiljaa muuttuneet vuosien varrella pariskunnan sijaan lähinnä vain äidiksi ja isäksi, tai ehkä ikään kuin kämppiksiksi. Nyt etenkin lasten ollessa jo isoja vietetään kyllä suurin osa ajastamme kahdestaan kotona samassa huoneessa ja yleensä jotain yhdessä tehden, mutta kaikki kipinä tästä on kadonnut vuosia sitten. Seksiä harrastetaan pari kertaa viikossa, ikään kuin tottumuksesta, mutta varsinaista läheisyyttäkään meillä ei ole ollut vuosiin, joskus toisinaan vaihdetaan sellainen kuiva pusu esim. toisen lähtiessä reissuun.
Rakastamme toisiamme eikä ero siksi ole kummallakaan mielessä, mutta on pakko myöntää, että olen alkanut kaipaamaan sitä kipinää ja aitoa läheisyyttä. En halua elää loppuelämääni ikään kuin vain platonisesti kaverin kanssa hengaillen, vaan haluaisin yrittää sytyttää kipinän välillemme uudestaan. Mies on samoilla linjoilla, mutta ollaan vaan niin totuttu tähän, ettei kumpikaan edes tiedä, mistä aloittaisi. Tässä vaiheessa läheisyys, siis ihan vaikka toisen kainalossa leffan katsominen tai ajatus siitä, että suutelisi kunnolla, on jo niin etäinen, että se tuntuu oudolta.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja miten homma meni? Kaipailisin kai jotain kokemuksia ja neuvoja siitä, miten tätä lähtisi kehittämään.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuuluu elämään.
mies52v
Tietynlainen parisuhteen arkistuminen tietenkin kuuluu asiaan varsinkin vanhemmuuden tultua kuvioihin, mutta en halua uskoa, etteikö suhdetta olisi mahdollista elävöittää ja haluan siksi yrittää parhaani.. Ainakin omat isovanhempani olivat ihan hulluina toisiinsa siihen asti, että hauta erotti. En siis kaipaa sitä, että kuolattaisiin toisiamme jatkuvasti ja oltaisiin ns. ällösöpöjä, vaan sitä, että suhteeseen saisi taas jonkinlaista intohimoa ja kipinää ja sellaista tunnetta, että olemme pariskunta emmekä vain platoniset elämänkumppanit, pari ihmistä saman katon alla.
ap
sama meillä, ei oo ees lapsia tekosyynä :(
Minusta tuo teidän parisuhde kuulostaa kyllä ihan hyvältä, verrattuna niihin mitä täällä yleensä lukee. Eihän tuohon tarvitsisi kun jonkuu pienen buustin, vaikka vkloppu kahdestaan jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuuluu elämään.
mies52v
Tietynlainen parisuhteen arkistuminen tietenkin kuuluu asiaan varsinkin vanhemmuuden tultua kuvioihin, mutta en halua uskoa, etteikö suhdetta olisi mahdollista elävöittää ja haluan siksi yrittää parhaani.. Ainakin omat isovanhempani olivat ihan hulluina toisiinsa siihen asti, että hauta erotti. En siis kaipaa sitä, että kuolattaisiin toisiamme jatkuvasti ja oltaisiin ns. ällösöpöjä, vaan sitä, että suhteeseen saisi taas jonkinlaista intohimoa ja kipinää ja sellaista tunnetta, että olemme pariskunta emmekä vain platoniset elämänkumppanit, pari ihmistä saman katon alla.
ap
No joo, mutta pitäiskö se elävöittäminen tehdä sitten yhteisvoimin? Aloitus kuulosti, että mies on tylsä, vaikka sinulla on se ongelma. Pitäsikö sille sitten tehdä jotain
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuuluu elämään.
mies52v
Tietynlainen parisuhteen arkistuminen tietenkin kuuluu asiaan varsinkin vanhemmuuden tultua kuvioihin, mutta en halua uskoa, etteikö suhdetta olisi mahdollista elävöittää ja haluan siksi yrittää parhaani.. Ainakin omat isovanhempani olivat ihan hulluina toisiinsa siihen asti, että hauta erotti. En siis kaipaa sitä, että kuolattaisiin toisiamme jatkuvasti ja oltaisiin ns. ällösöpöjä, vaan sitä, että suhteeseen saisi taas jonkinlaista intohimoa ja kipinää ja sellaista tunnetta, että olemme pariskunta emmekä vain platoniset elämänkumppanit, pari ihmistä saman katon alla.
ap
No joo, mutta pitäiskö se elävöittäminen tehdä sitten yhteisvoimin? Aloitus kuulosti, että mies on tylsä, vaikka sinulla on se ongelma. Pitäsikö sille sitten tehdä jotain
mies52v
Tottakai pitäisi, aloituksessahan sanoin puhuneeni mieheni kanssa asiasta, kumpikaan ei vain tiedä miten tätä lähtisi työstämään. Mies ei ole tylsä eikä hänessä ole muutakaan vikaa, enkä niin ole sanonutkaan, vaan parisuhteemme on platonistunut vuosien varrella.
ap
Ihan sama tilanne meillä. Eikä oo lapsia. Toista ei tunnu haittaavan. Mä kärsin. Oon puhunu asiasta, mut ei mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa, kun aina naiset joutuu näitä hoitamaan ja selaamaan kaikki keskustelut läpi etsien neuvoja ja mies vaan odottaa kaiken valmiina kuvitellen että siinä se parisuhde menee omalla painollaan.
Ero varmaan herättäisi, mut se on sit myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa, kun aina naiset joutuu näitä hoitamaan ja selaamaan kaikki keskustelut läpi etsien neuvoja ja mies vaan odottaa kaiken valmiina kuvitellen että siinä se parisuhde menee omalla painollaan.
Ero varmaan herättäisi, mut se on sit myöhäistä.
Niinpä. Omalla kohdalla vastaavassa tilanteessa päädyin eroon yli 20v avioliiton ja neljän lapsen jälkeen, koska kaikki romanttinen rakkaus oli kuihtunut ja sen myötä miehessä alkoi ihan suoraan sanottuna ottamaan päähän kaikki ne pienet ärsyttävät jutut, jotka oli aiemmin sivuuttanut rakkauden vuoksi. Kolme lapsista asuu vielä kotona, ei huvittanut heidän lisäksi siivoilla vielä miehen sotkuja ja pyykkejä ja mitä vielä. Oltiin nukuttu viimeisestä kymmenestä vuodesta varmaan valtaosa eri makuuhuoneissa, ei ollut seksiä, ei ollut läheisyyttä.. ja silti mies oli yllättynyt, kun kerroin etten taida enää rakastaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo teidän parisuhde kuulostaa kyllä ihan hyvältä, verrattuna niihin mitä täällä yleensä lukee. Eihän tuohon tarvitsisi kun jonkuu pienen buustin, vaikka vkloppu kahdestaan jossain.
Minusta on vähän kökköä sanoa toiselle että kuulostaa hyvältä, jos toisen mielestä ei ole hyvä . Se on vähän kuin sanoisi että valitat turhasta. Ja en tiedä ap. Tuosta se itselläni alkoi se alamäki. Ensin sen huomasi että on tylsää, sitten sen myönsi itselleen ja sitten sitä alkoi miettiä että onko se ainoa elämä elettävä juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa, kun aina naiset joutuu näitä hoitamaan ja selaamaan kaikki keskustelut läpi etsien neuvoja ja mies vaan odottaa kaiken valmiina kuvitellen että siinä se parisuhde menee omalla painollaan.
Ero varmaan herättäisi, mut se on sit myöhäistä.
No tuosta on olemassa sellainen eron herätys -versio. Laittaa sen eron vireille. Se saa olla vireillä vaikka kaksi vuotta ja jos mies ei herää siinä välissä niin sitten eroaa. Mutta voihan se herätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että rakastatte toisianne ja silti edes toisen vieressä ei voi istua lähekkäin. Ettei nyt olisi niin että ette rakasta enää, tai rakastatte vain ystävinä, mutta et ole vielä valmis myöntämään sitä? Ei se ole noin vaikeaa koskea henkilöön jota rakastaa romanttisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne meillä. Eikä oo lapsia. Toista ei tunnu haittaavan. Mä kärsin. Oon puhunu asiasta, mut ei mitään vaikutusta.
No mitä miehesi pitäisi tehdä ettet kärsisi?
Siitähän tässä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo teidän parisuhde kuulostaa kyllä ihan hyvältä, verrattuna niihin mitä täällä yleensä lukee. Eihän tuohon tarvitsisi kun jonkuu pienen buustin, vaikka vkloppu kahdestaan jossain.
Boostia nuo tosiaan tarvitsee, tai jonkinlaista havahtumista.
Kahdestaan olleet ehkä vähän liikaakin, sen boostin voisi saada myös siitä että olisi jonkun aikaa erillään. Ei kaavaseksiä, ei joka päivä sitä tuttua naamaa sitä vierellä. Joko sitten alkaa tulla ikävä, tai ei. Jos ei, niin siitä pitää alkaa vetää johtopäätöksiä.
Hyvä asia teillä on, että seksiä on säännöllisesti ja viikoittain.
Ja ilmeisesti se ei ällötä tai ole vastenmielistä.
Sanoit tuosta kuivasta suutelemisesta ja että olisi outoa olla toisen kainalossa. Aloitatteko seksin vain sitten ilman mitään suukotteluja tai mitään läheisyyttä?
Jospa aloittisitte läheisyyden hakemisen siitä tutusta seksistätuokiosta.
Siinähän ihan pakosta ollaan toisen lähellä. Halailua ja kainalossaoloa ym. ja vasta sitten itse asiaan.
Miten vaikeaa olisi ottaa vaikka ensin kädestä kiinni siinä telkkua katsoessa?
Pienin askelin. Joskus pieni määrä alkoholia, viiniä ja jotain naposteltavaa siihen pöydälle, rentouttaa ja kynnys pienenee. Kynttilöitä tai tuikkuja palamaan.
Nyt koronan aikana on vaikeaa lähteä mihinkään hotelliin tai kylpylään, mutta miten vaikka autolla ajelemaan renmosti johonkin katselemaan uusia paikkoja. Tosin nyt on luonto ei ole parhaimmillaan. Mutta vaikka ihmisten ja paikkakuntien hienoja jouluvaloja katselemaan.
Olette liikaa yhdessä. Lisäksi pidätte toisianne itsestäänselvyyksinä jo. Kipinän pystyy saamaan uudelleen, työtä sen eteen täytyy tehdä. Kokeilkaa esim kun toinen käy reissussa, niin toinen ei olekaan kotona odottamassa. Miltä tuntuisi tulla tyhjään kotiin? Kuntoilua, uusia vaatteita, jotain jännittävää uutta harrastusta. Seksitauko parin vkon ajaksi, vaatteiden päältä saa vain kiusotella. Olette tylsistyneitä, sen voitte muuttaa vielä.
Ajattelin heittää tänne pienen tilannepäivityksen. Olemme alkaneet pikkuhiljaa nukkumaan taas lähekkäin (ennen joko eri huoneissa jos menimme eri aikoihin nukkumaan, tai sitten visusti omilla puolillamme leveässä sängyssä), mies on alkanut urheilemaan enemmän ja ilmeisesti saanut siitä energiaa, sillä seksiä ollaan harrastettu päivittäin ja paljon monipuolisemmin (ennen vain sängyssä takaapäin siihen asti, että mies tulee) ja sain mieheltä jopa suuseksiä ensimmäistä kertaa sitten 2019 juhannuksen. Alkaa olla ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen oikeasti sellainen olo, että olemme taas ihastuneet toisiimme.
En muista, milloin viimeksi olisin saanut kehuja vartalostani, mutta tänään mies tokaisi ohimennen minun näyttävän hyvältä ja terveeltä, kun olen lihonut hieman ja tullut siten muodokkaammaksi. Tuli niin hyvä mieli, että meinasi tulla itku. Itseäni on tuo lievä lihominen ahdistanut ja olen miettinyt, että vartaloni varmaan inhottaa miestä jossain määrin, mutta asia olikin täysin päinvastoin!
Se on täysin totta, että olemme viettäneet liikaa aikaa yhdessä ja tottuneet toisiimme, alkaneet pitämään toisiamme itsestäänselvyyksinä. Niinpä päätimme, että vietämme ainakin yhden päivän viikossa ihan erillämme, ja joulukin tulee vietettyä (lähinnä koronatilanteen vuoksi) erillään, mies matkustaa jouluksi äitinsä luokse ja itse käyn lasten kanssa omien vanhempieni luona syömässä.
Saa nähdä, mihin tämä tästä etenee, mutta toistaiseksi olen ollut todella iloinen! Välillemme muodostunut kuilu on sen verran syvä, ettei sitä nyt tietenkään päivässä tai viikossa korjaa, mutta tuntuu, että olemme menossa oikeaan suuntaan asioiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin heittää tänne pienen tilannepäivityksen. Olemme alkaneet pikkuhiljaa nukkumaan taas lähekkäin (ennen joko eri huoneissa jos menimme eri aikoihin nukkumaan, tai sitten visusti omilla puolillamme leveässä sängyssä), mies on alkanut urheilemaan enemmän ja ilmeisesti saanut siitä energiaa, sillä seksiä ollaan harrastettu päivittäin ja paljon monipuolisemmin (ennen vain sängyssä takaapäin siihen asti, että mies tulee) ja sain mieheltä jopa suuseksiä ensimmäistä kertaa sitten 2019 juhannuksen. Alkaa olla ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen oikeasti sellainen olo, että olemme taas ihastuneet toisiimme.
En muista, milloin viimeksi olisin saanut kehuja vartalostani, mutta tänään mies tokaisi ohimennen minun näyttävän hyvältä ja terveeltä, kun olen lihonut hieman ja tullut siten muodokkaammaksi. Tuli niin hyvä mieli, että meinasi tulla itku. Itseäni on tuo lievä lihominen ahdistanut ja olen miettinyt, että vartaloni varmaan inhottaa miestä jossain määrin, mutta asia olikin täysin päinvastoin!
Se on täysin totta, että olemme viettäneet liikaa aikaa yhdessä ja tottuneet toisiimme, alkaneet pitämään toisiamme itsestäänselvyyksinä. Niinpä päätimme, että vietämme ainakin yhden päivän viikossa ihan erillämme, ja joulukin tulee vietettyä (lähinnä koronatilanteen vuoksi) erillään, mies matkustaa jouluksi äitinsä luokse ja itse käyn lasten kanssa omien vanhempieni luona syömässä.
Saa nähdä, mihin tämä tästä etenee, mutta toistaiseksi olen ollut todella iloinen! Välillemme muodostunut kuilu on sen verran syvä, ettei sitä nyt tietenkään päivässä tai viikossa korjaa, mutta tuntuu, että olemme menossa oikeaan suuntaan asioiden suhteen.
Unohtui mainita, olen siis ap.
Sama täällä, seuraan.