Suren isäsuhdettani

Hän ei ollut koskaan läsnä. Äkkipikainen ja arvaamaton. Antoi selkään ja huusi. Ei koskaan antanut aikaansa. Vieraiden aikaan esitti hyvää isää ja pyysi vastaamaan olenko isän vai äidin tyttö, tietäen etten isäni mielyttämisen haluisena ja hyväksynnän hakuisena vastaisi ainakaan äidin tyttö olevani. Murrosiässä kommentoi ulkonäköäni mm. sanomalla, että kun rinnat vielä kasvavat niin hyvä tulee (jäivät siihen kokoonsa) ja kommentoi jotakin hiusvärjäyksiä huoramaisiksi jne. Raha oli väline, jolla hyvitteli ja jolla isyytensä hoiti. Oli naistenmies ja lähti jouluaattoiltanakin vieraisiin kylään. Naisen tiesin ja niitä oli useita. Naapurit huomautteli minulle asiasta. Hävetti vietävästi.

Hän on yhä samanlainen. Ei kiinnostunut, hakee huomiota ja kiitosta esim. lastemme juhlilla muilta vierailta. Jutut ovat alapääjuttuja tai omia kalastus- tai aikaansaannoskehumisia. En haluaisi olla missään tekemisissä ja olenkin ottanut etäisyyttä. Joku pikkutyttö sisälläni kaipaa jotain ja on rikki..