Kuinka " toimintakykyinen" olet ollut loppuraskauden aikana? Pystyyko yleensa silloin viela tekemaan kotitoita, harrastamaan liikuntaa ym?
Vai meneekö viimeiset viikot sohvalla maatessa ja synnytystä odotellessa (oletuksena nyt siis se, että raskaus on normaali, ei mikään riski/ongelmaraskaus)?
Odotan nimittäin kauhulla viimeisiä viikkoja koska olen niin toimelias tyyppi. Tähän asti (rv32) kaikki mennyt hienosti ja olen jaksanut mitä vain.
Kommentit (11)
miten paljon koskee/supistelee tms. Itselläni ei supistuksia ollut mutta alaselästä meni joku hermo jumiin ja siihen päälle niin kipakat liitokivut etten tahtonut päästä lainkaan liikkeelle. Toiset pystyy tekemään mitä vaan, toiset ei paljon mitään kuten allekirjoittanut.
Imuroin vielä rv 39 ihan normaalisti ja ruuat tein. Ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. Kävelin itse kättärille kilsan verran 10 päivää yliaikaisena. :p
Ei se olo paras mahdollinen ollut, muttei nyt kuitenkaan sellainenkaan, ettei mitään olisi voinut tehdä.
Oikeastaan viimeinen kuukausi oli aika kamalaa aikaa (viikot 38-42, lapsi syntyi vasta 2 viikkoa la:n jälkeen). Minulle tuli yhtäkkiä aivan poikkeuksellisen paha turvotus koko vartaloon ja verenpaine nousi todella korkeaksi. Varmaan tuosta verenpaineesta johtuen minua pyörrytti koko ajan ja oli muutenkin todella huono olo joten en esim. uskaltanut oikein lähteä yksinäni kovin kauas kotoa. Jos noita vaivoja ei olisi ollut olisi loppuraskaus varmasti ollut paljon mukavampaa.
Lapsi syntyi rv 42+1 ja viimeiset 4 viikkoa mulla ei ollu päivää eikä yötä: nukuin pari tuntia, olin valveilla tunnin, nukuin neljä tuntia, olin valveilla kaksi jne jne. En kyllä tienny maailman menosta yhtään mitään.
Jaksoin, kykenin ja halusin siivota, touhuta silloin 2-vuotiaan esikoisen kanssa, jumpata, tehdä kävelylenkkejä ja muuta vastaavaa.
Vasta synnytyksen käynnistyminen supistuksilla sai tahdin hidastumaan, mutta silloinkin kävelin ulkona sairaalaa ympäri (phks), jotta avautumisvaihe nopeutuisi.
Eli etköhän ole toimintakykyinen, jos vaan pidät huolta itsestäsi myös liikkumalla lepäämistäkään unohtamatta. Toki on vaikeita raskauksia, sitä en kiellä, mutta monella se vaikeus on korvien välissä.
Eihän se raskaus mikään sairaus ole:) Jaksoin hyvin kahden vuorokauden synnytyksenkin kun pidin yleiskuntoa yllä koko 9kk.
Kyllä ruohoa leikkasin, sun muuta ja kotityöt tein ihan normaalisti. Mullehan ne oli kasaantunut kun mies oli töissä.
esikoisen aikaan haravoin ison pihammekin syksyn lehdistä,
ja niitä oli paljon!!! =)
mutta liitoskivut olivat aika pahoja, ja välillä kun lähti kävelemään, niin toinen jalka lähti alta... Tämän takia en uskaltanut kovin pitkille kävelyille lähteä. Kovasti myös hengästytti jos käveli vähän reippaammin. Kotityöt hoidin kyllä, ainoastaan tiskaaminen piti miehen hoitaa kun en mahtunut/ylettänyt mahani kanssa tiskialtaalle :)
tokassa raskaudessa olin viimeisen kuukauden muuten ihan toimintakykyinen, mutta väsytti niiiin uskomattoman paljon että hyvä kun juuri ja juuri esikoisen sain hoidettua. kaikki muu jäikin sitten oikeastaan tekemättä. tokassa raskaudessa myös supisteli aika paljon lopussa.
Tässä viimeisimmässä (vauva nyt 9vrk ikäinen) leikkasin nurmikotkin 1200m2 pihaltamme päivää ennen synnytystä, poljin 4km päähän kaupalle yms normaalia.