Kumoa nämä väitteet parhaalla tuntemallasi tavalla

Eipä noita voi kumota muuten kuin väittämällä, että noihin ei ole mitään syytä uskoa koska niistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Periaatteessa mahdollisia, mutta niin on tuhat miljoonaa muutakin asiaa eikä niihin uskota sen enempää.

Entäs jos sinä malliksi ensin todistaisit nuo väitteet todeksi parhaalla tuntemallasi tavalla ja vasta sitten vaatisit muita kumoamaan ne? Niin se katsos tieteessäkin menee. Ensin tehdään hypoteesi. Sitten tutkitaan, jotta saadaan selville, onko hypoteesi oikea vai ei. Jos tutkimustulosten perusteella saadaan selville, että hypoteesi on oikea, kerrotaan sekä tulos, sen luottamusväli että tutkimusmenetelmät ja kaikki tutkimuksessa huomioon otetut mahdolliset tulosta sekoittavat tekijät avoimesti muille, jotka sitten tuon tiedon perusteella voivat pyrkiä joko kumoamaan tai vahvistamaan tuloksen. Ei sielläkään huudella ensin sitä hypoteesia totuutena ja väitetä, että jos muut eivät pysty sitä vääräksi todistamaan, on se fakta, vaikka mitään ei olekaan tutkittu.

Paras tapa kumota: Väitteen esittäjän on todistettava väitteensä. Kenenkään muun ei tarvitse todistaa sitä vääräksi.

1. Jos sellainen luoja olisi, sen olisi täytynyt syntyä joskus tyhjästä tai sitten jonkun toisen luojan olisi pitänyt luoda se.

2. Ei ole mitään todisteita, että persoonamme, ajattelumme tai muistomme voisivat jotenkin siirtyä toiseen olomuotoon.

3. Tällaisesta olemassaolosta tai mekanismista ei myöskään ole mitään todisteita.

Mutta joka tapauksessa kaiken tämän on joskus täytynyt syntyä tyhjästä eikä ole mitään todisteita siitäkään että tyhjästä syntymistä voisi tapahtua.

Tästä aihepiiristä on vähän hankala keskustella kun mitään siihen liittyvää ei pystytä tutkimaan tai todistamaan ainakaan nykytekniikalla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Todistuksen_taakka

Mutta mistä minä-kokemus tulee? Ja jos se on kerran sattumalta syntynyt, niin miksi tuollainen sattumus ei voisi käydä uudelleenkin? Miksi olen ihmisen tietoisuus, enkä esim. itikan tai pullasorsan?

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita voi kumota muuten kuin väittämällä, että noihin ei ole mitään syytä uskoa koska niistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Periaatteessa mahdollisia, mutta niin on tuhat miljoonaa muutakin asiaa eikä niihin uskota sen enempää.

Tuo 3. väite, eli ruumiista erillinen sielu, joka kuitenkin on "jollain tavalla" yhteydessä ruumiiseen, on kyllä mielestäni jo siinä rajoilla, onko se edes loogisesti mahdollinen. Pitäisi tietää, mitä tämä yhteys oikein tarkoittaa. Ainakaan kausaalisesta yhteydestä ei voi olla kyse, koska silloinhan tämä sielukin olisi osa fysikaalista maailmaa, kun se osallisuisi kausaalisiin vuorovaikutuksiin fysikaalisen ruumiin kanssa. Descarteshan tällaista ehdotti, ja hänen ajatuksiaan pidetään nykyään aika universaalisti järjenvastaisina.

Lähinnä kai sille sielulle voisi jäädä täysin passiivinen "epifenomeenin" rooli, mutta tämä taas olisi ristiriidassa sen arkikäsityksen kanssa, että tietoisuutemme tapahtumat vaikuttavat esimerkiksi ruumiimme liikkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita voi kumota muuten kuin väittämällä, että noihin ei ole mitään syytä uskoa koska niistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Periaatteessa mahdollisia, mutta niin on tuhat miljoonaa muutakin asiaa eikä niihin uskota sen enempää.

Miksi se, että luonto näyttää suunnitellulta, ei ole mielestäsi todiste suunnittelijasta?

Meidän pitäisi ihan ensiksi selvittää miten on mahdollista että ylipäänsä on yhtään mitään. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä miksi me tai tällainen luonto tässä on, missä kaikki on järjestyksessä. Nykytiede tarjoaa selitykseksi vain sattuman joka on mielestäni aika tyhjä selitys. Aina voidaan sanoa, että kun noppia heitetään, niin lopputulos on sattumaa. Mutta onko kuitenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita voi kumota muuten kuin väittämällä, että noihin ei ole mitään syytä uskoa koska niistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Periaatteessa mahdollisia, mutta niin on tuhat miljoonaa muutakin asiaa eikä niihin uskota sen enempää.

Miksi se, että luonto näyttää suunnitellulta, ei ole mielestäsi todiste suunnittelijasta?

Näyttääkö jonkun mielestä muka luonto suunnitellulta? Kaupungit, rakennukset ja valtamerilaivat näyttävät minun mielestäni suunnitelluilta. Luonto ei sitten todellakaan. Miten perustelet väitteesi, että luonto näyttää suunnitellulta? Näyttää kenen mielestä? Näyttää miten ja miltä osin? 

1. Luonnossa ja universumissa on nähtävissä suunnittelu. Fysiikanlait, kemia lait jne todistaa suuresta älystä mikä on kaiken takana. Jotain on ollut aina.

2. Tästä ei ole mitään todisteita. Päinvastoin, kun ihmisestä henki lähtee niin hänen kroppansa tuhoutuu hiljaa pois. Ei voi olettaa että siitä joku osa jäisi eloon. Ihmiset itseään lohduttaakseen, haluavat uskoa toisin.

3. Kaukaa haettua tämä, ei uskottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 3. väite, eli ruumiista erillinen sielu, joka kuitenkin on "jollain tavalla" yhteydessä ruumiiseen, on kyllä mielestäni jo siinä rajoilla, onko se edes loogisesti mahdollinen. Pitäisi tietää, mitä tämä yhteys oikein tarkoittaa. Ainakaan kausaalisesta yhteydestä ei voi olla kyse, koska silloinhan tämä sielukin olisi osa fysikaalista maailmaa, kun se osallisuisi kausaalisiin vuorovaikutuksiin fysikaalisen ruumiin kanssa. Descarteshan tällaista ehdotti, ja hänen ajatuksiaan pidetään nykyään aika universaalisti järjenvastaisina.

Et huomaa sitä, että oma näkemyksesi sielun olemattomuudesta on järjenvastainen. Jos sielua ei ole, silloin kaikki aivojesi tapahtumat ovat puhtaasti fysiikan ohjaamaa ja niin myös ajatuksesi. Tämä tarkoittaa sitä, ettet voi varmuudella luottaa järkeesi, koska päättelysi tapahtuvat fysiikan eivätkä logiikan ehdoilla. Tältä pohjalta et siis voi arvostella muita näkemyksiä. Onko sinulla ratkaisua tähän?

Vierailija kirjoitti:

Mutta joka tapauksessa kaiken tämän on joskus täytynyt syntyä tyhjästä eikä ole mitään todisteita siitäkään että tyhjästä syntymistä voisi tapahtua.

Juuri näin. Mikä on siis mielestäsi paras vaihtoehto tämän äärimmäisen epätodennäköisen elämälle sopivan universumin synnyttäjäksi?

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä minä-kokemus tulee? Ja jos se on kerran sattumalta syntynyt, niin miksi tuollainen sattumus ei voisi käydä uudelleenkin? Miksi olen ihmisen tietoisuus, enkä esim. itikan tai pullasorsan?

Kokeile LSD:ta

Entä jos meitä ei todellisuudessa olekaan? Miksi tällainen kokemus sitten?

Loppujen lopuksi meidän kaikkien ''tiedot'' tai arvaukset tästä aiheesta ovat ihan yhtä hyviä, kukaan ei vielä tiedä siitä sen enempää kuin mekään. On vaan eri asteisia teorioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 3. väite, eli ruumiista erillinen sielu, joka kuitenkin on "jollain tavalla" yhteydessä ruumiiseen, on kyllä mielestäni jo siinä rajoilla, onko se edes loogisesti mahdollinen. Pitäisi tietää, mitä tämä yhteys oikein tarkoittaa. Ainakaan kausaalisesta yhteydestä ei voi olla kyse, koska silloinhan tämä sielukin olisi osa fysikaalista maailmaa, kun se osallisuisi kausaalisiin vuorovaikutuksiin fysikaalisen ruumiin kanssa. Descarteshan tällaista ehdotti, ja hänen ajatuksiaan pidetään nykyään aika universaalisti järjenvastaisina.

Et huomaa sitä, että oma näkemyksesi sielun olemattomuudesta on järjenvastainen. Jos sielua ei ole, silloin kaikki aivojesi tapahtumat ovat puhtaasti fysiikan ohjaamaa ja niin myös ajatuksesi. Tämä tarkoittaa sitä, ettet voi varmuudella luottaa järkeesi, koska päättelysi tapahtuvat fysiikan eivätkä logiikan ehdoilla. Tältä pohjalta et siis voi arvostella muita näkemyksiä. Onko sinulla ratkaisua tähän?

Aivojen tapahtumat ovatkin fysikaalisia, ajatukset eivät. Ne ovat subjektiivisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita voi kumota muuten kuin väittämällä, että noihin ei ole mitään syytä uskoa koska niistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Periaatteessa mahdollisia, mutta niin on tuhat miljoonaa muutakin asiaa eikä niihin uskota sen enempää.

Miksi se, että luonto näyttää suunnitellulta, ei ole mielestäsi todiste suunnittelijasta?

Näyttääkö jonkun mielestä muka luonto suunnitellulta? Kaupungit, rakennukset ja valtamerilaivat näyttävät minun mielestäni suunnitelluilta. Luonto ei sitten todellakaan. Miten perustelet väitteesi, että luonto näyttää suunnitellulta? Näyttää kenen mielestä? Näyttää miten ja miltä osin?

Näyttää siksi, koska se täyttää suunnittelun kriteerit. Otetaan esimerkiksi seepra: Jos näkisit patsaan, joka on muotoiltu seepran muotoiseksi ja väritetty mustavalkoraidalliseksi, tietäisit sen olevan suunniteltu ja pitäisit sitä upeana taideteoksena. Kuinka on siis selitettävissä, että kun näet seeprasta tehdyn patsaan, silloin se on sinusta hieno suunnittelutyö, mutta kun näet sen elävänä olentona, niin se ei olekaan suunniteltu. Miten selität tämän epäjohdonmukaisuuden?