Lue keskustelun säännöt.
G: mitkä teokset peruskoulussa olivat sinulle elämyksellisiä?
30.04.2014 |
Aina puhutaan siitä, kuinka peruskoulussa oli pakko lukea joku kirja tai joku teos, kirja, kuvataide, musiikki, tuli tutuksi vain koska se oli pakosta osana opetusta.
Oliko joku kuitenkin sinulle elämyksellinen siten, että pidit teoksesta, ehkä pidät edelleen ja pidät hyvänä sitä, että se tuli vastaan koulussa?
(Itselläni on siis myös näitä negatiivisia kokemuksia mutta ajattelin avata positiivisen ketjun.)
Minulla oli enkun tunneilla tehtäviä, joissa kuunneltiin kappale, joista piti täydentää laulun sanoja. Yhtenä kappaleena oli David Bowien Space Oddity, tuntui silloin hienolta ja on vieläkin.
Samoin Paul Oxleys Unitin Terry's inside kosketti teiniä.
Myöhemmin lukiossa Juhani Ahon Juha todella oli suuri lukuelämys.
Kommentit (7)
Minäkin luin yläasteen kirjaesitelmää varten Sinuhe egyptiläisen. Pidin kovasti.
Olen opettaja ja vahvasti sitä mieltä, ettei koulussa pitäisi ketään pakottaa lukemaan mitään tiettyä kirjaa. En ymmärrä mitä hyötyä siitä on. Perustelut yleissivistyksellä on mielestäni kaikkein oudoimpia. Lapsi ei sivisty siinä mitenkään, jos hän ei kykene saamaan kirjasta irti mitään. Pahimmassa tapauksessa, ja näitä on paljon, lapselle muodostuu vain vastenmielisyys lukemista kohtaan. Parempi on, että lapsi lukee vaikka Aku Ankkaa (jossa on muuten ihanan värikästä kielenkäyttöä) kuin pakosta jonkin muiden ihmisten toimesta hyväksi ja sivistäväksi määritelyyn kirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katottiin lukion terveystiedon tunnilla Trainspotting. Oli elämys ja on yhä.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 11:44"]
Minäkin luin yläasteen kirjaesitelmää varten Sinuhe egyptiläisen. Pidin kovasti.
Olen opettaja ja vahvasti sitä mieltä, ettei koulussa pitäisi ketään pakottaa lukemaan mitään tiettyä kirjaa. En ymmärrä mitä hyötyä siitä on. Perustelut yleissivistyksellä on mielestäni kaikkein oudoimpia. Lapsi ei sivisty siinä mitenkään, jos hän ei kykene saamaan kirjasta irti mitään. Pahimmassa tapauksessa, ja näitä on paljon, lapselle muodostuu vain vastenmielisyys lukemista kohtaan. Parempi on, että lapsi lukee vaikka Aku Ankkaa (jossa on muuten ihanan värikästä kielenkäyttöä) kuin pakosta jonkin muiden ihmisten toimesta hyväksi ja sivistäväksi määritelyyn kirjan.
[/quote]
Hmm, on mullakin kokemusta peruskoulusta siitä, että on pitänyt pakolla lukea kirja, joka on ollut siihen ikään ja kokemukseen nähden ihan väärä. Mutta toisaalta ajattelen niinkin, että ei noita pakollisia kirjoja lueta sen vuoksi, että niistä pitäisi pitää, vaan koska niistä löytyvien merkitysten löytyminen voi olla antoisaa ja jotkut noista pakollisista voivat olla itselle niitä hienojakin lukukokemuksia, joihin ei olisi muuten tarttunut, jollei olisi ollut pakko. Mutta minusta ei ole hyvä ajatella lukukokemusta tykkäämiskysymyksenä, tietysti jonkun teoksen käsittelyyn pitäisi saada eväitä, juuri muita kuin niitä omia, sellaisia, jotka tuovat teokseen sellaisen näkökulman, jota ei olisi itse ymmärtänyt. Juhan kohdalla tuokin toteutui, kun opettaja kertoi, että taustalla olivat myös kirjailijan omat kokemukset avioliitossa samoin kuin yhteiskunnallinen konteksti: mikä tuona aikana oli sopivaa.
Mutta ehkä se, jos oppilaat saavat valita itse teoksen, auttaa jo orientoitumaan eri tavoin lukemiseen.
ap
Iris rukka oli ainut, josta tykkäsin ja joka jäi myös mieleen, ja sekin varmaan siksi, kun siinä esiintyi sama sukunimi kuin itselläni. Olin kyllä todella kova lukemaan kouluaikoina, aina kirja kädessä, mutta tosiaan halusin valita lukemiseni itse.
En muista yhtään yläasteen kirjaa, mutta lukiossa luettiin Tuntematon sotilas, joka järkytti ja ahdisti minua kovasti raakuudellaan. Lisäksi muistan teoksen Kuu taskussa, jossa isä ja poika rakastuivat samaan naiseen. Sekin oli vähän järkyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi huippukokemukseksi, mutta Minna Canthin näytelmistä pidin. En tykännyt juuri mistään koulussa luettavaksi määrätyistä kirjoista.
Elokuvista Amadeus, joka käytiin katsomassa luokan kanssa yläasteella.
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen sekä Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli aika elämyksiä kahdeksasluokkalaiselle :)