Dissosiaatiosta: tunnistatko keitä/minkäikäisiä osasesi ovat?
Ja voivatko osat kadota/hiljentyä? Olen tullut siihen tulokseen, etten eheydy koskaan, ja minun on vain opittava tunnistamaan, kuka milloinkin ajattelee ja on äänessä. Vain siten saan mielenrauhan.
Traumaattinen lapsuus ja nuoruus taustalla.
Kommentit (7)
Ainakin jossain Arman Alizadin ohjelmassa oli dissosiaatio-oireinen jolla oli selvästi ainakin yksi lapsi-osa joka kaipasi leikkimistä jne. Itselläni olen välillä miettinyt, että voisiko vaikeus saada otetta omasta sukupuoli-identiteetistä liittyä dissosioimiseen, mutta en tiedä voiko olla niin. Ja kaikki muukin vaikeus saada omista ailahtelevasta mielipiteistä kiinni.
Itselläni on dissosiaatiohäiriö ja olen huomannut, että teiniosa, joka tykkäsi sekoilla ja mm. polttaa tupakkaa, on ollut poissa jonkin aikaa. Olen turvallisessa parisuhteessa ja toivon että tuo sekoteini pysyykin pois.
Mä oon tunnistanut itessäni 6 erilaista osaa, terapeutin mukaan on vielä seitsemäs eli se joka muistaa traumaattiset tapahtumat joita ite en muista. Pelkäävä osani tuntuu olevan lapsi. Se on siinä mielessä ristiriitainen osa että se esimerkiksi pelkää edelleen terapeuttiani, ja toisaalta jossain tilanteissa se haluaisi vaan halata terapeuttia ja tukeutua siihen. Vihainen osa tuntuu olevan aika nuori, joku teini-ikäinen. Se on olevinaan kova tyyppi, mut oikeesti se on herkkä ja siksi aina puolustuskannalla. Tasapainoinen osa tuntuu olevan vanhempi, se on kauan ollut mun turvana. Vähän kuin turvallinen vanhempi jota mulla ei koskaan ollut. Usein kuvittelen vieläkin etten mä oo yksin, se on mun tukena ja sanoo ettei mulla oo mitään hätää. Mua vihaava osa on kai myös mua vanhempi, se jaksaa huutaa ja todeta kuinka epäonnistunut ihminen oon. Sen tyyli on sellainen kuin äidillä. Välinpitämätön osa on mulle tuntemattomampi, se ei tosiaan välitä mistään, se vain on. Iloinen osa on mulle kuitenkin vierain, todella epäaito. Se ei pelkää ihmisiä, se puhuu ja katsoo silmiin. Mulla on selektiivinen mutismi eli puhuminen on usein vaikeaa tai mahdotonta. Mun iloinen osa ei kuitenkaan kärsi siitä. Sillä on myös erilainen vaatemaku kuin mulla, oikeesti inhoan hameita mut se voi käyttää niitäkin. Terapeuttini sanoi että tarkoitus olisi eri osien integraatio niin että mua olisi vain yksi. Se kuulostaa oudolta, millaista on olla vain yksi.. Saas nähdä sitte onnistuuko, paljon työtä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tunnistanut itessäni 6 erilaista osaa, terapeutin mukaan on vielä seitsemäs eli se joka muistaa traumaattiset tapahtumat joita ite en muista. Pelkäävä osani tuntuu olevan lapsi. Se on siinä mielessä ristiriitainen osa että se esimerkiksi pelkää edelleen terapeuttiani, ja toisaalta jossain tilanteissa se haluaisi vaan halata terapeuttia ja tukeutua siihen. Vihainen osa tuntuu olevan aika nuori, joku teini-ikäinen. Se on olevinaan kova tyyppi, mut oikeesti se on herkkä ja siksi aina puolustuskannalla. Tasapainoinen osa tuntuu olevan vanhempi, se on kauan ollut mun turvana. Vähän kuin turvallinen vanhempi jota mulla ei koskaan ollut. Usein kuvittelen vieläkin etten mä oo yksin, se on mun tukena ja sanoo ettei mulla oo mitään hätää. Mua vihaava osa on kai myös mua vanhempi, se jaksaa huutaa ja todeta kuinka epäonnistunut ihminen oon. Sen tyyli on sellainen kuin äidillä. Välinpitämätön osa on mulle tuntemattomampi, se ei tosiaan välitä mistään, se vain on. Iloinen osa on mulle kuitenkin vierain, todella epäaito. Se ei pelkää ihmisiä, se puhuu ja katsoo silmiin. Mulla on selektiivinen mutismi eli puhuminen on usein vaikeaa tai mahdotonta. Mun iloinen osa ei kuitenkaan kärsi siitä. Sillä on myös erilainen vaatemaku kuin mulla, oikeesti inhoan hameita mut se voi käyttää niitäkin. Terapeuttini sanoi että tarkoitus olisi eri osien integraatio niin että mua olisi vain yksi. Se kuulostaa oudolta, millaista on olla vain yksi.. Saas nähdä sitte onnistuuko, paljon työtä edessä.
Kiitos kun kirjoitit. Voimia!
Ap
Armanin ohjelmassa olevalla naisella tuskin oli dissosiaatio häiriö.. Osia ei kykene itse tuomaan esiin tässä häiriössä. Ja niille ei todellakaan lueta satuja ym. Minua loukkasi se ohjelma syvästi.
Valitettavasti jotkut terapeutit saa potilaan uskomaan että heillä on tämä häiriö. Se on terapeutille eduksi että saavat hoitaa näin harvinaista häiriötä ja kirjoittaa siitä. Surullista mutta totta, näitä tapauksia on ympäri maailmaa.
Nostan