Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on joku hiton ulkonäkö-/vanhenemiskriisi, olen vasta 33 v.!
29.04.2014 |
Tai "vasta"... riippuu tietysti kenen näkökulmasta katsoo.
Mutta siis, olen tässä tämän kevään aikana jotenkin alkanut kriiseilemään ulkonäöstäni ja siitä, että tiedostan, että tässä kohtapuoliin alkaa vanhenemismuutoksia tulla ihan näkyvästi. "Peliaikaa" olla nuoren ja nätin näköinen on enää muutamia vuosia, ehkä viisi! :O No joo, jotkut onnekkaat näyttää hyvältä vielä yli nelikymppisinä ja vanhempinakin, mutta en voi tietää, miten itselleni käy (vanhemmistani toinen näyttää ennenaikaisesti rypistyneeltä, toinen on onnekkaampi, en tiedä kumpaan olen tullut iholtani) Elintavoilla ja ryppyvoiteillakaan ei pysty ihan kaikkeen, ja enpä tiedä miten suhtautuisin kauneusleikkauksiin...
Syynään itseäni päivittäin peilistä lähietäisyydeltä, ja tarkkailen ilmaantuneita hienoisia ryppyjä ja juonteita, ja ihan kuin ihokin olisi jotenkin veltostunut jo! :O Hieman näkyy ryppyjä silmän alla ja sivuilla, ei mitään syviä (joillakin mun ikäisillä näkyy nauraessa ja kunnon harakanvarpaat silmäkulmissa, joita en ole aiemmin heillä huomannut. itselläni sellaisia ei vielä ole, mutta hienoisesti kyllä rypistyy mullakin)
Lisäksi mulla menee ärsyttävät juonteet suupielistä alaspäin, ja nenänpielistä samaten. En tiedä kiinnittääkö niihin kukaan muu huomiota, kuin minä, mutta pistää mielen matalaksi kun tiedän, että ajan myötä ne vaan vahvistuvat, pitenevät ja syvenevät. Ja siihen kun lisätään vielä sibeliusrypyt otsaan, niin mahtaa tulla ilmeestä alakuloinen/vihainen!
....toivottavasti tämä kriisi helpottaa jossain vaiheessa. Tai sitten hukkaan kotoa kaikki peilit.
(Ja joo, tiedän, pinnallista, turhamaista ja itsekästä, ja kyllä, minulta löytyy/on löytynyt elämässäni myös vakavampiakin ongelmia. Piti nyt vaan purkaa tätäkin turhautumista jonnekin.)
Kommentit (13)
niinpä, kyllä on epäreilua. Pääsääntöisesti, jos mies haluaa pitää itsestään hyvää huolta vanhempanakin, eikä päästä itseään plösähtämään ja pukeutuu kivasti, niin tämä saa kyllä huomiota osakseen vielä vanhanakin. Nainen vaikka yrittää samaa, niin....... tasan ei käy nallekarkit. No joo, joku Helena Lindgren on sitten poikkeus, ihme luonnonoikku.. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sä rupeat jo olemaan rupsahtamisiässä. Nyt on vain tyytyminen siihen, että et saa enää sitä samaa erityiskohtelua, jota hehkeät ja seksikkäät nuoret naiset saa.
Jos yhtään lohduttaa, niin miehet joutuvat elämään koko elämänsä halveksuttuina ja syrjittyinä. Sitä sinullakin on nyt edessä, kun olet parhaat päiväsi nähnyt, mutta olephan ainakin joskus saanut elää etuoikeutettua elämää.
Naisille elämän faktaa, mies ikääntyy kuin viini ja nainen muuttuu rypäleestä rusinaksi. :)
Mä oon saman ikäinen, tai täydän tänä vuonna 34. Oon nyt raskaana, ja huomasin että tämän kalenterivuoden aikana oon rupsahtanut! Mulla ei aiemmin ollut mitään juonteita tmv. silmien ympärillä, mutta nyt on! Iho on kuivempi kuin normaalisti. Saa nähdä, ovatko nämä pysyviä vaikutuksia vai tuleeko muutoksia synnytyksen jälkeen. Esikoisen vauva-aikana mulle tuli ryppyjä, mutta ne katosivat, kun vauva alkoi nukkua paremmin.
Oon melkein samanikäinen, enkä edes kutsu itseäni enää "vasta" 32- vuotiaaksi, en tiedä miksi jotkut ikäiseni pitävät itseään vielä hyvinkin nuorena. Varmaankin kun nykyihminen on arvokas vain jos on nuori ja kaunis. Se on hauskaa miten sitä parikymppisenä jotenkin kuvittelee olevansa parikymppisen näköinen ikuisesti, kunnes sitten näin kolmekymppisenä alkaa tulla niitä vanhenemisen merkkejä ja tajuaa että ei se ulkonäkö olekaan mikään pysyvä juttu. Tai vaikka sen tiedostaisi nuorempanakin niin aikaa "vanhenemiseen" tuntuu olevan ikuisesti.
En ole itse kyllä kauheasti saanut mielestäni mitään erityiskohtelua nuorempana, ehkä kun tuhlasin aikani miehiin jotka vain arvostelivat ulkonäköäni vaikka olinkin oikeasti nätti ja hyväkroppainen (ainakin nykyiseen verrattuna), eikä minua ole koskaan tuijoteltu tahi pyydetty treffeille keskellä katua tms joten siinä mielessä en ole kokenut suurempaa muutosta arjessani tämän rupsahtamisenkaan myötä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei, itse olen 23 ja jo nyt joku ulkonäkökriisi mullakin :D silmien alla ryppyjä ja kahden lapsen jälkeen kroppa pilalla. Vatsanahka näyttää petoeläimen raatelemalta. Stressi ja valvotut yöt tehny tehtävänsä. Harkinnut olen jotain vatsanahan kiristys leikkausta mutta maksaa niin perkeleesti. Ja en ehkä uskaltais niin isoon leikkaukseen mennä. Ekan lapsen jälkeen se vielä palautui ja naamakin oli kun 16 vuotiaalla. Kukaan ei uskonut että olin edes parikymppinen. Nyt ei sitä pelkoa enää ole. Noh...mutta olen tullut siihen tulokseen että pakko hyväksyä itsensä näin. Oloa helpottaa se, että mies kehuu joka päivä kauniiksi ja haluttavaksi. Se riittää minulle että hän näkee minut niin :)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 10:12"]
En ole itse kyllä kauheasti saanut mielestäni mitään erityiskohtelua nuorempana, ..., eikä minua ole koskaan tuijoteltu tahi pyydetty treffeille keskellä katua tms joten siinä mielessä en ole kokenut suurempaa muutosta arjessani tämän rupsahtamisenkaan myötä..
[/quote]Sama. Ilmeisesti joillakin/monilla? miehillä on se harhakuvitelma, että kaikki (nuoret) naiset saavat ihan hillittömästi huomiota miehiltä. Samalla unohtavat että eivät he itsekään huomioi kuin niitä ihan näteimpiä...
Väittäisin, että noin 80-90% naisista ei saa mitään sen kummempaa huomiota miehiltä, sillä valtaosa naisistakin on ihan taviksia. Miehet sitten vaan tuppaavat huomaamaan vain sen kauneimman 10-20%, ja eivät edes huomaa ettei kukaan vilkaisekaan niitä loppuja naisia. Ei meitä taviksia kukaan liehittele, ei kerro kohteliaisuuksia eikä pyytele treffeille. Oikeastaan ei edes vilkaisekaan. Itse en esim. saa huomiota edes baarissa, jossa miesten mukaan "naisen ei tarvitse kuin mennä paikan päälle niin on miehiä jonossa". HAH :D. Enkä edes ole ruma tai lihava, ihan vaan tavallinen
Mutta kai tässäkin onnettomuudessa on tosiaan se onni, että vanhenemisen myötä ei tule mitään pudotusta ja shokkia - kun ei ole huomiota koskaan saanutkaan, niin ei ole tottunut hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 10:12"]
En ole itse kyllä kauheasti saanut mielestäni mitään erityiskohtelua nuorempana, ehkä kun tuhlasin aikani miehiin jotka vain arvostelivat ulkonäköäni vaikka olinkin oikeasti nätti ja hyväkroppainen (ainakin nykyiseen verrattuna), eikä minua ole koskaan tuijoteltu tahi pyydetty treffeille keskellä katua tms joten siinä mielessä en ole kokenut suurempaa muutosta arjessani tämän rupsahtamisenkaan myötä..
[/quote]
Joo, se on kyllä totta että tosiaan joskus parikymppisenäkin ajatteli että aikaa rupasahtamiseen on vaikka kuinka ja paljon, ja nyt kun iskee tajuntaan, että se aika onkin tässä valumassa juuri sormien lävitse, niin kyllä kriisiä pukkaa (siis mulle ainakin).
Ehkä kriiseilen juurikin sen vuoksi, että mä olen saanut nuorempana todella paljon huomiota ulkonäköni vuoksi. Mua on pysäytetty kadulla ja tultu kahvilassa kehumaan kuinka kauniilta näytän. Ei nyt enää sentään tuollaista ole tapahtunut, mutta vielä käännän päitä, kunhan olen itseäni puunannut. Huomaan vaan itse, että nyt alkaa tosiaan jotain muuttumaan, ja tämä on itselleni aika vaikea paikka, kun on tottunut "pätemään" ulkonäöllään ja nauttinut suuresti siitä saamastaan huomiosta.
Ja kirjoitin tuon nyt silläkin uhalla, että tiedän sen kuulostavan ärsyttävältä ja pinnalliselta ja kuulostan tosi turhamaiselta, mutta, no, olen mä sitäkin tietysti. Mutta puolustuksekseni sanon, että en oikeastaan ole voinut sille mitään, muistan sen hämmennyksen, kun joskus teini-ikäisenä aloin yhtäkkiä saada kauheasti huomiota ja pojat piiritti, sitä ennen olin pitänyt itseäni lähinnä rumana ankanpoikasena ja yhtäkkinen kukkaan puhkeaminen epävarmassa teini-iässä varmasti on jättänyt jälkensä.
Kai sitä pitää keskittyä yhä enemmän johonkin pysyvämpään kuin ulkonäköönsä. Onneksi en ole ihan toivoton tapaus kuitenkaan muillakaan elämän osa-alueilla... sentäs :)
ap
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 09:30"]
Vielä 6 vuotta sitten mua luultiin 2 -kymppiseksi ja nyt ei kukaan edes enää vilkaise. Mutta niinhän se käy kaikille. Paitsi tietysti miehille, lucky bastards...
[/quote]
Käy miehillekin :(
Lähtökohdat vaan on jo sen verran vaatimattomammat ettei siihen juuri kukaan jaksa kiinnittää huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 10:26"][quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 10:12"]
En ole itse kyllä kauheasti saanut mielestäni mitään erityiskohtelua nuorempana, ehkä kun tuhlasin aikani miehiin jotka vain arvostelivat ulkonäköäni vaikka olinkin oikeasti nätti ja hyväkroppainen (ainakin nykyiseen verrattuna), eikä minua ole koskaan tuijoteltu tahi pyydetty treffeille keskellä katua tms joten siinä mielessä en ole kokenut suurempaa muutosta arjessani tämän rupsahtamisenkaan myötä..
[/quote]
Joo, se on kyllä totta että tosiaan joskus parikymppisenäkin ajatteli että aikaa rupasahtamiseen on vaikka kuinka ja paljon, ja nyt kun iskee tajuntaan, että se aika onkin tässä valumassa juuri sormien lävitse, niin kyllä kriisiä pukkaa (siis mulle ainakin).
Ehkä kriiseilen juurikin sen vuoksi, että mä olen saanut nuorempana todella paljon huomiota ulkonäköni vuoksi. Mua on pysäytetty kadulla ja tultu kahvilassa kehumaan kuinka kauniilta näytän. Ei nyt enää sentään tuollaista ole tapahtunut, mutta vielä käännän päitä, kunhan olen itseäni puunannut. Huomaan vaan itse, että nyt alkaa tosiaan jotain muuttumaan, ja tämä on itselleni aika vaikea paikka, kun on tottunut "pätemään" ulkonäöllään ja nauttinut suuresti siitä saamastaan huomiosta.
Ja kirjoitin tuon nyt silläkin uhalla, että tiedän sen kuulostavan ärsyttävältä ja pinnalliselta ja kuulostan tosi turhamaiselta, mutta, no, olen mä sitäkin tietysti. Mutta puolustuksekseni sanon, että en oikeastaan ole voinut sille mitään, muistan sen hämmennyksen, kun joskus teini-ikäisenä aloin yhtäkkiä saada kauheasti huomiota ja pojat piiritti, sitä ennen olin pitänyt itseäni lähinnä rumana ankanpoikasena ja yhtäkkinen kukkaan puhkeaminen epävarmassa teini-iässä varmasti on jättänyt jälkensä.
Kai sitä pitää keskittyä yhä enemmän johonkin pysyvämpään kuin ulkonäköönsä. Onneksi en ole ihan toivoton tapaus kuitenkaan muillakaan elämän osa-alueilla... sentäs :)
Ei tuo minusta kovin pinnalliselta kuulosta :) varmasti lähes kaikilla naisilla ainakin jossain kohtaa elämää ihan normaali huoli. Varsinkin nyky yhteiskunnassa kun pitäisi olla niin hiivatin täydellinen. Kehottaisin sinua yrittää hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Uskon ja olen ainakin itse sitä mieltä että seksikkäintä on se miten itsensä kantaa ja se kuuluisa pilke silmäkulmassa. Elä yritä piilottaa itseäsi tai niitä ryppyjäsi, kanna ne ylpeydellä. Usko pois että silloin ne päät vasta kääntyy :)
-nainen 23v
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 10:31"]
Vielä 6 vuotta sitten mua luultiin 2 -kymppiseksi
[/quote]
No kuusi vuotta sitten olit parikymppinen, joten ihmekös tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, tulipa omituisesti tuo lainaus tosta tekstistä. Mutta ehkä bongasit sen mun kirjoittaman osan siitä tekstin lopusta.
-nainen 23v
Alue: Aihe vapaa
Sellasta se on... itsellä ei ollut mitään huolta ennenkuin täytin 35. Tuntuu että muutamassa yössä muutuin velttonahkaiseksi korpuksi jolla on silmänaluset täynnä ryppyjä. Ihan kauheeta.
Vielä 6 vuotta sitten mua luultiin 2 -kymppiseksi ja nyt ei kukaan edes enää vilkaise. Mutta niinhän se käy kaikille. Paitsi tietysti miehille, lucky bastards...