Miksi psykologit, terapeutit, yms. antavat yleensä asiakkaan päättää mistä puhutaan?

Niin se menee. Vaikka olisit tappanut ja väkisinmaannut ihmisiä, niin tätä ei tarvitse ollenkaan edes mainita, kun keskustellaan siitä, miksi suhde omiin lapsiin ei oikein kukoista.

Koska he eivät tiedä heti, mistä olisi hyvä jutella ja mikä olisi asiakkaalle tärkeää. Asiakas on elämänsä asiantuntija.

Terapian tarkoitus on saada asiakas ymmärtämään omia tunteitaan ja huomata mistä esim tietyt reaktiot tai tunnetilat syntyvät ja mitä tehdä kun näitä tulee, autetaan tavallaan käsittelemään avustetusti. Jos on jokin tietty, selvä syy miksi on hakeutunut terapiaan, aloitetaan siitä, mutta lähtökohtaisesti asiakas kertoo, terapeutti ohjaa.

Riippuu terapiasuuntauksesta. Klassisessa Sigmund Freudin kehittämässä terapiassa asiakasta rohkaistaan vain puhumaan juuri sitä, mitä mieleen tulee.

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu terapiasuuntauksesta. Klassisessa Sigmund Freudin kehittämässä terapiassa asiakasta rohkaistaan vain puhumaan juuri sitä, mitä mieleen tulee.

Harjoitetaanko "Freudin terapiaa" nykyaikana Suomessa?

Miltä sinusta tuntuu, miksi he haluavat sinun päättävän mistä puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu terapiasuuntauksesta. Klassisessa Sigmund Freudin kehittämässä terapiassa asiakasta rohkaistaan vain puhumaan juuri sitä, mitä mieleen tulee.

Harjoitetaanko "Freudin terapiaa" nykyaikana Suomessa?

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu terapiasuuntauksesta. Klassisessa Sigmund Freudin kehittämässä terapiassa asiakasta rohkaistaan vain puhumaan juuri sitä, mitä mieleen tulee.

Harjoitetaanko "Freudin terapiaa" nykyaikana Suomessa?

Joo, nimellä psykoanalyysi. Mutta on vanhentunut suuntaus siinä mielessä, et nykyään pidetään tärkeänä hyvää vuorovaikutusta ja juuri tuota mitä ap ihmetteli, että tosiaan mennään asiakkaan ehdoilla, eikä terapeutti ala mestaroida. Tai ratkoa asioita asiakkaan puolesta. Psykoanalyysissä suhde ei ollut Freudin aikaan tasavertainen, vaan analyytikko oli "mestari" joka oli asiakkaan yläpuolella. Nykyään monessa terapiasuuntauksessa pidetään tärkeänä sitä, että dialoginen suhde asiakkaan ja terapeutin välillä toimii. Ja terapia etenee asiakkaan sen hetkisestä tilanteesta, ei terapeutista käsin.Ja niin ihanaa kuin oliskin et terapeutti tietäis ja ratkois ongelmat, asiakkaan pitää itse tehdä työ. Terapeutti on siinä ammattitaitonsa kanssa tukena.

Varsinkin alussa, kun terapeutti ei vielä kunnolla tunne potilasta, pyydetään kertomaan siitä mikä on mielen päällä, ja miksi tuli terapiaan.

Kun vähitellen oppii tuntemaan paremmin, saattaa kysyä esim. "miten äitisi kanssa on mennyt" tai "kerroit viimeksi tästä asiasta, onko siihen tullut mitään muutosta". 

Mistään asiasta ei voi pakottaa puhumaan, eikä voi eliminoida sitäkään mahdollisuutta, että asiakas valehtelee tai jättää asioita kertomatta. Terapia on kuitenkin hyvin pitkälti asiakkaasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu terapiasuuntauksesta. Klassisessa Sigmund Freudin kehittämässä terapiassa asiakasta rohkaistaan vain puhumaan juuri sitä, mitä mieleen tulee.

Harjoitetaanko "Freudin terapiaa" nykyaikana Suomessa?

Osa terapeuteista on klassisen terapian kannalla.

Vierailija kirjoitti:

Terapian tarkoitus on saada asiakas ymmärtämään omia tunteitaan ja huomata mistä esim tietyt reaktiot tai tunnetilat syntyvät ja mitä tehdä kun näitä tulee, autetaan tavallaan käsittelemään avustetusti. Jos on jokin tietty, selvä syy miksi on hakeutunut terapiaan, aloitetaan siitä, mutta lähtökohtaisesti asiakas kertoo, terapeutti ohjaa.

Jos asiakas ei kerro tunnetiloistaan tai reaktioistaan, niin ei kai niitä pystytä käsittelemään avustetusti?

Ap

Ei tietenkään. Terapiassa voidaan käsitellä vain niitä asioita jotka asiakas sinne tuo.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Terapiassa voidaan käsitellä vain niitä asioita jotka asiakas sinne tuo.

Entä sitten, kun asiakas on kertonut, että äiti raiskasi ja isä hakkasi, mutta näihin asioihin ei ikinä palata. Terapeutti kysyy aina vain edelleenkin "Mitä tänään kuuluu?"

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, kun asiakas on kertonut, että äiti raiskasi ja isä hakkasi, mutta näihin asioihin ei ikinä palata. Terapeutti kysyy aina vain edelleenkin "Mitä tänään kuuluu?"

Pitäisikö tällaisessa tilanteessa terapeutin olla jo "oma-aloitteisempi"? Vai onko huono terapeutti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Terapiassa voidaan käsitellä vain niitä asioita jotka asiakas sinne tuo.

Entä sitten, kun asiakas on kertonut, että äiti raiskasi ja isä hakkasi, mutta näihin asioihin ei ikinä palata. Terapeutti kysyy aina vain edelleenkin "Mitä tänään kuuluu?"

Minua ihmetyttää se että monen häiriön taustalla on lapsuuden kiintymyssuhde ja se tunne-ilmapiiri mikä on lapsuudessa kotona vallinnut. Kuitenkaan koskaan minua ei ole ohjattu suuntaan jossa lapsuuden asioita käsiteltäisiin vaikka ongelmat nimenomaan juontavat juurensa sieltä lapsuuden asioista. 

Tämä on ihmetyttänyt. Sama kun yleislääkäri kysyi että minkä verran sukulaisilla on ollut tiettyjä sairauksia. Luettelin nämä niin ei kuunnellut ollenkaan ja mainitsi vaan äitini vaikka koko äitini puolen suku on kuollut tiettyyn sairaustyyppiin. Mitä kyselee jollei sillä mitään merkitystä ole? Mutta psykan puolella ei oikestaan koskaan ole kysytty lapsuudesta yhtään mitään.

Eikö nykypsykologiassa sitten tunnusteta, että lapsuudessa opitut vahingolliset mallit voivat olla vahingollisia vielä aikuisuudessakin? Vai onko tämä jonkin tietyn suuntauksen vitsaus?

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu terapiasuuntauksesta. Klassisessa Sigmund Freudin kehittämässä terapiassa asiakasta rohkaistaan vain puhumaan juuri sitä, mitä mieleen tulee.

Harjoitetaanko "Freudin terapiaa" nykyaikana Suomessa?

Valitettavasti. Ainakin Kelan pitäisi lopettaa näiden korvaaminen.

Up

Asiakasta yleensä ohjataan keskustelussa kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin ja terapeutti voi johdatella ja nostaa esiin huomioita asiakkaan kertomasta. Mutta tottakai tärkeässä osassa on se mitä asiakas itse tuottaa, hänen elämästäänhän on kuitenkin kyse. Sellainen freudilainen tapa jossa asiakas vaan makaa sohvalla ja puhuu on tosi vanhentunut, nykyään yhä enemmän huomio on tasavertaisessa vuorovaikutuksessa jossa yhdessä tutkitaan niitä asiakkaan elämän asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Terapiassa voidaan käsitellä vain niitä asioita jotka asiakas sinne tuo.

Entä sitten, kun asiakas on kertonut, että äiti raiskasi ja isä hakkasi, mutta näihin asioihin ei ikinä palata. Terapeutti kysyy aina vain edelleenkin "Mitä tänään kuuluu?"

Minua ihmetyttää se että monen häiriön taustalla on lapsuuden kiintymyssuhde ja se tunne-ilmapiiri mikä on lapsuudessa kotona vallinnut. Kuitenkaan koskaan minua ei ole ohjattu suuntaan jossa lapsuuden asioita käsiteltäisiin vaikka ongelmat nimenomaan juontavat juurensa sieltä lapsuuden asioista. 

Tämä on ihmetyttänyt. Sama kun yleislääkäri kysyi että minkä verran sukulaisilla on ollut tiettyjä sairauksia. Luettelin nämä niin ei kuunnellut ollenkaan ja mainitsi vaan äitini vaikka koko äitini puolen suku on kuollut tiettyyn sairaustyyppiin. Mitä kyselee jollei sillä mitään merkitystä ole? Mutta psykan puolella ei oikestaan koskaan ole kysytty lapsuudesta yhtään mitään.

Oletko ollut pidemmässä hoitosuhteessa vai lyhyillä käyntijaksoilla? Lyhyemmillä jaksoilla tai varsinkaan yksittäisillä käynneillä ei välttämättä ole mahdollisuutta kovin syvällisesti käsitellä koko elämänhistoriaa vaan silloin enemmän voi huomio olla nykyhetkessä ja ratkaisujen löytämisessä. Tietenkin tuossa vaikuttaa myös mm. terapiasuuntaus (jos siis kyse on psykoterapiasta), niissä työskentelylle on erilaisia painopisteitä.