Olen hoitovapaalla ja mies päätti ottaa avioeron
Olimme kaiken talouspuolen suunnitelleet ja sopineet yhdessä niin, että olen pitkään hoitovapaalla. Nyt mies ilmoitti, että hän haluaa avioeron. Töihin en voi palata, sillä olen työnantajan kanssa sopinut jo sen pitkän hoitovapaan ja minulle on palkattu koko ajaksi sijainen (joo tiedän, että periaatteessa joissain tilanteissa on oikeus palata, mutta käytännössä ei ilman, että suututtaa töissä kaikki). En tiedä miten selviän kaikista kuluista yksin, kun kaikki on suunniteltu ja laskettu sen mukaan, että yhdessä ollaan ja maksetaan yhteisen tulojen mukaan.
Ero ahdistaa ja surettaa ihan hirveästi ja suututtaa miten tällaisessa elämäntilanteessa toinen voi vain häipyä. Ja lapsenkin kannalta vain itkettää. En pysty nyt ajattelemaan aivan selkesti, siksi kysyisin onko joku käynyt saman läpi, lähinnä miten selvisit taloudellisesti ja olisiko joku neuvo minulle.
Kommentit (45)
Rauhoitu hetken ja sitten otat yhteyttä töihin ja ilmoitat muuttuneesta elämäntilanteestasi. Turhaan pelkäät muiden suuttumista, aseta itsesi ja lapsesi etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani. Muuta en osaa sanoa.
Kiitos.
Ap
Jos olet yksinhuoltaja, saanet tukea asumiseen ja toimeentuloon. Lisäksi mieheltä on vaadittava maksimituet elatukseen. Ehkä voisit myös yrittää hakeutua toiseen työhön kunnes voit palata omaasi? Lapsi on tietysti silloin laitettava hoitoon. Kysy, miten miehesi on ajatellut järjestää asianne.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu hetken ja sitten otat yhteyttä töihin ja ilmoitat muuttuneesta elämäntilanteestasi. Turhaan pelkäät muiden suuttumista, aseta itsesi ja lapsesi etusijalle.
Se sijaiseni on ystäväni. Hän jää työttömäksi, jos hänet potkitaan minun takia pois, ja meidän alalla on vaikea löytää työtä. Hänelläkin on pieniä lapsia. Tuntuu vaikealta. Enkä tiedä onko minulla edes oikeutta palata kun hänet on sinne palkattu ajaksi jonka minä olen sopinut olevani pois.n Ap
Olet hoitovapaan suunnitellusti lapsen kanssa. Varsinkin nyt korona aikana hyvä olla kotona. Saat asumistukea ja elatusmaksut. Alkuun voitte asua lapsen kanssa vaikka yksiössä ja kun palaat töihin, isompi asunto.
Nyhdät mieheltä joka pennin etkä suostu mihinkään surkeisiin elareihin kun näemmä ei mikään ihan persaukinen ole. Ei yh:lla ole hätää jossei sit ole lainoja niskassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet yksinhuoltaja, saanet tukea asumiseen ja toimeentuloon. Lisäksi mieheltä on vaadittava maksimituet elatukseen. Ehkä voisit myös yrittää hakeutua toiseen työhön kunnes voit palata omaasi? Lapsi on tietysti silloin laitettava hoitoon. Kysy, miten miehesi on ajatellut järjestää asianne.
Mies sanoo, että häntä ei enää meidän asiat kiinnosta. Voi tietenkin olla että hän vain sanoo niin, mutta järkevää keskustelua ei asioista nyt synny. Toinen työ on otettava harkintaan, tosin meidän alalla ei ole juurikaan avoimia paikkoja (ja kyllä jokin muukin työ minulle sopisi, mutta tämä oma alani on ainoa mitä osaan tehdä, joten palkkaisiko minua kukaan muihin hommiin..). Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyhdät mieheltä joka pennin etkä suostu mihinkään surkeisiin elareihin kun näemmä ei mikään ihan persaukinen ole. Ei yh:lla ole hätää jossei sit ole lainoja niskassa.
Elarit kai laskee lastenvalvoja sen yleisen taulukon mukaan. Ap
Ota HETI yhteyttä kuntasi lastenvalvojaan. Heti. Tämä siksi, että saatte sovittua elatusavut. Äläkä anna tässä periksi. Sinä olet kotona ja mies on työelämässä.
Jos mies tässä tapaamisessa vitkuttelee ettekä saa asiaa sovittua, välittömästi elatuskanne, ota yhteyttä yleiseen okkeusavustajaan.
Tämä on nimenomaan LAPSEN oikeus ja siksi sinun on toimittava.
Ja olen tosi pahoillani tilanteestasi.
Oletteko oikeasti sopineet sinun pitkästä hoitovapaastasi vai oletko sanellut vaan miehelle että näin me tehdään.
Olisko kannattanut kumminkin palailla sinne töihin ja pistää se muksu hoitoon.
Kyllähän miehen pitää vastuu omasta lapsestaan kantaa, vaikka eroaisi.
Millä sä sen miehes noin sait suuttumaan?
Mulle on tehty äitiysloman aikana sama kaksi kertaa, kaksi eri miestä löytänyt raskaus- ja äitiysloma-aikanani rakkautensa. Onneksi kerran olin kokenut samanlaisen yllätyseron jo ennen lapsia ja työssäkäyvänä. Silloin ekalla kerralla jäin melko tyhjän päälle, tarvitsin vanhempieni apua ja jouduin muuttamaan takaisin heidän luokseen reiluksi vuodeksi. Sekä taloudellisista että henkisistä syistä. Olin siis näissä kahdessa lastentekosuhteessa osannut jo varautua taloudellisestikin eroon, säästöjä oli kummallakin kerralla riittävästi, työasiat sovittuna jatkossa sekä jonkin verran sijoituksia ja omistusasunto. Oli ihan riittävän rankat erot henkisesti ja riitaista ilman taloudellisiakin huolia. Yritä ap nyt sopia talous- ja asumispuolesta sekä lasten tapaamisesta heidän isänsä kanssa. Onnistuisiko että asutte yhdessä muutaman vuoden vaikka olettekin eronneet?
Jos on noin vähän lapsestaan välittävä mies niin hyvä, että pääset jo nyt eroon hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet yksinhuoltaja, saanet tukea asumiseen ja toimeentuloon. Lisäksi mieheltä on vaadittava maksimituet elatukseen. Ehkä voisit myös yrittää hakeutua toiseen työhön kunnes voit palata omaasi? Lapsi on tietysti silloin laitettava hoitoon. Kysy, miten miehesi on ajatellut järjestää asianne.
Mies sanoo, että häntä ei enää meidän asiat kiinnosta. Voi tietenkin olla että hän vain sanoo niin, mutta järkevää keskustelua ei asioista nyt synny. Toinen työ on otettava harkintaan, tosin meidän alalla ei ole juurikaan avoimia paikkoja (ja kyllä jokin muukin työ minulle sopisi, mutta tämä oma alani on ainoa mitä osaan tehdä, joten palkkaisiko minua kukaan muihin hommiin..). Ap
Siis olettaako mies automaattisesti, että lapsi jää sinulle?
Tulet varmasti pärjäämään, vaikka nyt voi tuntua vaikealta. Ehkä töihinkin onnistuisi osittainen hoitovapaa niin, että sekä sinä että sijaisesi voisitte tehdä osittain töitä. Vaikka sinusta tuntuu siltä, että työpaikalla ollaan vihaisia, että palaat etuajassa töihin, niin syysi on täysin ymmärrettävä. Etenkin ystäväsi varmasti ymmärtää tilanteen, vaikka se tarkoittaakin hänelle huonoja uutisia.
Olen todella pahoillani. Muuta en osaa sanoa.