Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kateellisuudesta ja katkeruudesta pääsee eroon?
27.04.2014 |
Tuntuu, että koko ajan kadehdin kaikkia, kaikilla vaikuttaa olevan onnellisempi parisuhde, enemmän ja parempia ystäviä, ylipäänsä hauskempaa ja ihanampi elämä. Itse tunnen olevani yksinäinen, onneton ja katkera.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:04"]
En tiedä, koen usein samoin. Toisinaan ajattelen ihmisistä ilkeästi vaikka toisaalta en tahdo kenellekään pahaa, ehkä vain ansionsa mukaan... :)
Toisinaan on parempia päiviä jolloin tunnen olevani ymmärtävä ja empaattinen ja ajattelen että kaikilla on omat ristinsä, mutta pääasiassa olen kateellinen ja katkera. Etenkin ystäville jotka ovat "saaneet kaiken" ilman omaa panosta.
[/quote]
Samanlaiset fiilikset! Ilkeitä ajatuksia ihimisistä, jotka ovat ns. eläneet pumpulissa. Miksi muilla on niin helppoa? Itsellä taustalla mm. rankkoja menetyksiä, kuolemia lähipiirissä, keskenmenoja yms...
olen hakenut apua ja käyn terapiassa. Välillä tuntuu senkin osalta, ettei siitä ole mitään hyötyä...
[/quote]
Mistä sinä tiedät, että joku on kasvanut pumpulissa? Mitä se ihminen on saanut "helpolla" ja sinä et? Mistä voit olla varma, että se ihminen on saanut kaiken helpolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi masentunut tuttavani luulee aina, että muilla ihmisillä on asiat hyvin ja - yrittäjiä kun ollaan - että kaikilla muilla bisnekset luistaa ja rahaa virtaa. Olen vähän avannut hänen silmiään, ja on ollut suorastaan huvittavaa nähdä, millaisia harhakuvitelmia hänellä on kaikkien muiden onnellisuudesta ja menestyksestä ollut. Kannattaa siis pyrkiä realistisuuteen.
Ap:lle: olet siis jo terapiassa? Jostain syystä minulle tuli aloituksesi luettuani mieleen, että voisit hyötyä asioiden läpikäymisestä terapeutin avulla. Muista kuitenkin ettei terapeutti paranna vaan sinun itsesi täytyy tehdä varsinainen työ.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 08:38"]
Minun katkeruuteni ja kateellisuuteni helpotti, kun pääsin hyvään työpaikkaan ja sain paremman elintason. Vihdoinkin pystyin toteuttamaan sellaista elämää, jota olin jo vuosia halunnut. Nyt olen hyvin tyytyväinen. Mahdollisuus kahvilla käyntiin ja kivoihin vaatteisiin lisäsi onnellisuuttani todella paljon. Parisuhde-, harrastus- jne. asiat olivat jo kunnossa ennen tätäkin.
[/quote]
Tämä tuo minulle lohtua, sillä oma taloudellinen tilanteeni on huono (onneksi valmistun pian). Ideoita ja haaveita kyllä olisi, muttei rahaa totetuttaa niitä ainakaan tällä hetkellä. Itse sitten taas murehdin jo etukäteen, että mitä jos se raha ei autakaan? Kummasti siitä vain tulee tärkeää, kun sitä ei ole...
Mulla pahin kateudenaiheuttaja on se, jos joku muu on päässyt toteuttamaan jonkun asian, josta itse haaveilen. Voi sitä kateudenmäärää...! Kuitenkin haluaisi olla iloinen toisen puolesta, mutta tuntee vain jäätävää kateutta.
Mä luulen, että sä sorrut samaan mihin mä aikanani. Eli vertaatko oman elämäsi yksityiskohtia muihin? Esim. naapurilla on isompi asunto. Serkulla on parempi työpaikka. Siskolla on enemmän ystäviä. Aina löytyy joku, jolla on yksittäinen asia paremmin kuin sinulla ja se aiheuttaa katkeruutta. Mä opettelin katsomaan kokonaisuuksia. Ok, naapurilla on uusi auto, mutta mitä muuta niillä on paremmin - ei juuri mikään. Katso siis ensin mikä sun elämässä on oikeasti hyvin (ja mikä huonosti). Sitten voit verrata kokonaisuuksia ja miettiä, että vaihtaisitko kaiken elämässäsi siihen kadehtimaasi ihmisen elämään. Pitää myös muistaa, että esim. facebookissa näytetään yleensä vain kivoja juttuja, ei siellä kerrota tylsästä koti-illasta, vaan villeistä viikonlopuista ja jos sun sadasta fb-kaverista 3 viettää villiä viikonloppua, niin mitä tekee muut?
Mä olen tyytyväinen omaan elämääni, en voisi toivoa minkään olevan paremmin, mutta tunnen silti välillä katkeruutta ja jopa kateutta! Olen miettinyt asiaa paljon ja uskon syyksi koulukiusaustaustan minkä takia pelkään aina, että minusta ei pidetä ja pelkään aivan irrationaalisesti menettäväni ystäväni. Parisuhde minulla on hyvä ja miehestäni olen "varma", mutta varsinkin jossain porukassa pelkään antavani huonon vaikutelman. Olen myös temperamentiltani stressaaja ja uskon sen pahentavan tilannetta. Oon pystynyt vähitellen opettelemaan tuosta pois kun olen tiedostanut asian. Hankin ystäviä, hankkiuduin ryhmätilanteisiin ja pakotin itseni uskomaan että olen aivan yhtä hyvä tyyppi kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen siis parisuhteessa, josta yksi lapsi. Ap
"Kaikilla vaikuttaa olevan parempi parisuhde", nimenomaan VAIKUTTAA. Et voi koskaan tietää millaisten ongelmien kanssa ihmiset painiskelee. Pyri vaan tekemään omasta elämästäsi hyvä, sellainen jossa viihdyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki itsellesi ihanampi elämä. Tiedätkö mitä haluat? Koulutus, työ, harrastukset...
En tiedä, koen usein samoin. Toisinaan ajattelen ihmisistä ilkeästi vaikka toisaalta en tahdo kenellekään pahaa, ehkä vain ansionsa mukaan... :)
Toisinaan on parempia päiviä jolloin tunnen olevani ymmärtävä ja empaattinen ja ajattelen että kaikilla on omat ristinsä, mutta pääasiassa olen kateellinen ja katkera. Etenkin ystäville jotka ovat "saaneet kaiken" ilman omaa panosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää ruveta arvostamaan itseäsi ja omaa elämääsi. Ja tehdä sellaisia valintoja kuin sä haluat. Ei tuossa kukaan muu voi auttaa. Kannattaa myös opetella olemaan kiitollinen. Kateus ja katkeruus on ymmärettäviä kun on itse jäänyt paitsi vanhempiensa rakkautta ja hyväksyntää eikä siten ole päässyt kiinni omaan arvoonsa. Mutta se että aikuisena jatkaa samaa rataa on hengen velttutta. Jos et pysty itse, hae apua. Typerää heittää hukkaan arvokkaita päiviään kyyläämällä muiden elämää sen sijaan että eläisi itse. Jokainen katkeruuden päivä on yksi päivä elämätöntä elämää-. Et voi tietää kuinka monta päivää sulla edes on jäljellä. Sitten kun menee terveys, kuilu vaan syvenee ja kun tulee kuolema, on myöhäistä, jäljelle jää vain muisto katkerasta, kateellisesta ihmisestä. Kannattaa myös miettiä millaiset jäljet se jättää lapseesi.
Asian myöntäminen on jo paljon! Tee mielessäsi kiitollisuuslistaa, Liiku luonnossa (luonnossa vietetty lyhytkin aika vaikuttaa ihmiseen myönteisesti). Opettele armollisuutta itseäsi ja toisia kohtaan. Lempeyttäkin voi harjoitella. Ole itsellesi sellainen kun olet parhaalle ystävällesi, älä mollaa, arvostele, arvottele. Elämä on kaunis lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:04"]
En tiedä, koen usein samoin. Toisinaan ajattelen ihmisistä ilkeästi vaikka toisaalta en tahdo kenellekään pahaa, ehkä vain ansionsa mukaan... :)
Toisinaan on parempia päiviä jolloin tunnen olevani ymmärtävä ja empaattinen ja ajattelen että kaikilla on omat ristinsä, mutta pääasiassa olen kateellinen ja katkera. Etenkin ystäville jotka ovat "saaneet kaiken" ilman omaa panosta.
[/quote]
Samanlaiset fiilikset! Ilkeitä ajatuksia ihimisistä, jotka ovat ns. eläneet pumpulissa. Miksi muilla on niin helppoa? Itsellä taustalla mm. rankkoja menetyksiä, kuolemia lähipiirissä, keskenmenoja yms...
olen hakenut apua ja käyn terapiassa. Välillä tuntuu senkin osalta, ettei siitä ole mitään hyötyä...
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:04"]
En tiedä, koen usein samoin. Toisinaan ajattelen ihmisistä ilkeästi vaikka toisaalta en tahdo kenellekään pahaa, ehkä vain ansionsa mukaan... :)
Toisinaan on parempia päiviä jolloin tunnen olevani ymmärtävä ja empaattinen ja ajattelen että kaikilla on omat ristinsä, mutta pääasiassa olen kateellinen ja katkera. Etenkin ystäville jotka ovat "saaneet kaiken" ilman omaa panosta.
[/quote]
Samanlaiset fiilikset! Ilkeitä ajatuksia ihimisistä, jotka ovat ns. eläneet pumpulissa. Miksi muilla on niin helppoa? Itsellä taustalla mm. rankkoja menetyksiä, kuolemia lähipiirissä, keskenmenoja yms...
olen hakenut apua ja käyn terapiassa. Välillä tuntuu senkin osalta, ettei siitä ole mitään hyötyä...
[/quote]
tämä siis ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti nyt vaikka aluksi, miksi tuhlaat energiaasi kateuteen ja katkeruuteen. Mitä sinä siitä saat? Voisiko sen energian käyttää johonkin muuhun? Tee lista kaikista hyvistä asioista, mitä elämässäsi on. Keskity niihin.
Toiseksi. Jos vaikka naapurisi on saanut asunnon perintönä ja sinä olet raatanut omasi eteen, niin sinulla on syytä olla ylpeä omista saavutuksistasi. Eikö ole voimauttava kokemus, kun huomaa, mihin kaikkeen onkaan pystynyt? Ja mitä kaikkea vielä voikaan saavuttaa?
Kolmanneksi. Muihin vertaaminen on turhaa. Keskity omaan elämääsi. Kun olet hyväksynyt itsesi ja oman elämäsi, alat itsekin sädehtiä sellaista sisäistä voimaa, joka vetoaa muihin ihmisiin. Kun päätät luopua kateudesta ja katkeruudesta, voit saavuttaa niin paljon enemmän.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:04"]En tiedä, koen usein samoin. Toisinaan ajattelen ihmisistä ilkeästi vaikka toisaalta en tahdo kenellekään pahaa, ehkä vain ansionsa mukaan... :)
Toisinaan on parempia päiviä jolloin tunnen olevani ymmärtävä ja empaattinen ja ajattelen että kaikilla on omat ristinsä, mutta pääasiassa olen kateellinen ja katkera. Etenkin ystäville jotka ovat "saaneet kaiken" ilman omaa panosta.
[/quote]
Hei, mutta ajattele, mä olen kateellinen sulle; sulla on ystäviä! Mulla on ystävät kadonnneet matkan varrella.
Tiedän tuon tunteen, että joskus on hyvin empaattinen olo ja sit taas iskee katkeruus.
et ole ainoa...tunnen usein syyllisyyttä vastenmielisistä kateusajatuksista, varsinkin kun suomalaisia siitä aina syytetään. minähän se syyllinen olen.
yritän nykyään miettiä, mistä kateus kumpuaa. Miksi kadehdin toisen hoikkaa uumaa, vaikka itsekin olen hoikka? tai pitkää tukkaa vaikka itsekin olen pitkätukkainen. olen usein huomannut, että koen uhkaaviksi ne naiset ja miehet jotka vastaavat omia ihanteitani. pelkään, että ystäväni huomaavat miten ihania he ovat minuun verrattuna ja vaihtavat parempaa. pohjimmiltani taidan siis olla epävarma ihminen ja pelkään jääväni yksin. perheeni ei koskaan arvostanut minua vaan sain kuulla epäloogisia haukkuja jatkuvasti: liian lihava/laiha, liian puhelias/hiljainen, liian paljastavat vaatteet/ihan tylsät vaatteet. siitä se varmaan lähti...
Korjaat parisuhdeongelmasi ja mietit, mistä jamiten saa ystäviä sekä hankit niitä. Asioia voi yrittää muuttaa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:23"]Korjaat parisuhdeongelmasi ja mietit, mistä jamiten saa ystäviä sekä hankit niitä. Asioia voi yrittää muuttaa.
[/quote]
Mä en usko, että hyvät ystävyyssuhteet syntyy "pakottamalla" ja tietoisesti hankkimalla. Tuttavia voi sillä tavalla saada, mutta syvälliset ystävyydet tulee jos on tullakseen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:23"]Korjaat parisuhdeongelmasi ja mietit, mistä jamiten saa ystäviä sekä hankit niitä. Asioia voi yrittää muuttaa.
[/quote]
Mä en usko, että hyvät ystävyyssuhteet syntyy "pakottamalla" ja tietoisesti hankkimalla. Tuttavia voi sillä tavalla saada, mutta syvälliset ystävyydet tulee jos on tullakseen.
[/quote]
Joo, mutta pitää olla osata haalia paljon tuttavia, ennen kuin sieltä löytyy se syvä ystävä. Tämäkin asia on työtä eikä romantiikkaa, vaikka joskus päivä paistaisi risukasaankin. Nättiin pinoon se paistaa paljon useammin.