Alkoholin pois jättäminen kun kulutus on suurta. Onko joku tehnyt?

Jos haluat lopettaa alkoholin kulutuksen, niin tarvitset siihen vierelle jotain muuta "tekemistä". Muuten, jos jätät niihin hetkiin vain aukot elämässä, jossa ennen olet "rentoutunut ja juonut" niin saatat hyvinkin nopeasti palata takaisin juomaan. 

Oletko miettinyt miksi juot noin paljon? Naisilla riskiraja viikossa on 14 annosta alkoholia ja miehillä 26.

Minulla annokset nousi sinne 50-70 per viikko. Myös vaikutukset muuttui, joko vaan väsytti tai sitten ei tuntunut missään ja ping yhtäkkiä katkeaa muisti. Krapulat myös muuttui niin kauheiksi että esim. viime krapulassa (viikon putken jälkeen) oksentelin vuorokauden putkeen enkä kahteen päivään pystynyt nousemaan sängystä, hikoilin ja tärisin ja taisin rytmihäiriöitäkin olla. Tästä nyt aikaa reilu viikko.

Olin tuossa kuukauden selvänä, ei ollut kivaa. Nyt ei juuri tee mieli juoda mutta jouluna on pakko että jotenkin kestän ottamatta itseäni päiviltä, 10. joulu aivan yksin. Ei läheisiä, ei perhettä, lapsia, ei oikein mitään syytä elää. Ainoa syy olla juomatta on nuo kauhukrapulat. Olen hoikka kolmekymppinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mä juon ainakin kaksi pulloa viiniä illassa, hädin tuskin päihdyn siitä eikä tuosta määrästä krapulaa tule. Voin kyllä juoda paljon enemmänkin, tuo kaksi pulloa on sellainen himmailumäärä. Jos juon enemmän, tulee vapinaa ja lisälyöntejä, ehkä lihassärkyjä, mutta muuten pystyn elämään ihan normaalisti. En koskaan ole toimintakyvytön vaikka joisin kuinka paljon, se kertonee, että toleranssini on mieletön.

Joo, olen alkoholisti, tiedän sen kyllä, mutta aina haluan promillet nolliin ennen kuin mitään uutta juon. Vähän juovasta/juomattomasta tämä kuulostaa varmasti absurdilta.

Olen pitänyt pidempiäkin juomattomia ajanjaksoja useasti, ne on menneet ihan hyvin, mutta elämä muuttuu liian tylsäksi, joten veri/geenit/tapa ja tottumus/yleinen ilottomuus ajaa taas tissutteluun. Juomattoman jakson jälkeen määrät on maltillisia, mutta taas se toleranssi kasvaa.

Mulla ei ole mitään varsinaista syytä juoda, ei ole mitään traumoja, ei huonoa lapsuutta, en kärsi masennuksesta tai sosiaalisesta huono-osaisuudesta. Mulla on perhettä, ystäviä, hyvä elämä ja toimeentulo, silti juon.

Tämä meni enemmän avautumiseksi kuin kysyttiin, mutta joo, pitäisi lopettaa, mutta illat on kivempia pöhnässä kuin selvinpäin.

N42

Joo sama.

N36

Vierailija kirjoitti:

Mä juon ainakin kaksi pulloa viiniä illassa, hädin tuskin päihdyn siitä eikä tuosta määrästä krapulaa tule. Voin kyllä juoda paljon enemmänkin, tuo kaksi pulloa on sellainen himmailumäärä. Jos juon enemmän, tulee vapinaa ja lisälyöntejä, ehkä lihassärkyjä, mutta muuten pystyn elämään ihan normaalisti. En koskaan ole toimintakyvytön vaikka joisin kuinka paljon, se kertonee, että toleranssini on mieletön.

Joo, olen alkoholisti, tiedän sen kyllä, mutta aina haluan promillet nolliin ennen kuin mitään uutta juon. Vähän juovasta/juomattomasta tämä kuulostaa varmasti absurdilta.

Olen pitänyt pidempiäkin juomattomia ajanjaksoja useasti, ne on menneet ihan hyvin, mutta elämä muuttuu liian tylsäksi, joten veri/geenit/tapa ja tottumus/yleinen ilottomuus ajaa taas tissutteluun. Juomattoman jakson jälkeen määrät on maltillisia, mutta taas se toleranssi kasvaa.

Mulla ei ole mitään varsinaista syytä juoda, ei ole mitään traumoja, ei huonoa lapsuutta, en kärsi masennuksesta tai sosiaalisesta huono-osaisuudesta. Mulla on perhettä, ystäviä, hyvä elämä ja toimeentulo, silti juon.

Tämä meni enemmän avautumiseksi kuin kysyttiin, mutta joo, pitäisi lopettaa, mutta illat on kivempia pöhnässä kuin selvinpäin.

N42

Mulla oli ihan samanlaista n. vuoden verran. Sitten olin 2 viikkoa selvinpäin kun sanoin miehelle että ollaan juhlapäivään x asit juomatta ja mies sanoi että ollaan vain. En voi käsittää miten voi 2 viikkoa muka tehdä niin ison eron, mutta ilmeisesti en ole alkoholisti, vaan join vaan paljon syihin x ja y, eli tylsiin iltoihin, ja siihen että elämä oli ilotonta puurtamista. Ilmeisesti tuo ilottomuus oli vain aiheutunut siitä että koska pää oli tottunut alkon tuomaan iloon, se ei osannut rekisteröidä muuta iloa enää ollenkaan. toinen muutos oli se että alettiin mennä miehen kanssa aikaisin nukkumaan, katsottiin jotain hyvää sarjaa sängyssä vielä ennen nukahtamista. Kun tottui pitkiin yöuniin, niitä alkoi odottaa.

Itsekään en juo koskaan 2 päivää peräkkäin, vaan yksi, kaksi välipäivää pitää olla. Ei vain pysty.

Niin, ja mitäs 2 viikon jälkeen tapahtui? Syvä ihmettely siitä miksi meillä on jo vuosi ollut tällaista, kun herättiin 11.30, ja koko päivä meni enempi vähempi makuuasennossa. Muka kävelyllä käytiin illalla, mutta väsymys oli ihan tolkutonta, ja jatkui vielä seuraavaankin päivään. Päätettiin sitten yhdessä että eiköhän tällainen juominen ollut tässä. 

Ystäväsi Yrttimies kirjoitti:

Lopetin alkoholinkäytön kokonaan toukokuussa 2019. Ei pisaraakaan enää, ei edes mietoja.

Kukkaa polttelen viikonloppuisin kohtuudella ja voin hyvin. Ei enää myrkkyä minulle, kiitos yrtin.

Oikeastaan GHB on todellinen alkoholin korvaushoitolääke. Kannattaa perehtyä, jos on tosissaan.

Lopetin nyt joulukuun alussa. Annosmäärät oli samaa luokkaa kuin sinulla ehkä hieman enemmän, mutta toistaiseksi on mennyt hyvin. Olen juonut maustettua vettä jäillä korvikkeeksi eli vähän huijaan itseäni. Juomisesta tuli vain tapa ja ei mitään järkeä jatkaa, kun viini ei mennyt edes päähän enää. Olo on jo nyt huomattavasti virkeämpi, ehkä vähän liiankin virkeä kun yöunet ovat jääneet lyhyiksi. Toivottavasti unirytmi tästä tasaantuu vielä. 

Kuulostaa tutulta. Viimeiset 10 vuotta lähes joka vkonloppu kännit, joskus jops vkolla miedommat kännit koska pitihän töissäkin käydä.

Krapulat paheni ja pitkittyi useaan päivään, kamala morkkis vaikkei mitään töhöillytkään. Toleranssi kasvoi ja humalan ihana olotila hiipui - tuntui ettei alkoholi nouse enää päähän, vaikka todellisuudessa promilleja oli melkoisesti. Painoa kertyi yli 20 kiloa. Päätin että nyt saa riittää. Pikkuhiljaa vähensin juomista, ensin joka toinen vkonloppu alkoa, sittem kerran kuussa jne.

Nyt neljä kuukautta kokonaan ilman alkoa, kiloja lähtenyt ja vaatekoko pienentynyt. Olo on virkeämpi selkeästi. Kaipailen nousuhumalan tuomaa iloa, mutta järkeilen ettei se aika enää palaa. Se oli hauskaa aikaa, mutta mennyttä aikaa. Aion jatkaa vesilinjalla tulevaisuudessakin. Aika näyttää miten käy.

N 37, naimisissa, ei lapsia

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että alan itsekin olla alkoholisti. Häpeän määriä, jos istutaan vaikka iltaa kavereiden kanssa hörpin ”salaa” lisää tai saatan ottaa kotona jo muutaman koska en kehtaa juoda niin paljon muiden edessä. Iltaa on vaikea lopettaa vaan se venyy monesti viiteenkin ja sitten on seuraava päivä pilalla. Juon myös usein ihan yksin.

Mutta vaikeutena se että humalassa olo on niin pirun kivaa.

Ap

Älä luule kun sinä olet. Juot tuplasti liikakäytön yli.

Mulla menee n. 150-170 annosta olutta viikossa.

Että älkää valittako omista pienistä määristä

Voi iskeä psykoosit jos kertaheitolla lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee n. 150-170 annosta olutta viikossa.

Että älkää valittako omista pienistä määristä

Kalliiksi tulee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että alan itsekin olla alkoholisti. Häpeän määriä, jos istutaan vaikka iltaa kavereiden kanssa hörpin ”salaa” lisää tai saatan ottaa kotona jo muutaman koska en kehtaa juoda niin paljon muiden edessä. Iltaa on vaikea lopettaa vaan se venyy monesti viiteenkin ja sitten on seuraava päivä pilalla. Juon myös usein ihan yksin.

Mutta vaikeutena se että humalassa olo on niin pirun kivaa.

Ap

Jos jatkat juomista samalla tyylillä millaiseksi kuvittelet elämäsi 5 vuoden kuluttua? 10 vuoden? Alkoholin tuoma hyvä olo häviää, haitat lisääntyvät. Tuo auttaa lopettamaan.

Ei välttämättä auta. Se addiktio ehtii kehittymään niin pahaksi, että ainakin omalla kohdalla ajattelen, että ei mikään enää auta. Mä olen nyt 52v ja olen juonut kolmen vuoden ajan 2 litraa punkkua päivässä. Jäin tuolloin 3v sitten työttömäksi, sitä ennen join viikonloppuisin aika paljon ja arki-iltoina ehkä 3 olutta/ilta. Tuo 2 litraa viiniä on 1600kcal. Voitte kuvitella miten olen lihonut. Syön tosi vähän sen takia. Edes se ei auta mua lopettamaan kun kuvittelen, että voisin jopa laihtua  kun jäisi viini pois. Häpeän itseäni, mutta olen täysin toimintakykyinen vaikka lipitän koko hereilläoloajan. 

Alkoholismi on hirveä sairaus. Olen ajatellut, että jos sitten tammikuussa lopettaisin. Tarvitsisin siihen kyllä varmaan jotain ulkopuolista apua, terapiaa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että alan itsekin olla alkoholisti. Häpeän määriä, jos istutaan vaikka iltaa kavereiden kanssa hörpin ”salaa” lisää tai saatan ottaa kotona jo muutaman koska en kehtaa juoda niin paljon muiden edessä. Iltaa on vaikea lopettaa vaan se venyy monesti viiteenkin ja sitten on seuraava päivä pilalla. Juon myös usein ihan yksin.

Mutta vaikeutena se että humalassa olo on niin pirun kivaa.

Ap

Jos jatkat juomista samalla tyylillä millaiseksi kuvittelet elämäsi 5 vuoden kuluttua? 10 vuoden? Alkoholin tuoma hyvä olo häviää, haitat lisääntyvät. Tuo auttaa lopettamaan.

Ei välttämättä auta. Se addiktio ehtii kehittymään niin pahaksi, että ainakin omalla kohdalla ajattelen, että ei mikään enää auta. Mä olen nyt 52v ja olen juonut kolmen vuoden ajan 2 litraa punkkua päivässä. Jäin tuolloin 3v sitten työttömäksi, sitä ennen join viikonloppuisin aika paljon ja arki-iltoina ehkä 3 olutta/ilta. Tuo 2 litraa viiniä on 1600kcal. Voitte kuvitella miten olen lihonut. Syön tosi vähän sen takia. Edes se ei auta mua lopettamaan kun kuvittelen, että voisin jopa laihtua  kun jäisi viini pois. Häpeän itseäni, mutta olen täysin toimintakykyinen vaikka lipitän koko hereilläoloajan. 

Alkoholismi on hirveä sairaus. Olen ajatellut, että jos sitten tammikuussa lopettaisin. Tarvitsisin siihen kyllä varmaan jotain ulkopuolista apua, terapiaa tms. 

Tsemppiä, kertoo jo paljon että sanot jos lopettaisit tammikussa (ei nyt, tänään, huomenna). On 10.12. ja ehdit juoda vielä monta kymmentä pulloa kuun loppuun mennessä. Ja ei jossittelu auta

Jos oikeasti halutte suurkulutuksesta eroon, tilatkaapa aika tk-lääkärille. Ihan rohkeasti, ei mitään hävettävää. Kertokaa suunnitelmanne, sanokaa haluavanne tukea. Maksa-arvoista on hyvä lähteä liikkeelle. On todella motivoivaa, kun niitä seurataan ja arvot laskevat. Suosittelen!

N. 10 vuotta sitten tuli mitta täyteen viikonlopun juhlimista ja myös välillä viikolla tissuttelua. Olo oli koko ajan pöhöttynyt ja väsynyt, krapulat pahenivat eikä viikonloppuisin saanut mitään järkevää tehtyä. Kiloja kertyi. Pidimme välillä miehen kanssa tipattomia tammikuita, ja ne olivat todella kivoja, kun aamulla heräsi pirteänä, ja viikonloputkin tuntuvat mukavan pitkiltä. Tuli ulkoiltua ja käytyä leffoissa ja museoissa. Palautuminen työviikkoon oli aivan toisenlaista, kun parin illan juhlimisen jälkeen.

Yksi kesä sitten vain huomasin, etten ollut juonut alkoholia koko kesänä. En ollut edes kaivannut sitä. Suurkulutus jäi pois vähän niinkuin itsestään. Nykyisin juon enää vain harvoin. Huomaan heti, miten alkoholi vaikuttaa negatiivisesti uneen ja vireystilaan. Krapula tai oikeastaan sellainen yleinen väsymys ja tokkuraisuus saattaa kestää parikin päivää. Ei enää oikein iske.

Harvemmin sitä tulee aamulla kaduttua sitä, ettei illalla tullut riittävästi juotua. Olen nyt 50.