Lue keskustelun säännöt.
Vajaa 3 v:llä ei keskittymiskykyä/halua...
27.04.2014 |
Normaalia?
Erityisesti ruokailutilanteet ovat yhtä helvettiä. Useimmiten ei malta istua paikoillaan. Päättää heti alussa ettei syö ainakaan tarjolla olevaa ruokaa. Vaatii jotain muuta (herkkuja... en anna... huuto alkaa). Kiemurtelee tuolilla, nousee polvilleen, istuu taas, kääntyy lähteäkseen taas pois, kiipeää pöydälle kurottaakseen toiselle puolelle pöytää ja lähtee miljoona kertaa pois ruokapöydästä leikkimään tai vaatii lastenohjelmia, pyörittelee ruokaa lautasella, syö sormilla, ärsyyntyy likaisista käsistä, alkaa pyyhkiä käsiään pöytään ja vaatteisiinsa, sylkee pahan ruoan pois suusta käsiinsä, hinkkaa sen pöytään... Lopputulos: puolen tunnin ruokahetken jälkeen syönyt korkeintaan pari teelusikallista jotain tai ei mitään. Tämäkin kovan painostuksen jälkeen. Maito kelpaa aina ja sitä voisi litkiä mielin määrin.
Tarjoan ruokaa noin 4 kertaa päivässä. Syö käytännössä ehkä vain 3 aterialla. On alipainoinen. Sanoo, ettei halua ruokaa, ei ole nälkä, ei maistu, pahaa...
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 13:02"]
Tämä ei ole moksiskaan, jos lähetän pois pöydästä. Päättää ehkä puolen tunnin tai tunnin päästä että nyt kelpaisi jokin. Jos en anna mitään ja käännän selkäni (käyn vessassa tai teen jotain muuta toisessa huoneessa), niin menee itse ruokakaapille. Ottaa vaan tuolin, vetää sen kaapin eteen. Muutaman kerran avannut itse jääkaapin tällä tavalla, ottanut maitopurkin ovesta, kaatanut maitoa pillipulloonsa ja tulee sitten ylpeänä nurkan takaa. Joskus löytänyt leipääkin... Omatoiminen kaveri. :D Ap
[/quote]
Naureskeletko lapsesi omatoimisuudelle ja noille tilanteille lapsen nähden? Onko lapsi oppinut, ettei sääntöjä tarvitse noudattaa, kun vanhempiakin vain naurattaa? Myöhemmässä kommentissa sanoit lapsen syövän läppärin ääressä: oletko ajatellut, että lapsi tottuu/ on jo tottunut virikkeisiin ruokailun hetkellä, eikä siksi malta ruokailla pöydän ääressä?
[/quote]läppäri auki ja lapsi syö ja katsoo. hurjaa. Läppäri kiinni ja niin ylös kun saat sen. Ohjaus ruokapöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 13:02"]
Tämä ei ole moksiskaan, jos lähetän pois pöydästä. Päättää ehkä puolen tunnin tai tunnin päästä että nyt kelpaisi jokin. Jos en anna mitään ja käännän selkäni (käyn vessassa tai teen jotain muuta toisessa huoneessa), niin menee itse ruokakaapille. Ottaa vaan tuolin, vetää sen kaapin eteen. Muutaman kerran avannut itse jääkaapin tällä tavalla, ottanut maitopurkin ovesta, kaatanut maitoa pillipulloonsa ja tulee sitten ylpeänä nurkan takaa. Joskus löytänyt leipääkin... Omatoiminen kaveri. :D Ap
[/quote] kai oot nuori, vähän hukassa oot lapsesi kanssa
Älä tee tästä liian isoa asiaa ja pattitilannetta. Lapsi ei siitä muutu sairaaksi ja lihavaksi, jos joskus syö vaikka läppärin edessä. Olennaista on, mitä syö ja kuinka paljon.
Ruokailu on suurin ongelma. Välillä keskittyy syömiseen ihan hyvin, jos on tosi kova nälkä, suosikkiruokaa tai jotain ihan uutta ja siksi kiinnostunut ainakin maistamaan.
Ei jaksa keskittyä pitkään leikkeihinkään. Koko ajan muuttaa mielensä, että haluaakin leikkiä jotain ihan muuta. Yleensä tosi monessa asiassa hänen mielipide vaihtelee eipäs-juupas-eipäs-juupas... otan tämän, eikun sittenkin tämän... eikun... Välillä se pompottelu on niin läpinäkyvää ja silloin pistän stopin hetkeksi ja annan lapsen raivota aikansa kunnes asenne muuttuu, mutta on henkisesti raskasta, kun lähes joka ateria alkaa ensin puolen tunnin tappelulla jostain asiasta ennen kuin päästään itse asiaan. En tiedä milloin hän on tosissaan. Ja se on ihan totta ettei ota minuakaan tosissaan. Olen kuitenkin mieheen verrattuna kovempi jyrä, joka kyllä näyttää lapselle lopulta kuka määrää (tai yrittää ainakin) jos pelleily menee överiksi. Siitä seuraa sitten pahimmillaan ainakin puolen tunnin raivokohtaus, jolloin lentää tavarat ja yritän jotenkin hallita sitä tuhon määrää. Välillä laitan lapsen jäähylle lukkojen taakse toiseen huoneeseen, ettei poukkoile sinne tänne, ryntää kaapeille tai paiskomaan tavaroita. Varmaankin olen liian lepsu ruokailutilanteissa. Yritän pitää lapsen fiiliksen hyvänä, katson läpi sormien joitain temppuiluja kunhan syö, koska jos sanon mistään asiasta edes yhdellä sanalla tai mulkaisen väärällä tavalla, niin alkaa kiukkukohtaus, syöminen loppuu siihen ja sylkee sen vähänkin ruoan pois suusta...Silloin voin heittää hyvästit lapsen ja minunkin rauhalliselle ruokahetkelle... ja tätä monta kertaa päivässä. :(
Ap
Keskity tekemään ruoka lapsen kanssa, jos hänellä on vähänkin kiinnostusta. Katso lasta ystävällisesti silmiin ja juttele vain mukavia aina ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitset ehkä kokonaisvaltaisesti apua kasvattajuudessa. on eri asia olla autoritatiivinen kuin autoritaarinen. lue esim kirjallisuutta aiheesta!
3-vuotias on vielä pieni. Häneltä ei pidä odottaa kovin monimutkaisia eikä varsinkaan tehdä elämästä tuollaista vääntöä. Ruoka on iloinen asia, ei taistelun aihe. Älä osta kotiin esim. makeita jogurtteja, joilla pienen nälkä välipaloissa katoaa. Ruoka-aikaan syödään terveellistä ruokaa - koko perhe - sen verran kuin maistuu. Jos ei maistu, ei haittaa. Koko ajan ei syödä. Jos et osaa suhtautua positiivisesti, näyttele positiivista.