Mitä ajattelisit jos miehesi entinen ilmoittaisi pitäneensä..?

Meillä on se tilanne, että tällainen voisi hyvin tapahtuakin. Lapsi olisi tässä vaiheessa tosin jo aikuinen, mutta mieheni on ollut hyvin aktiivinen nuori mies aikanaan.... jos selviäisi, että hänellä on lapsi jossain, ei se meidän väleihimme vaikuttaisi. Olisin onnellinen asiasta, jos totta puhutaan. Meille ei ole siunaantunut yhteistä lasta, minulla on omia kyllä. Olisin iloinen, jos tietäisin hänelläkin olevan biologisia lapsia. Olen varmaan outo, mutta parhaani mukaan yrittäisin tutustua lapseen ja tuoda hänet osaksi perhettämme. Hän olisi kuitenkin osa miestä, jota rakastan yli kaiken.

Minä olen kyllä aika tunteelllinen tyyppi, mutta tässä asiassa ihan toisilla linjoilla. Jos asia tulisi miehellekin yllätyksenä eikä olisi mitään salaisia järjestelyjä elareiden maksamisessa ja minun huijaamistani, niin yhdessä ilman muuta ottaisimme yhteyttä tähän lapseen. Hän olisi nyt  aikuinen, 20-vuotias, joten mitään lasta ei meille tulisi asumaan, mutta ilman muuta yrittäisimme tutustua ja tukea tätä nuorta naista/miestä. En voisi asiasta syyttää miestä, koska mies on kertonut tästä exästä ja tiedän, että hän voisi oikeasti olla niin epärehellinen, ettei kertoisi tuollaisesta asiasta. Lapsen vikahan tuo ei olisi mitenkään.

Olen itse tekemisissä uusperheiden kanssa päivittäin, ja kun kuulen, miten näitä puolikkaita lapsia kohdellaan, en missään nimessä ja ikinä voisi tehdä samaa yhdellekään lapselle. Jos tämä miehen salainen lapsi olisi tullut tietoisuuteemme aiemmin, ilman muuta mieheni olisi saanut tutustua lapseen ja esitellä hänet meidänkin lapsillemme.

Ainoa vaikea hetki olisi ollut silloin, kun kipuilimme lapsettomuutta useita vuosia. Jos tuolloin tämä lapsi olisi tullut esille, en tiedä, miten olisin suhtautunut, koska olin tuolloin eri ihminen. Toisaalta muistan miettineeni, että voisimme adoptoida mutta että en missään nimessä olisi halunnut lasta, joka olisi ollut puoliksi miehen ja puoliksi jonkun tuntemattoman. Toisaalta halusin lasta niin kovasti, että olisin voinut oikeastikin laittaa omat tunteeni sivuun ja aloittaa äitipuolen taipaleen ilolla. Tuolloinkin lapsi olisi ollut jo koululainen eli mistään pienestä lapsesta ei olisi ollut kyse eikä hän olisi voinut "korvata" lapsettomuuttamme.

Väittäisinpä silti, että huolimatta kipuilustani olisin toivottanut tämän lapsen tervetulleeksi perheeseemme. Olen aika varmakin tästä. En ole koskaan ollut kateellinen miehen existä enkä tätä nimenomaista exää (kuviteltua lehtolapsen äitiä) ole ikinä edes tavannut. Kyseessä oli miehen kertoman mukaan aikamoinen "teinisuhde", vaikka siis kyseinen nuori nainen olikin mieheni ensirakkaus ja todella merkittävä miehelleni.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 08:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 05:08"]

Meillä oli miehen kanssa hyvä suhde. Kuulin joskus juorun, että miehellä olisi lapsi, joka olisi saanut alkunsa ihan juuri ennen meidän suhteen alkua. Mies kielsi ja uskoin, oli kuulemma käynyt testeissäkin eikä ole hänen.

Kun oltiin oltu pari vuotta yhdessä, asia tuli jotain kautta esiin. Vaadin nähdä paperit. Olihan se lapsi miehen ja maksoi elareita.

Kovin shokki ei ollut se, että oli valehdellut, kauheinta oli se, että mies oli hylännyt oman lapsensa ja sellaisen kanssa mä olin suunnittelemassa perhettä, käytiin tuosta syystä todella lähellä eroa.

Miehen kanssa käytiin pitkät keskustelut ja otimme yhteyttä myös lapsen äitiin.

Noin vuosi meni ennen kuin tilanne oli kaikin puolin hoidossa ja nyt meilläkin on miehen kanssa kolme yhteistäkin lasta :)

[/quote]

Anteeksi mutta miten tämä keskustelu asiaa auttoi? Miehesi oli edelleenkin hylännyt lapsen ja valehteli sinulle sekä siitä lapsesta että siitä, että koko ajan taloudestanne maksettiin elareita ulos. Onko se mies nyt sentään sitten ottanut lapsesta vastuuta, tuleeko lapsi teille tapaamaan sisaruksia ym.?

[/quote]

Se auttoi siten, että selvisi miksi mies teki noin.

Siihen oli kaksi syytä, toinen, että pelkäsi menettävänsä mut ja toinen, isompi se, että lapsen äiti ei halunnut miestä lapsen elämään ja kun molempien tunne oli tuo, mies antoi myös periksi samantien ja sopi ettei tapaa lasta.

Mies otti samantien yhteyttä tähän naiseen ja kertoi, että haluaisi sittenkin olla lapsen kanssa tekemisissä. Nainen ei varsinaisesti ilahtunut, mutta ihan ilman lastenvalvojia tapaamiset on onnistuneet. Ei mitään joka toinen viikonloppu- systeemillä, mutta suht usein kuitenkin, varsinkin, kun välimatkaa on 600km.

Tämä lapsi syntyi siis yhdenillan jutun tuloksena. Molemmat oli todella humalassa, miehen muistikuvan mukaan käytti kondomia, mutta... Me taas ehdittiin muuttaa mun kotoseudulle ennen kuin lapsesta oli tietoa, tuo nainen ei ollut koko raskautensa aikana miehelleni siis kertonut.

Ja kyllä, kyllä se keskustelu auttoi, helppoa se ei ollut, mutta mies vaikutti niin vilpittömältä, että uskoin ettei tarkoittanut mitään pahaa vaan toimi paniikissa.

Todella hyvä isä on meidän lapsille ja tuolle kolmannellekkin on... Ehkä enemmin joku setä, lapsella on alusta asti ollut äitinsä luona mies, jonka kokee enemmän isäkseen.