Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit jos miehesi entinen ilmoittaisi pitäneensä..?
27.04.2014 |
Miehesi lapsen hänen tietämättään? Mietin toiseen ketjuun tätä samaa aihepiiriä kommentoidessani miten muut naiset reagoisivat tai ovat reagoineet kun tai jos omalle miehelle on tullut soitto vanhalta heilalta lapsesta, josta ei ole tiennyt. Onko täällä ketään, kenelle on käynyt niin ja miltä se on silloin tuntunut kun asia tuli ilmi? Itse ainakin luhistuisin täysin, koska se olisi niin hirveä paikka, ja yritän nyt selvitellä, miksi. Tämä on ihan pelkkää spekulaatiota omalla kohdallani, mutta asiaa on sosiaalipornon omaisesti hauska itsessään tunnustella, millaisia ajatuksia tai tunteita nk. lehtolapsi tuottaisi. Se tuntuisi todella pahalta, jos nyt mieheni joku eksistä tai heiloista ilmoittaisi pitäneensä mieheni lapsen ja kertoisi siitä vasta nyt. Vaikka tämä on pelkkää spekkeilyä, niin itse en pystyisi elämään tilanteessa, koska mies on itse sanonut minulle ettei halua kanssani lapsia, joten tuota lasta olisi todella vaikea hyväksyä osaksi elämäänsä.. ja varsinkin jos mies ottaisi tuon salalapsen avosylin vastaan. Se tuntuisi todella haljulta.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:24"]
Pahalta tuntuisi ja minun ja miehen suhde loppuisi siihen paikkaan. En usko kykeneväni pitämään toisen naisen lapsesta, enkä edes halua elämääni mitään "bonuslapsia". Haluan oman lapsen lapsettoman miehen kanssa. Mikään muu ei käy. Ei edes siinä tapauksessa, että mies olisi tullut isäksi tietämättään.
[/quote]
Joo, juuri noin mäkin sen kans muotoilisin. Ajattelin vain, olenko jotenkin huono tai erikoinen ihminen, kun ajatus vieraasta lapsesta tuntuu niin ehdottomalta eiltä. Kai niitäkin löytyy, joiden mielestä naisten kuuluu hyväksyä tilanne mukisematta ja olla välittämättä tai joita ei asia ihmeemmin ihan kuin edes kiinnostaisikaan ja elämä jatkuisi bonuksien ilmestymisestä huolimatta. Olen myös kuullut tapauksista, joissa nämä lapset ovat joutuneet sitten isälleen myöhemmin asumaan ja olen ihmetellyt niiden äitipuolien suhtautumistavasta - itse en vain pystyisi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuttaisi minun ja mieheni suhteisiin. Mielenkiintoinen yllätys olisi, mutta en repisi pelihousujani moisesta.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:36"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:24"]
Pahalta tuntuisi ja minun ja miehen suhde loppuisi siihen paikkaan. En usko kykeneväni pitämään toisen naisen lapsesta, enkä edes halua elämääni mitään "bonuslapsia". Haluan oman lapsen lapsettoman miehen kanssa. Mikään muu ei käy. Ei edes siinä tapauksessa, että mies olisi tullut isäksi tietämättään.
[/quote]
Joo, juuri noin mäkin sen kans muotoilisin. Ajattelin vain, olenko jotenkin huono tai erikoinen ihminen, kun ajatus vieraasta lapsesta tuntuu niin ehdottomalta eiltä. Kai niitäkin löytyy, joiden mielestä naisten kuuluu hyväksyä tilanne mukisematta ja olla välittämättä tai joita ei asia ihmeemmin ihan kuin edes kiinnostaisikaan ja elämä jatkuisi bonuksien ilmestymisestä huolimatta. Olen myös kuullut tapauksista, joissa nämä lapset ovat joutuneet sitten isälleen myöhemmin asumaan ja olen ihmetellyt niiden äitipuolien suhtautumistavasta - itse en vain pystyisi. ap
[/quote]
Eihän se sen lapsen vika olisi, että on maailmaan syntynyt. Lapsia tulee rakastaa, ja jos se olisi lapsen kannalta paras, että tulee isälleen, niin sitten on.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:37"]
Ei vaikuttaisi minun ja mieheni suhteisiin. Mielenkiintoinen yllätys olisi, mutta en repisi pelihousujani moisesta.
[/quote]
Khuul, tällainen näkökulma tähän väliin! Vaikuttaakohan tähän mahdollisesti se, että tunnette toisenne ja tiedät varsin hyvin, ettei moisia yllätyksiä olisi muutenkaan luvassa, joten suhtautumisesi on senkin takia niin rento? Ilmeisesti keskinäinen luottamus pelaa ja tiedätte että vedätte yhtä köyttä? Olet persoonana vain sellainen, ettei maailma siihen kaadu?
Kadehdin näitä persoonia. Olen perinyt toiselta vanhemmaltani, ja varmasti kotikasvatuksellakin on osansa, kauhean mustasukkaisia taipumuksia ja sen vuoksi olen ihan ihmeissäni kun kaikki eivät ajattele samoin. ap
Oletko katsonut McLeodin tyttäriä? Siellä juuri vastaava tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:41"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:37"]
Ei vaikuttaisi minun ja mieheni suhteisiin. Mielenkiintoinen yllätys olisi, mutta en repisi pelihousujani moisesta.
[/quote]
Khuul, tällainen näkökulma tähän väliin! Vaikuttaakohan tähän mahdollisesti se, että tunnette toisenne ja tiedät varsin hyvin, ettei moisia yllätyksiä olisi muutenkaan luvassa, joten suhtautumisesi on senkin takia niin rento? Ilmeisesti keskinäinen luottamus pelaa ja tiedätte että vedätte yhtä köyttä? Olet persoonana vain sellainen, ettei maailma siihen kaadu?
Kadehdin näitä persoonia. Olen perinyt toiselta vanhemmaltani, ja varmasti kotikasvatuksellakin on osansa, kauhean mustasukkaisia taipumuksia ja sen vuoksi olen ihan ihmeissäni kun kaikki eivät ajattele samoin. ap
[/quote]
Mä olen samanlainen kuin jolta tätä kysyit.
Mulla ainakin tää on ihan persoonassaa kotikasvatuksessa, ensijärkytyksen jälkeen otetaan aina järki käteen. Toiset sanoo kylmäksi ja toiset empaattiseksi, riippuu kai siis aina asiasta ja katsojasta, mutt pyrin toimimaan aina "oikein" ja se vaatii usein tunteiden sivuun laittamista ja asian objektiivista tarkastelua. Annan toki itselleni oikeuden myös tunteisiin, en vain anna itselleni oikeutta toimia niiden mukaan.
En ihan ymmärtänyt, miksi siihen pitäisi suhtautua niin raskaasti, että olisi valmis eroamaan miehestä (vrt. viesti nro 2). Kyse on miehen entisestä suhteesta, jonka aikana on syntynyt lapsi, josta mies ei tiedä. Se suhde on ohi. Jos mies alkaa etäisäksi yllätyslapselle, niin kai se on kestettävä hammasta purren. Tilanne olisi eri, jos lapsi olisi saanut alkunsa meidän suhteen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli miehen kanssa hyvä suhde. Kuulin joskus juorun, että miehellä olisi lapsi, joka olisi saanut alkunsa ihan juuri ennen meidän suhteen alkua. Mies kielsi ja uskoin, oli kuulemma käynyt testeissäkin eikä ole hänen.
Kun oltiin oltu pari vuotta yhdessä, asia tuli jotain kautta esiin. Vaadin nähdä paperit. Olihan se lapsi miehen ja maksoi elareita.
Kovin shokki ei ollut se, että oli valehdellut, kauheinta oli se, että mies oli hylännyt oman lapsensa ja sellaisen kanssa mä olin suunnittelemassa perhettä, käytiin tuosta syystä todella lähellä eroa.
Miehen kanssa käytiin pitkät keskustelut ja otimme yhteyttä myös lapsen äitiin.
Noin vuosi meni ennen kuin tilanne oli kaikin puolin hoidossa ja nyt meilläkin on miehen kanssa kolme yhteistäkin lasta :)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:24"]
Pahalta tuntuisi ja minun ja miehen suhde loppuisi siihen paikkaan. En usko kykeneväni pitämään toisen naisen lapsesta, enkä edes halua elämääni mitään "bonuslapsia". Haluan oman lapsen lapsettoman miehen kanssa. Mikään muu ei käy. Ei edes siinä tapauksessa, että mies olisi tullut isäksi tietämättään.
[/quote]
No mahtaako kovin kummoinen mies siis muutenkaan olla kyseessä, jos noin "helposti" olisit hänet jättämässä. Tässähän ei ole kyse mistään sellaisesta, että mies olisi pettänyt, vaan lapsi voisi tulla hänellekin melkoisena järkytyksenä eikä välttämättä minään positiivisena uutisena. Aika harvoinhan sitä ihmisillä on vain yksi suhde ja vain yksi seksikumppani enää nykyään, joten kyllähän sitä kai olisi teoreettinen mahdollisuus että tuollaisia vahinkoja olisi olemassa itse kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-ah. Varmaan ekana ajattelisin, että voi miesparkaa. Kaksi lasta edellisestä liitostaan ja meillä kaksi yhteistä ja siihen päälle vielä lehtolapsi. On siis tosi hyvä isä, tekee paljon lastensa eteen ja sitten sitä tekemistä ainakin riittäisi.
Mutta luulen kyllä että suhtautuisin tähän lehtolapseen ihan suopeasti, jopa ehkä suopeammin kuin noihin ex-liiton lapsiin. Ja pieni *tirsk* saattaisi päästä, kun ajattelisin miehen exän naamaa kun saa kuulla että miehellä on VIELÄ yksi elätettävä.
Joo, mitäs siinä jos olis ennen minun kanssani aloittamista saanut alkunsa. Toki tavattais säännöllisesti, meillä olisikin täällä iso ylläriperhe yllärilapselle. Lapsen äiti olisi kyllä toiminut todella törkeästi tuossa kohdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 05:08"]
Meillä oli miehen kanssa hyvä suhde. Kuulin joskus juorun, että miehellä olisi lapsi, joka olisi saanut alkunsa ihan juuri ennen meidän suhteen alkua. Mies kielsi ja uskoin, oli kuulemma käynyt testeissäkin eikä ole hänen.
Kun oltiin oltu pari vuotta yhdessä, asia tuli jotain kautta esiin. Vaadin nähdä paperit. Olihan se lapsi miehen ja maksoi elareita.
Kovin shokki ei ollut se, että oli valehdellut, kauheinta oli se, että mies oli hylännyt oman lapsensa ja sellaisen kanssa mä olin suunnittelemassa perhettä, käytiin tuosta syystä todella lähellä eroa.
Miehen kanssa käytiin pitkät keskustelut ja otimme yhteyttä myös lapsen äitiin.
Noin vuosi meni ennen kuin tilanne oli kaikin puolin hoidossa ja nyt meilläkin on miehen kanssa kolme yhteistäkin lasta :)
[/quote]
Anteeksi mutta miten tämä keskustelu asiaa auttoi? Miehesi oli edelleenkin hylännyt lapsen ja valehteli sinulle sekä siitä lapsesta että siitä, että koko ajan taloudestanne maksettiin elareita ulos. Onko se mies nyt sentään sitten ottanut lapsesta vastuuta, tuleeko lapsi teille tapaamaan sisaruksia ym.?
Olisin kyllä aika hämmästynyt, miten se voisi olla mahdollista. Lapsi olisi 25 vuotias ja miten ex sai hoidettua vaihto-oppilasvuotensa raskaana ollessaan? Hänenhän olisi pitänyt synnyttääkkin siellä vaihdossa ollessaan ja käsittääkseni se on vaihto-ohjemassa sääntöjen vastaista, eli olisi lähetetty kotiin raskauden ilmetessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:36"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:24"]
Pahalta tuntuisi ja minun ja miehen suhde loppuisi siihen paikkaan. En usko kykeneväni pitämään toisen naisen lapsesta, enkä edes halua elämääni mitään "bonuslapsia". Haluan oman lapsen lapsettoman miehen kanssa. Mikään muu ei käy. Ei edes siinä tapauksessa, että mies olisi tullut isäksi tietämättään.
[/quote]
Joo, juuri noin mäkin sen kans muotoilisin. Ajattelin vain, olenko jotenkin huono tai erikoinen ihminen, kun ajatus vieraasta lapsesta tuntuu niin ehdottomalta eiltä. Kai niitäkin löytyy, joiden mielestä naisten kuuluu hyväksyä tilanne mukisematta ja olla välittämättä tai joita ei asia ihmeemmin ihan kuin edes kiinnostaisikaan ja elämä jatkuisi bonuksien ilmestymisestä huolimatta. Olen myös kuullut tapauksista, joissa nämä lapset ovat joutuneet sitten isälleen myöhemmin asumaan ja olen ihmetellyt niiden äitipuolien suhtautumistavasta - itse en vain pystyisi. ap
[/quote]
Eihän se sen lapsen vika olisi, että on maailmaan syntynyt. Lapsia tulee rakastaa, ja jos se olisi lapsen kannalta paras, että tulee isälleen, niin sitten on.
[/quote]
Ei tietenkään, mutta ei se munkaan vika ole jos lapsi on syntynyt, joten voin hyvin etsiä miehen jolla sellaisia ei ole. Se, joka väittää, ettei harmittaisi lapsen olemassaolo tai ettei lapsi toisi edellistä suhdetta mitenkään mieleen, puhuu paskaa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 04:47"]
Oletko katsonut McLeodin tyttäriä? Siellä juuri vastaava tapaus.
[/quote]
Enpä ihmeemmin ole katsonut mitään tyttäriä. Eiköhän tä ole kirjallisuudessa ja viihdemaailmassa ja elävässä elämässä niin kliseinen juttu muutenkin. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 05:00"]
En ihan ymmärtänyt, miksi siihen pitäisi suhtautua niin raskaasti, että olisi valmis eroamaan miehestä (vrt. viesti nro 2). Kyse on miehen entisestä suhteesta, jonka aikana on syntynyt lapsi, josta mies ei tiedä. Se suhde on ohi. Jos mies alkaa etäisäksi yllätyslapselle, niin kai se on kestettävä hammasta purren. Tilanne olisi eri, jos lapsi olisi saanut alkunsa meidän suhteen aikana.
[/quote]
Mä en osaisi pitää sitä ihan samana miten lapsi on alkunsa saanut. Oli entinen tai nykyisen suhteen aikainen syrjähyppy, niin en pystyisi sulattamaan lapsen olemassaoloa tai varsinkaan sitä, että nainen on tietoisesti asian pimittänyt ennen kuin tuo sen ilmi sopivassa tilanteessa. Ei siihen tarvitsekaan suhtautua raskaasti, se tulee ihan luonnostaan :D
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 08:37"]
Mä en osaisi pitää sitä ihan samana miten lapsi on alkunsa saanut. Oli entinen tai nykyisen suhteen aikainen syrjähyppy, niin en pystyisi sulattamaan lapsen olemassaoloa tai varsinkaan sitä, että nainen on tietoisesti asian pimittänyt ennen kuin tuo sen ilmi sopivassa tilanteessa. Ei siihen tarvitsekaan suhtautua raskaasti, se tulee ihan luonnostaan :D
[/quote]
No eihän tässä mistään syrjähypystä ole kyse! Voi käydä niin että exän kanssa on harrastettu seksiä ja sitten erottu kohtuu pian eikä pidetty yhteyttä. Ex on huomannut olevansa raskaana ja päättänyt sitten pitää lapsen, mutta ei ole sitten miestä infonnut asiasta ennen kuin vuosien päästä. Ja nimenomaan sille naisellehan sitä pitäisi tuosta tempusta olla vihainen (jos nyt siis jollekin haluaa vihainen olla) eikä sille miehelle. Ihan syytönhän hän on.
Olisin tietysti äärettömän hämmästynyt, koska miehellä ei ole kuin yksi puolen elämän mittainen ex ja hänen kanssaan lapsia, joista olen tietysti tietoinen. Olisipa kummallista, että yksi sisarus olisi jäänyt mainitsematta. Hänen exänsä meni sittemmin uusiin naimisiin ja sai tässä uudessa liitossaan lapsen myös.
Jos nyt hypoteettisesta ajatellaan, että olisi muitakin tyttöystäviä ollut ja tällainen lapsi löytyisi, tahtoisin ilman muuta tavata lapsen. Olisi hyvä, että voisi jopa tutustua sisaruspuoliinsa. Ei se olisi minulta mitenkään pois, maailmaan mahtuu lapsia. Ja varsinkaan lapset eivät syntymäänsä pyydä, niin miksi vihaamaan.
Miestä en voisi syyttää mistään, miksi ihmeessä niin tekisinkään. Hän ei olisi yhtään huonompi puoliso siksi, että olisi saanut lapsen jonkun muun kanssa tietämättään.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 08:34"]
Ei tietenkään, mutta ei se munkaan vika ole jos lapsi on syntynyt, joten voin hyvin etsiä miehen jolla sellaisia ei ole. Se, joka väittää, ettei harmittaisi lapsen olemassaolo tai ettei lapsi toisi edellistä suhdetta mitenkään mieleen, puhuu paskaa.
[/quote]
No ei ole kyllä myöskään miehen vika, että se lapsi on syntynyt. Eihän hän edes tiennyt lapsesta ennen kuin vasta vuosien päästä. Tuntuu muuten siltä, ettet edes rakasta tämänhetkistä miestäsi ja olet hänen kanssaan vain jotta saat tuleville lapsillesi nyt jonkun isän, jonka kanssa leikkiä täydellistä perhettä. Tulee mieleen, koska jos ajattelet että aivan hyvin voit etsiä uuden miehen, jolla ei ole tuollaisia yllärilapsia. Eli ihan sama kuka sen mulkkunsa sinne sun jalkoväliin suikkaan mutta kunhan vaan saat ne lapset ja sen täydellisen ydinperheesi.
Ap:n kuvailema tapaus on minunkin omalle kohdalleni hieman hankala kuvitella, mutta olimme miehen kanssa yrittäneet lasta useamman vuoden ja tutkimuksissa selvisi, että miehen siittiöiden tuotannossa on vähän häikkää, joten voi olla että lapset jäävät kokonaan haaveeksi. Mutta rakastan miestäni silti ihan älyttömän paljon, eikä kyllä käynyt mielessäkään että tuon takia olisin hänet jättänyt. Jotta olisin saanut sen perheen jonkun toisen kanssa - en halua perhettä kenenkään toisen kanssa.
Pahalta tuntuisi ja minun ja miehen suhde loppuisi siihen paikkaan. En usko kykeneväni pitämään toisen naisen lapsesta, enkä edes halua elämääni mitään "bonuslapsia". Haluan oman lapsen lapsettoman miehen kanssa. Mikään muu ei käy. Ei edes siinä tapauksessa, että mies olisi tullut isäksi tietämättään.