Vaikeaa uusperheessä :(

up

Keski-ikäinen mies deittaa eron jälkeen teinimimmiä aikansa kuluks ja mimmi luulee olevansa 'uusperheessä' :D

Voi reppanaa. .

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:36"]

Keski-ikäinen mies deittaa eron jälkeen teinimimmiä aikansa kuluks ja mimmi luulee olevansa 'uusperheessä' :D

Voi reppanaa. .

[/quote] Mielenkiintoinen käsitys sinulla jos aikuinen ihminen on teini. Eli mitä, mies löytää jossain kohtaa 40-vuotiaan naisen ja sen kanssa voi kokea sitten ihan oikeaa rakkautta mutta kaksvitosen kanssa se ei ole mahdollista? :D

Aika katkeria av-mammoja paikalla. Eivät ajattele ja ymmärrä toivoa lastensa parasta selvästikään. Lapsen paras eivät ole toisiaan mustamaalaavat vanhemmat, eikä se että lapsi joutuu elämään riitaisessa tilanteessa ja exän vihojen välikädessä.

Ap ei ilmeisestikään ole ollut syypää eroon, vaan katkeran exän pitäisi katsoa peiliin.

Ap:n roolissa kyllä miettisin paristi. Itseäni on aina epäilyttäneet miehet jotka helpolla kiinnostuu reippaasti nuoremmista. Siinä voi äkkiä huomata vaihtuneensa nuorempaan itsekin. Ikääntymisen lisäksi myös arki koittaa jossain vaiheessa useimpiin suhteisiin. Haluaisin erityisesti tuossa ikäasetelmassa varmistaa että eron syy ei ollut se ettei mies vaan jaksa arkea...

Aika ja välittävä puhe vois auttaa... pikku hiljaa. Voitko jotenkin ilmaista lapselle että pidät hänestä ja haluaisit tutustua paremmin, hiljalleen, siinä aikataulussa kun se lapselle sopii. Joskus tehdä jotain kivaa yhdessä (erit. jos lapsi on tyttö)? Sano että olet hänen puolestaan pahoillaan kun hän joutuu elämään tässä vanhempien erotilanteessa, se on varmasti vaikeaa (ei kai tätä nyt kukaan läheisilleen toivo). Tietääkö lapsi että et ollut syyllinen heidän eroonsa? Tue sitä että lapsella on oikeus tavata isäänsä, ja et tee mitään numeroa että kyllä sinulla on oikeus olla kotonasi ja kyllä lapsen pitää totella kun käsket jotain tms. Antakaa lapsille myös kahdenkeskistäkin aikaa isänsä kanssa. Jos sulla on joskus illanviettoja/reissuja tyttöjen kanssa niin kai voi ajoittaa sellaisia näille viikonlopuille kompromissin merkeissä. Pahimmassa murrosiässä lapsi varmasti joskus yrittää loukata sanomalla jotain todella ilkeää, mutta älä provosoidu, vaan vastaa neutraalisti että "tuo oli ikävästi sanottu, mutta ymmärrät että hänellä on nyt tosi vaikeaa ja silloin joskus tulee kaadettua omaa pahaa oloa muiden niskaan" tms ja että toivoisit että voisitte käyttäytyä ystävällisesti toisianne kohtaan jatkossa. Ei se pahin murrosikä varmaan enää kauaa jatku, suurella osalla lukioiässä itsenäistymisahdistus on jo helpottanut suuresti, sitä mukaa kun on saanut itse tehdä isompia valintoja ja ottaa vastuuta elämästään ym.

Toi on tosi iso muutos lapselle lyhyessä ajassa, ero, isän uusi avovaimo ym. Muista että alaikäinen lapsi on näissä tilanteissa aina altavastaaja, muiden "armoilla", toisin kuin sinä aikuisena ihmisenä.

Vanhempani erosivat ollessani 16-vuotias. Sen kokemuksen perusteella kerron mitä sinun pitäisi nyt tehdä.

Jos haluat ajatella puolisosi ja lapsien parasta niin kunnioita lapsia ja tee alkuun niin kuin he pyytävät. Lapset ovat kokeneet suuren muutoksen elämässään kun isä on muuttanut pois, ja nyt on tärkeää etteivät he koe, että isä on hyljännyt heidät. Myöhemmin ajan (ehkä vuosien) kuluessa lapset ovat totuttautuneet ajatukseen vanhempien erosta ja äidilläkin menee luultavasti jo paremmin. Lapset alkavat toivoa myös isälleen hyvää ja haluavat tutustua sinuun paremmin. Anna siis lapsille aikaa sopeutua, älä pakota heitä sinun läsnäoloon. Anna heidän kokea, että he ovat tärkeimpiä isälle etkä sinä. Kuulostaa ehkä hirveältä sinulle, mutta sitä lapset nyt tarvitsevat. Kunnioita lapsia niin hekin kunnioittavat sinua :)

Ajan kanssa. Kun pahimmat murrosiän vaiheet on mennyt ohi, tilanne rauhoittuu.

Olin itsekin aika kamala tuossa iässä vaikka asuin "ydinperheessä". (Ei ollut kunnon perhe).

Sinä nyt vain ole ns. helppo nakki jolle kiukutella ja kaataa sontaa niskaan.

Rauhoittuu kyllä. Ellei sitten ole sellainen ihminen joka pitää nenässään hernettä loppuikänsä :)Heitäkin on jotka muistelevat raivon vallassa teiniajan sattumia. Eivätkä ymmärrä koskaan lopettaa sitä murrosiän aikaista raivoamista.

Kaikki sympatiat sulle ap! Tunnut järkevältä ja mukavalta ihmiseltä, miehesi lapset ei vain tunne sinua ja miehen exä kokee sinut uhkana, joten saat kuraa niskaan nyt oikein urakalla. 

Parasta on jos annatte nyt ajan kulua ja sinä ainakin pidät etäisyyttä lapsiin. Voittehan sopia ettei tuo teini käy teillä niin usein jos ei kerran halua. Jos tyttö on jotakin 16 niin ei sen ikäistä voi oikein pakottaakaan. Ja isä voi viedä tyttöä vaikka leffaan, ihan kahdestaan viettää aikaa..?

up

Siis miehesi tytär on teini ja sinä et kymmentäkään vuotta vanhempi.

Olet siis jotain 24v ja miehesi jotain neljäkymppiä..

Ehkä ensimmäinen jonka voit tehdä on lakata ajattelemasta teitä uusperheenä.

Olet keski-ikäisen nuoruuttaan kaipaavan miehen tyttöystävä jonka hän dumppaa siinä vaiheessa kun alat kärttää omia lapsia ja huomaa olevansa oikeasti sinulle aivan liian vanha.

Tämän kun ymmärrät, osaat varmasti pohtia 'uusperheenne' ongelmia uudesta näkökulmasta.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 20:12"]Siis miehesi tytär on teini ja sinä et kymmentäkään vuotta vanhempi.

Olet siis jotain 24v ja miehesi jotain neljäkymppiä..

Ehkä ensimmäinen jonka voit tehdä on lakata ajattelemasta teitä uusperheenä.

Olet keski-ikäisen nuoruuttaan kaipaavan miehen tyttöystävä jonka hän dumppaa siinä vaiheessa kun alat kärttää omia lapsia ja huomaa olevansa oikeasti sinulle aivan liian vanha.

Tämän kun ymmärrät, osaat varmasti pohtia 'uusperheenne' ongelmia uudesta näkökulmasta.

[/quote]

:D

Tyttöparka

Minä olen aikuinen ihminen, 25-vuotias enkä mikään teinityttöystävä. Vaikka hän onkin minua vanhempi, olemme tosissamme yhdessä. Piditte siitä tai ette. Taitaa av-mammat vain itsekin pelätä että oma mies lähtee nuoremman naisen matkaan.

Se että olen 25- enkä 35-vuotias ei anna oikeutta mieheni ex-vaimolle tai heidän tyttärelleen vihoitella isänsä valinnoista ja parisuhteesta. T: ap

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 19:33"]

Asun yhdessä avopuolisoni kanssa ja suhteemme on melko tuore eikä hänen edellisestä avioerostaan ole kulunut kovin kauaa. Mies on minua jokseenkin vanhempi ja miehen lapset ovat teini-iässä. Vanhin lapsi ei ole minua kymmentä vuottakaan nuorempi ja ei siitä syystä tunnu kunnioittavan minua. Tytöllä on hankala teini-ikä ja vanhempiensa ero on hänen mielestään minun syytäni. Isänsä toivoisi että lapset tykkäisivät viettää aikaa meidän luona ja lapset ovatkin meille tervetulleita koska tahansa. Nuorempi käy meillä mielellään, mutta vanhempi ei suostu olemaan kanssani enää missään tekemisissä.

Ongelmia aiheuttaa myös miehen katkera ex, joka nuoremman kertoman mukaan mustamaalaa isäänsä ja etenkin minua lapsille. Vanhempi lapsi on sen takia todella vihamielinen minua kohtaan ja se vaikuttaa hänen ja isänsäkin suhteeseen. Mies tietysti kärsii siitä että ajautuu erilleen omista lapsistaan exänsä puheiden vuoksi. Olen yrittänyt voittaa tuota esikoista puolelleni olemalla mukava ja yrittämällä ymmärtää, mutta mikään ei tunnu auttavan. Tyttö latelee ehtoja, kuten että tulee isänsä luo jos minä en ole paikalla jne. Mies on kuin puun ja kuoren välissä ja tilanne aiheuttaa kitkaa meidänkin välille.

Miten tästä eteenpäin?

[/quote]  ota hatkat hyvän sään aikana, 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 20:25"]Minä olen aikuinen ihminen, 25-vuotias enkä mikään teinityttöystävä....

:D

Juu juu.

Perkeleen iPad, yritin antaa alapeukun niin laittoi yläpeukun! Grrrr!!!

Mutta sinä ap, voi hyvä luoja. Ootko tosissas? Anna isän tavata lapsiaan rauhassa, meepä vaikka sen ukkosi luottokorttia vinguttamaan siksi aikaa. Niillä lapsiparoilla ei ole mitään velvollisuutta sua tavata, ikinä.

Jätä se sika.

Hommaa ikäistäs seuraa, jolla ei ole valmiina inhottavia jälkeläisiä - tee ne ihan itse.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 20:25"]

Minä olen aikuinen ihminen, 25-vuotias enkä mikään teinityttöystävä. Vaikka hän onkin minua vanhempi, olemme tosissamme yhdessä. Piditte siitä tai ette. Taitaa av-mammat vain itsekin pelätä että oma mies lähtee nuoremman naisen matkaan.

Se että olen 25- enkä 35-vuotias ei anna oikeutta mieheni ex-vaimolle tai heidän tyttärelleen vihoitella isänsä valinnoista ja parisuhteesta. T: ap

[/quote]

Totuus tekee kipeää. Mene vaikka Demi-palstalla, niin saat mieluisia vastauksia.

Kyllä lapsilla on oikeus vihoitella. Voi olla etteivät he koskaan hyväksy sinua. Sinä valitset, haluatko elää sellaisessa suhteessa, mihin kuuluvat vihamieliset lapset. Et voi pakottaa heitä rakastamaan itseäsi. Aikaa myöten tilanne voi parantua tai sitten ei. Toisen naisen asema on hankala, eikä perheen särkyminen yleensä tapahdu ilman tuskaa. Sinä saat siitä nyt osasi. 

Voihan vadelma mitä vastauksia taas, AP, älä provosoidu. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Asiaan auttaa aika, eli anna sen kulua.

Pikkuhiljaa alkaa teinikin taipua, kun huomaa, ettet ole vihollinen vaan ihan hyvä tyyppi.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 20:25"]

Minä olen aikuinen ihminen, 25-vuotias enkä mikään teinityttöystävä. Vaikka hän onkin minua vanhempi, olemme tosissamme yhdessä. Piditte siitä tai ette. Taitaa av-mammat vain itsekin pelätä että oma mies lähtee nuoremman naisen matkaan.

Se että olen 25- enkä 35-vuotias ei anna oikeutta mieheni ex-vaimolle tai heidän tyttärelleen vihoitella isänsä valinnoista ja parisuhteesta. T: ap

[/quote]

Totuus tekee kipeää. Mene vaikka Demi-palstalla, niin saat mieluisia vastauksia.

[/quote]

Samaa mieltä. Nuorena sitä vain on monesti niin mustavalkoiset ja vielä naiivit ajatukset. Huomaat virheesi muutaman vuoden päästä.

Jäitä hattuun ap. Anna vaan ajan kulua. On luonnollista, ettei teini halua lisää vanhempia elämäänsä, kun hänen kehitystehtävänsä juuri nyt on otta hatkat ja itsenäistyä kaikista aikuisista. Sinä olet hänelle vain harjoituskappale, ihan kohta hän jättää myös äitinsä kuin nallin kalliolle. Ehdotan, että muodon vuoksi jättäydyt taustalle tapaamisilta silloin tällöin, käyt vaikka omien vanhempiesi luona sillä aikaa tms. Kyllä kaikki ajan myötä rauhoittuvat.