Lue keskustelun säännöt.
Analysointi parisuhteessa
08.12.2020 |
Koetteko tarvetta analysoida parisuhteenne tilaa kokoajan ? Naisena ihmeellinen tarve kokoajan olla kartalla " missä mennään" ja mies vain elää tyytyväisenä hetkessä. Ärsyttääkö miehiä naisten jatkuva analysointi ja ärsyttääkö naisia kun miehet eivät halua puhua suhteen " tilasta". Naisena tuntee tarvetta päivittää tuntemuksia vähän väliä, onko muita?
Kommentit (26)
Miehenä muistan joskus ärsyyntyneeni naisten analysoinninhalusta. Aivan kuin nainen analysoinnin ansiosta paremmin tietäisi, missä mennään. Ja jos se ärsytti, ei se ainakaan suhdetta parantanut.
Ehkä analysointi kumpuaa omasta epävarmuudesta ja se harvoin on eduksi suhdetta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset ja oma elämä on paikallaan jos on aikaa jauhaa jargonia tyhjästä!
Meillä suhteen tila nyt sinänsä on aika vakaa (avoliitto), mut kyllä mä ainakin jatkuvasti tarkkailen omia oloja, et onko parisuhteessa hyvä olla vai ei. Jos nyt pidemmän aikaa tuntuu siltä että paskasti menee, otan asian puheeksi miehen kanssa siltä varalta, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Silloin ärsyttää, jos mies ei oo juttutuulella, mut nykyään on jo harvemmassa nuo kerrat, koska mies on huomannut etten ota noita juttuja puheeksi muulloin kuin silloin, kun on oikeesti hätä.
Toisille se oma parisuhde on "tyhjää, ärsyttävää ja toisen epävarmuutta", toisille se on elämän tärkein asia jota haluaa hoitaa. Parastahan olisi että kaltaisensa löytäsivät toisensa niin ettei kummankaan osapuolen tarvitsisi olla ahdistunut.
Ei parisuhde ole noin vaikeaa. Ei ainakaan minulla ja miehelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Analysointi on hyvästä, ylianalysointi pahasta. Meillä on yhteiselämää takana reilut 20 vuotta ja ikinä emme olisi päässeet näin pitkälle, jos suhteen haasteita ei olisi analysoitu. Minä (nainen) olen meillä se, joka nostaa asiat pöydälle, mutta mies on ollut halukas analysoimaan tilanteita. Mies puolestaan on se, joka sanoo, että nyt riittää - minulla analysointi jäisi helposti päälle, joka sekin rasittaisi suhdetta. Eli sopivissa määrin analyysiä tekee minusta hyvää, mutta liika on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhteen tila nyt sinänsä on aika vakaa (avoliitto), mut kyllä mä ainakin jatkuvasti tarkkailen omia oloja, et onko parisuhteessa hyvä olla vai ei. Jos nyt pidemmän aikaa tuntuu siltä että paskasti menee, otan asian puheeksi miehen kanssa siltä varalta, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Silloin ärsyttää, jos mies ei oo juttutuulella, mut nykyään on jo harvemmassa nuo kerrat, koska mies on huomannut etten ota noita juttuja puheeksi muulloin kuin silloin, kun on oikeesti hätä.
juuri tuota on monen miehen (minä mukaan lukien) hankala ymmärtää. Miksi sitä omaa oloa pitää koko ajan erikseen tarkkailla? Ettekö te huomaa ihan ilman tarkkailua jos alkaa tuntua pahalta? Meneekö joku pahoinvointi suhteessa huomaamatta jos ei aktiivisesti tarkkaile? Ja jos menisi niin olisiko siitä kauheasti haittaa kun se silloin ei ilmeisestikään ollut lopulta kovin suuri asia.
Ymmärrän kyllä sinällän että suhteen tila pitää tietää. Mutta kyllä se minusta näkyy ihan ilman tarkkailuakin siitä fiiliksestä joka molemmilla on toistensa seurassa. Jos on mukavaa ja kaikki sujuu niin miksi kaivella jotain erityisiä fiiliksiä ja niiden nyansseja enää esille? Kauhean helposti sillä kaivelemalla löytyy sitten jotain epämääräistä joka alkaa kalvamaan. Ihan kuten täysin terve ihminen löytää itsestään kolotuksia ja jotain epämääräistä oloa kun liikaa tarkkailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhteen tila nyt sinänsä on aika vakaa (avoliitto), mut kyllä mä ainakin jatkuvasti tarkkailen omia oloja, et onko parisuhteessa hyvä olla vai ei. Jos nyt pidemmän aikaa tuntuu siltä että paskasti menee, otan asian puheeksi miehen kanssa siltä varalta, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Silloin ärsyttää, jos mies ei oo juttutuulella, mut nykyään on jo harvemmassa nuo kerrat, koska mies on huomannut etten ota noita juttuja puheeksi muulloin kuin silloin, kun on oikeesti hätä.
juuri tuota on monen miehen (minä mukaan lukien) hankala ymmärtää. Miksi sitä omaa oloa pitää koko ajan erikseen tarkkailla? Ettekö te huomaa ihan ilman tarkkailua jos alkaa tuntua pahalta? Meneekö joku pahoinvointi suhteessa huomaamatta jos ei aktiivisesti tarkkaile? Ja jos menisi niin olisiko siitä kauheasti haittaa kun se silloin ei ilmeisestikään ollut lopulta kovin suuri asia.
Ymmärrän kyllä sinällän että suhteen tila pitää tietää. Mutta kyllä se minusta näkyy ihan ilman tarkkailuakin siitä fiiliksestä joka molemmilla on toistensa seurassa. Jos on mukavaa ja kaikki sujuu niin miksi kaivella jotain erityisiä fiiliksiä ja niiden nyansseja enää esille? Kauhean helposti sillä kaivelemalla löytyy sitten jotain epämääräistä joka alkaa kalvamaan. Ihan kuten täysin terve ihminen löytää itsestään kolotuksia ja jotain epämääräistä oloa kun liikaa tarkkailee.
Kun joku toinen käyttää sanaa tarkkailu sen suhteen tilan huomaamisesta, josta sinä käytät sanaa fiilis, niin et enää kykene ymmärtämään mitään mitä toinen sanoo? Vaikealta tuntuisi tuollainen yhden sanan ylianalysointi ja siitä johtopäätösten tekeminen. Paljon helpompaa on puhua parisuhteesta kuin noista tarjoamistasi aidanseipäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhteen tila nyt sinänsä on aika vakaa (avoliitto), mut kyllä mä ainakin jatkuvasti tarkkailen omia oloja, et onko parisuhteessa hyvä olla vai ei. Jos nyt pidemmän aikaa tuntuu siltä että paskasti menee, otan asian puheeksi miehen kanssa siltä varalta, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Silloin ärsyttää, jos mies ei oo juttutuulella, mut nykyään on jo harvemmassa nuo kerrat, koska mies on huomannut etten ota noita juttuja puheeksi muulloin kuin silloin, kun on oikeesti hätä.
juuri tuota on monen miehen (minä mukaan lukien) hankala ymmärtää. Miksi sitä omaa oloa pitää koko ajan erikseen tarkkailla? Ettekö te huomaa ihan ilman tarkkailua jos alkaa tuntua pahalta? Meneekö joku pahoinvointi suhteessa huomaamatta jos ei aktiivisesti tarkkaile? Ja jos menisi niin olisiko siitä kauheasti haittaa kun se silloin ei ilmeisestikään ollut lopulta kovin suuri asia.
Ymmärrän kyllä sinällän että suhteen tila pitää tietää. Mutta kyllä se minusta näkyy ihan ilman tarkkailuakin siitä fiiliksestä joka molemmilla on toistensa seurassa. Jos on mukavaa ja kaikki sujuu niin miksi kaivella jotain erityisiä fiiliksiä ja niiden nyansseja enää esille? Kauhean helposti sillä kaivelemalla löytyy sitten jotain epämääräistä joka alkaa kalvamaan. Ihan kuten täysin terve ihminen löytää itsestään kolotuksia ja jotain epämääräistä oloa kun liikaa tarkkailee.
Kun joku toinen käyttää sanaa tarkkailu sen suhteen tilan huomaamisesta, josta sinä käytät sanaa fiilis, niin et enää kykene ymmärtämään mitään mitä toinen sanoo? Vaikealta tuntuisi tuollainen yhden sanan ylianalysointi ja siitä johtopäätösten tekeminen. Paljon helpompaa on puhua parisuhteesta kuin noista tarjoamistasi aidanseipäistä.
Nonni, ny se mälvääminen alko. Eipä kauaa tultas toimeen. t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhteen tila nyt sinänsä on aika vakaa (avoliitto), mut kyllä mä ainakin jatkuvasti tarkkailen omia oloja, et onko parisuhteessa hyvä olla vai ei. Jos nyt pidemmän aikaa tuntuu siltä että paskasti menee, otan asian puheeksi miehen kanssa siltä varalta, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Silloin ärsyttää, jos mies ei oo juttutuulella, mut nykyään on jo harvemmassa nuo kerrat, koska mies on huomannut etten ota noita juttuja puheeksi muulloin kuin silloin, kun on oikeesti hätä.
juuri tuota on monen miehen (minä mukaan lukien) hankala ymmärtää. Miksi sitä omaa oloa pitää koko ajan erikseen tarkkailla? Ettekö te huomaa ihan ilman tarkkailua jos alkaa tuntua pahalta? Meneekö joku pahoinvointi suhteessa huomaamatta jos ei aktiivisesti tarkkaile? Ja jos menisi niin olisiko siitä kauheasti haittaa kun se silloin ei ilmeisestikään ollut lopulta kovin suuri asia.
Ymmärrän kyllä sinällän että suhteen tila pitää tietää. Mutta kyllä se minusta näkyy ihan ilman tarkkailuakin siitä fiiliksestä joka molemmilla on toistensa seurassa. Jos on mukavaa ja kaikki sujuu niin miksi kaivella jotain erityisiä fiiliksiä ja niiden nyansseja enää esille? Kauhean helposti sillä kaivelemalla löytyy sitten jotain epämääräistä joka alkaa kalvamaan. Ihan kuten täysin terve ihminen löytää itsestään kolotuksia ja jotain epämääräistä oloa kun liikaa tarkkailee.
Kun joku toinen käyttää sanaa tarkkailu sen suhteen tilan huomaamisesta, josta sinä käytät sanaa fiilis, niin et enää kykene ymmärtämään mitään mitä toinen sanoo? Vaikealta tuntuisi tuollainen yhden sanan ylianalysointi ja siitä johtopäätösten tekeminen. Paljon helpompaa on puhua parisuhteesta kuin noista tarjoamistasi aidanseipäistä.
Kyllähän tarkkailu ja fiilis ovat kaksi ihan eri asiaa. Tarkkailu on aktiivista toimintaa jossa mietitään että miltä juuri nyt tuntuu ja miksi. Fiilis on sitä että vain eletään elämää sen kummemmin miettimättä jos kaikki sujuu eikä mitään erityistä tapahdu. Vasta jos joku asia saa erikseen pysähtymään niin sitten mietitään.
Ei tarvitse analysoida. Kaikki on joka päivä oikein hyvin kotona miehen ja lapsen kanssa:) Mutta työ stressaa ja ärsyttää. Siitä puran tuntojani kotona, ehkä välillä vähän liikaakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä, että nainen haluaa enemmän enemmän enemmän.
Ei tarvitse itse analysoida paljonkaan. Vaimo löytää kyllä virheeni ja puutteeni eikä unohda mainita niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Analysointi parisuhteessa = epämääräisesti vihjaileva luettelo miehen tekemistä virheistä ja tekemättä jättämisistä.
Vierailija kirjoitti:
Analysointi parisuhteessa = epämääräisesti vihjaileva luettelo miehen tekemistä virheistä ja tekemättä jättämisistä.
Jostain syystä analysointi harvemmin kohdistuu omiin sanomisiin tai tekemisiin. Aika yksisuuntaista puuhaa havaintojeni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Analysointi parisuhteessa = epämääräisesti vihjaileva luettelo miehen tekemistä virheistä ja tekemättä jättämisistä.
Tämä ehkä juuri pisti miettimään, että näinhän nainen useinkin ajattelee ja tekee. Mikä taas juontaa juurensa siitä, että mies ei puhu ja nainen turhautuu. Koska vaikeneminen saa epäluuloiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analysointi parisuhteessa = epämääräisesti vihjaileva luettelo miehen tekemistä virheistä ja tekemättä jättämisistä.
Tämä ehkä juuri pisti miettimään, että näinhän nainen useinkin ajattelee ja tekee. Mikä taas juontaa juurensa siitä, että mies ei puhu ja nainen turhautuu. Koska vaikeneminen saa epäluuloiseksi.
Eihän mies useinkaan varsinaisesti vaikene tunteistaan, hän vain ilmaisee tunteensa nonverbaalisesti. Ongelmia tulee kun nainen odottaa jatkuvaa sanallista tunteiden ilmaisua ja mies taas ilmaisee tunteensa tekojen välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhteen tila nyt sinänsä on aika vakaa (avoliitto), mut kyllä mä ainakin jatkuvasti tarkkailen omia oloja, et onko parisuhteessa hyvä olla vai ei. Jos nyt pidemmän aikaa tuntuu siltä että paskasti menee, otan asian puheeksi miehen kanssa siltä varalta, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Silloin ärsyttää, jos mies ei oo juttutuulella, mut nykyään on jo harvemmassa nuo kerrat, koska mies on huomannut etten ota noita juttuja puheeksi muulloin kuin silloin, kun on oikeesti hätä.
juuri tuota on monen miehen (minä mukaan lukien) hankala ymmärtää. Miksi sitä omaa oloa pitää koko ajan erikseen tarkkailla? Ettekö te huomaa ihan ilman tarkkailua jos alkaa tuntua pahalta? Meneekö joku pahoinvointi suhteessa huomaamatta jos ei aktiivisesti tarkkaile? Ja jos menisi niin olisiko siitä kauheasti haittaa kun se silloin ei ilmeisestikään ollut lopulta kovin suuri asia.
Ymmärrän kyllä sinällän että suhteen tila pitää tietää. Mutta kyllä se minusta näkyy ihan ilman tarkkailuakin siitä fiiliksestä joka molemmilla on toistensa seurassa. Jos on mukavaa ja kaikki sujuu niin miksi kaivella jotain erityisiä fiiliksiä ja niiden nyansseja enää esille? Kauhean helposti sillä kaivelemalla löytyy sitten jotain epämääräistä joka alkaa kalvamaan. Ihan kuten täysin terve ihminen löytää itsestään kolotuksia ja jotain epämääräistä oloa kun liikaa tarkkailee.
Kun joku toinen käyttää sanaa tarkkailu sen suhteen tilan huomaamisesta, josta sinä käytät sanaa fiilis, niin et enää kykene ymmärtämään mitään mitä toinen sanoo? Vaikealta tuntuisi tuollainen yhden sanan ylianalysointi ja siitä johtopäätösten tekeminen. Paljon helpompaa on puhua parisuhteesta kuin noista tarjoamistasi aidanseipäistä.
Nonni, ny se mälvääminen alko. Eipä kauaa tultas toimeen. t. mies
No ei todellakaan tultaisi. Tuollainen ylianalysointi ja luulottelu ei sovi minulle ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhteen tila nyt sinänsä on aika vakaa (avoliitto), mut kyllä mä ainakin jatkuvasti tarkkailen omia oloja, et onko parisuhteessa hyvä olla vai ei. Jos nyt pidemmän aikaa tuntuu siltä että paskasti menee, otan asian puheeksi miehen kanssa siltä varalta, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Silloin ärsyttää, jos mies ei oo juttutuulella, mut nykyään on jo harvemmassa nuo kerrat, koska mies on huomannut etten ota noita juttuja puheeksi muulloin kuin silloin, kun on oikeesti hätä.
juuri tuota on monen miehen (minä mukaan lukien) hankala ymmärtää. Miksi sitä omaa oloa pitää koko ajan erikseen tarkkailla? Ettekö te huomaa ihan ilman tarkkailua jos alkaa tuntua pahalta? Meneekö joku pahoinvointi suhteessa huomaamatta jos ei aktiivisesti tarkkaile? Ja jos menisi niin olisiko siitä kauheasti haittaa kun se silloin ei ilmeisestikään ollut lopulta kovin suuri asia.
Ymmärrän kyllä sinällän että suhteen tila pitää tietää. Mutta kyllä se minusta näkyy ihan ilman tarkkailuakin siitä fiiliksestä joka molemmilla on toistensa seurassa. Jos on mukavaa ja kaikki sujuu niin miksi kaivella jotain erityisiä fiiliksiä ja niiden nyansseja enää esille? Kauhean helposti sillä kaivelemalla löytyy sitten jotain epämääräistä joka alkaa kalvamaan. Ihan kuten täysin terve ihminen löytää itsestään kolotuksia ja jotain epämääräistä oloa kun liikaa tarkkailee.
Kun joku toinen käyttää sanaa tarkkailu sen suhteen tilan huomaamisesta, josta sinä käytät sanaa fiilis, niin et enää kykene ymmärtämään mitään mitä toinen sanoo? Vaikealta tuntuisi tuollainen yhden sanan ylianalysointi ja siitä johtopäätösten tekeminen. Paljon helpompaa on puhua parisuhteesta kuin noista tarjoamistasi aidanseipäistä.
Kyllähän tarkkailu ja fiilis ovat kaksi ihan eri asiaa. Tarkkailu on aktiivista toimintaa jossa mietitään että miltä juuri nyt tuntuu ja miksi. Fiilis on sitä että vain eletään elämää sen kummemmin miettimättä jos kaikki sujuu eikä mitään erityistä tapahdu. Vasta jos joku asia saa erikseen pysähtymään niin sitten mietitään.
Lue boldaamasi kohta uudestaan. Oikein huolella. Siinä on sinun vastauksesi.
Up