Suhteessa, mutta vonkaa

Olen viimeinkin suhteessa, jonka haluan pitää. Avomieheni on hauska, ihana, hyvä sängyssä, suhteemme on tasapuolinen, eikä hän muutenkaan "laiminlöi" minua. Olen onnellinen. En halua pettää enkä aio.

Saan kuitenkin usein ulkona ollessani (baari, yökerho, harrastukset jne) miehiltä paljon huomiota. Tanssiessa/tiskillä/porukasta tulevat yrittämään, töistä tututkin vonkaamaat. Jopa perheelliset/suhteesssa olevat kertovat minulle, kuinka haluttava olen. Rehellisesti sanottuna en oikeastaan edes ymmärrä miksi, (olen tavallisen näköinen suomalainen nainen, ruskeat hiukset, ei mallin kasvot tai vartalo, normaalipainoinen ja rempseä. Pylly on suht hyvä. Käytän tavallisia vaatteita ja meikkaan.). Usein he kertovat ongelmista kotona/vaimon/kumppanin kanssa ja toiveistaan sekä lapsistaan/arjestaan/jne. ennen kuin yhtäkkiä kesken mukavan jutustelun sanovat, että toivoisivat saavansa olla kanssani. Iällä ei tunnu olevan väliä. Minusta on OK pitää hauskaa (jutella elämästä, keskustella ylipäätään ihmisten kanssa, tanssia nopeita jne), mutta miksi sen jälkeen miehet muuttuvat jotenkin oudoksi, alkavat kuvitella, millaista meillä olisi sängyssä, millainen olisin? Ja tämä siis vaikka olen kertonut olevani avovaimo.

Ovatko miehet todella tuollaisia? Että pettävät, jos vain joku suostuu? Että jos joku (ei oma kumppani) on mukava/kohtelias/sen verran fiksu, että voi jostain keskustella, niin senkun vaan vonkaa ja on valmis mihin vaan? Että panisi vaan? Nyt on lyhyessä ajassa tullut ehdotukset kahdelta perheelliseltä mieheltä ja alkaa mietityttää, että kaikkiko ne on tuollaisia? Että voiko kenenkään miehen kanssa olla vaan kaveri?

Näille miehille olen kertonut, että olen olen onnellinen, enkä aio tehdä heidän kanssaan mitään. Yleensä vastaus on "onnellinen hymy" + ok + "jatkan kuvittelua".