Lue keskustelun säännöt.
Olen päivystyksen sairaanhoitaja. Kerro miten minun tulisi palvella sinua.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:34"]
Asiantuntevasti. Itse kituutin viikon murtuneen nilkan kanssa kotona, kun päivystyksen hoitsu käännytti minut kotiin, koska pystyin korkean kipukynnyksen ansiosta varaamaan murtuneelle jalalle. "Ei se ole murtunut, jos pystyy kävelemään". Jep, jep...
[/quote]
Todella harmillista! Arvio olisi kuulunut lääkärille, tai ammattitaitoiselle lääkintävaksille. Olen itsekin "kärvistellyt" murtuneen jalkapöydän kanssa muutaman päivän, kun ensiarviosta ei murtumaa havaittu (sen teki lääkäri ilman rtg-tutkimusta). Myöhemmin sain hoidon, kun jalka ei alkanut parantua.
Tästä vastauksestani tulee mieleen sellainen seikka, että ei se ole aina virhearviointia, jos potilaan vaivaa ei ensimmäisellä käynnillä saada hoidettua. On erittäin tavallista, että ensin hoidetaan kevyemmin, seurantalinjalla, jos mahdollinen vakavampikin vaiva on sellainen, että siitä ei aiheudu potilaalle haittaa.
Syy on se, että jos kaikki potilaita hoidettaisiin alusta alkaen erittäin aktiivisesti, eivät terveydenhuollon rahat mitenkään riittäisi. Jos esim. kaikilta päänsä kolauttaneilta lapsilta ja aikuisilta kuvattaisiin pää, aiheutettaisiin turhaa säderasitusta 99% potilaista ja erittäin mittavia kustannustannuksia terveydenhuotoon. Siksi hyvävointiset potilaat ohjataan kotiin tajunnanseurantaan tai terveyskeskukseen, jos kotona ei ole ketään. Ei rutiinisti kuvata kaikkia, sillä äärimmäisen harvalla on kuitenkaan kallonsisäisiä vammoja, jos vointi on hyvä päivystyksessä.
Älkää siis närkästykö, jos joudutte palaamaan asiaan, jos vaiva ei ole ensikäynnillä parantunut. Lääkärikin toivoo, että tulette uudelleen, jos määrätty hoito ei olekaan auttanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenki tosi ihanaa ku vastaat näihin. Ja vieläpä noin asiallisesti. Sovit varmaan työhösi erinomaisesti.
jos on valittamista kanssahoitajille, älä valita potilaiden kuullen. Se ei ole ammattimaista. Samoin mehevät työkaverijuorut voi hoitaa suljettujen ovien takana. Hyvin kuuluu huoneesta käytävälle, jos ovi on auki.
Joo... ylihoitaja on kyllä ikävä...tappaus.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:38"]
No, jos ette hoida, kerro minne pitää mennä.
[/quote]
Kerron aina käännyttämälleni potilaalle mistä hän saa tarvitsemansa hoidon vaivaansa. Usein kyse on siitä, että iltapäivystykseen tullaan viikkoja kestäneen vaivan kanssa, tai yöpäivystykseen sellaisen vaivan kanssa, joka voisi odottaa aamuunkin (esim. aikuisen, hyväkuntoisen ihmisen flunssa), silloim oikea osoite on oma terveyskeskus virka-aikaan, ei yhteispäivystys. Sama koskee reseptinuusimisia, ellei kyse ole elintärkeästä lääkkeestä.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:39"]
Voisiko kertoa miten paljon ainakin menee?
[/quote]
Yritän kertoa luukulla, jos on pitkä jono. Päivystyksessä tilanne voi kuitenkin muuttua minuuteissa, jos sisään tulee pari hätätilapotilasta, joiden hoitamiseen menee koko henkilökunnan resurssit. Silloin jono voi seisoa kauankin, eikä sitä voi ennakolta tietää, valitettavasti. Pitävää arviota on mahdotonta sanoa, sillä potilaat hoidetaan ensisijaisesti kiireellisyysjärjestyksessä, ja vasta toissijaisesti ilmoittautumisjärjestyksessä. Hoidon kiireellisyystarve ei aina näy päällepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:41"]
Voisitteko olla puhumatta potilaiden asioista toisten potilaiden kuullen? Tietosuoja ja silleen...
[/quote]
Tämä on ihan perusasia, mutta tiedostan, että tämä asia ei valitettavasti aina toteudu. Esim. useamman hengen potilashuoneissa on lähes mahdoton hoitaa täysin tietosuojan vaatimalla tavalla.
Tästäkin saisi tulla palautetta, niin asiat paranisivat!
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:40"]
Antakaa psykoosissa olevalle rauhoittava.Kysykää lääkäriltä lupa.Psykoosi edetessään tuhoaa aivoja pysyvästi.
[/quote]
Kyllä me annetaankin, jos potilas on erittäin levoton tai aggressiivinen. Jos taas potilaan vointi pysyy aisoissa, emme lääkitse, sen tekee jatkohoitotaho. Psykoosi kehittyy viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa, ei siis ole perusteltua lääkitä yleensä max tunnin päivystyksessä olon aikana psykoosipotilasta muuta kuin sen, mitä akuuttitilanne vaatii.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:48"]
Jotenki tosi ihanaa ku vastaat näihin. Ja vieläpä noin asiallisesti. Sovit varmaan työhösi erinomaisesti.
[/quote]
Kiitos :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:43"]
Toivoisin, että kiinnittäisit edes jotain huomiota vanhaan lonkkamurtumapotilaaseen, joka alkaa oksennella, etkä vain neuvoisi huolestunutta omaista hakemaan itse varastosta astiaa oksennusta varten.
Nimimerkki "Vielä muutaman vuodenkin jälkeen katkera sydäninfarktista, joka olisi pitänyt saada nopeammin hoitoon"
[/quote]
Olen pahoillani, että sydäninfarktin hoito on viivästynyt tapauksessanne! Meillä lonkkapotilaan rutiinitutkimuksiin kuuluu sydänentyymin määritys verikokeesta, sekä sydänfilmin ottaminen rintakipuiselta taikka yli 50-vuotiaalta jo leikkausarvion vuoksi. Myös usein lonkkamurtuman taustasyy voi olla sydänperäinen kaatuminen.
Uskoisin, että lonkkamurtumapotilaan oksentamista ei osata automaattisesti ajatella sydänperäiseksi pahoinvoinniksi, sillä lähes kaikkia murtumapotilaita lääkitään vahvoin kipulääkkein, jotka isolle osalle aiheuttavat pahoinvointia.
Toivottavasti vastaavaa ei tapahtuisi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:47"]
Ohi kävellessänne voisi iloinen katse ja hymy piristää. Jos joku ehtisi kysymään ihan henkilökohtaisestikin jonkun rutiini kysymyksen aina silloin tällöin, silloin saattaisi tuntea olevansa jo hoidettavana. Minä joudun vakavan sairauteni takia välillä päivystykseen ja jokainen kontakti on kyllä myönteinen kokemus, mutta odotellessa on pidempiä aikoja, kun hoitajat vain kävelevät ilman katsekontaktiakaan ohi.
[/quote]
Ymmärrän tarpeesi todella hyvin, mutta samalla tiedostan, että teen itsekin tuota, että kävelen potilasjoukon ohi vilkaisematta. Syy on ruuhka-aikana kiire. Saatan huomatakin, että jollakulla olisi asiaa, mutta kun sinulla on jo muutama erittäin kiireellinen asia hoidettavana, niin on vain pakko joskus katsoa "ohi", että saisi asiat hoidettua. Kieltämättä välillä pohdin, että jonkin verran on pakko kylmettää sydäntään, että pystyy päivystyksessä potilaita hoitamaan, sillä on sula mahdottomuus kiireessä huomioida tasaisin välein kaikkia potilaita, ellei se edistä heidän hoitoaan. Lohduttaudun ajateksella, että suurin osa jatkohoitoon menevistä potilaita saavat empatiaa ja toivottavasti aikaa osastolla ollessaan hoitajilta, ehtivät käydä ne mieltään askarruttavat keskustelut, mihin minulla ei ole resursseja.
Toki hoitotilanteessa koitan olla empaattinen, ja silloin, jos potilaalla on jokin traumaattinen kriisi (läheisen kuolema, raiskaus, kolaripotilas jne). Muuten useimmiten en valitettavasti ehdi :(
Jos on rauhallisempaa, yritän toki huomioida potilaita vaikka huikkaamalla, että "joko se laboratoriohoitaja kävi ottamassa kokeet" tai "pärjäätkö vielä istuen?". Kiirepäivinä tätäkään ei usein ehdi, hyvä jos muistaa miltä kymmenet eri potilaat näyttävät saati mikä heidän hoidon tilanne on...
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:50"]
jos on valittamista kanssahoitajille, älä valita potilaiden kuullen. Se ei ole ammattimaista. Samoin mehevät työkaverijuorut voi hoitaa suljettujen ovien takana. Hyvin kuuluu huoneesta käytävälle, jos ovi on auki.
Joo... ylihoitaja on kyllä ikävä...tappaus.
[/quote]
Olet oikeassa... Paitsi meillä on kyllä mukava ylihoitaja :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:47"]
Ohi kävellessänne voisi iloinen katse ja hymy piristää. Jos joku ehtisi kysymään ihan henkilökohtaisestikin jonkun rutiini kysymyksen aina silloin tällöin, silloin saattaisi tuntea olevansa jo hoidettavana. Minä joudun vakavan sairauteni takia välillä päivystykseen ja jokainen kontakti on kyllä myönteinen kokemus, mutta odotellessa on pidempiä aikoja, kun hoitajat vain kävelevät ilman katsekontaktiakaan ohi.
[/quote]
Ymmärrän tarpeesi todella hyvin, mutta samalla tiedostan, että teen itsekin tuota, että kävelen potilasjoukon ohi vilkaisematta. Syy on ruuhka-aikana kiire. Saatan huomatakin, että jollakulla olisi asiaa, mutta kun sinulla on jo muutama erittäin kiireellinen asia hoidettavana, niin on vain pakko joskus katsoa "ohi", että saisi asiat hoidettua. Kieltämättä välillä pohdin, että jonkin verran on pakko kylmettää sydäntään, että pystyy päivystyksessä potilaita hoitamaan, sillä on sula mahdottomuus kiireessä huomioida tasaisin välein kaikkia potilaita, ellei se edistä heidän hoitoaan. Lohduttaudun ajateksella, että suurin osa jatkohoitoon menevistä potilaita saavat empatiaa ja toivottavasti aikaa osastolla ollessaan hoitajilta, ehtivät käydä ne mieltään askarruttavat keskustelut, mihin minulla ei ole resursseja.
[/quote]
Ihan suotta ajattelet, että kylmetät sydäntä, jos työkiireiden vuoksi et ehdi keskustelemaan. Hymyilevä katseesi riittää ja ainakin minä ymmärrän erinomaisesti, ettei ihan joka tilanteeseen hymyä tai huumoria riitä. Ei kukaan meistä tiedä minkä kohtalon olet juuri hetkeä aikaisemmin hoitanut. Kysyit, miten meitä tulisi "palvella" ja nuo on asioita, joita huomaan toteutettavan, mutta mielelläni korostan niiden tärkeyttä.
Siten, että pidät työpaikallasi ja mediassa meteliä jatkuvasti ja kovalla äänellä siitä, että teitä on siellä päivystyksellä liian vähän. Pelokas potilas jätetään ankeisiin odotustiloihin jopa moneksi tunniksi ilman, että kukaan ottaa häneen kontaktia. Ei se ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 22:47"]
Ohi kävellessänne voisi iloinen katse ja hymy piristää. Jos joku ehtisi kysymään ihan henkilökohtaisestikin jonkun rutiini kysymyksen aina silloin tällöin, silloin saattaisi tuntea olevansa jo hoidettavana. Minä joudun vakavan sairauteni takia välillä päivystykseen ja jokainen kontakti on kyllä myönteinen kokemus, mutta odotellessa on pidempiä aikoja, kun hoitajat vain kävelevät ilman katsekontaktiakaan ohi.
[/quote]
Ymmärrän tarpeesi todella hyvin, mutta samalla tiedostan, että teen itsekin tuota, että kävelen potilasjoukon ohi vilkaisematta. Syy on ruuhka-aikana kiire. Saatan huomatakin, että jollakulla olisi asiaa, mutta kun sinulla on jo muutama erittäin kiireellinen asia hoidettavana, niin on vain pakko joskus katsoa "ohi", että saisi asiat hoidettua. Kieltämättä välillä pohdin, että jonkin verran on pakko kylmettää sydäntään, että pystyy päivystyksessä potilaita hoitamaan, sillä on sula mahdottomuus kiireessä huomioida tasaisin välein kaikkia potilaita, ellei se edistä heidän hoitoaan. Lohduttaudun ajateksella, että suurin osa jatkohoitoon menevistä potilaita saavat empatiaa ja toivottavasti aikaa osastolla ollessaan hoitajilta, ehtivät käydä ne mieltään askarruttavat keskustelut, mihin minulla ei ole resursseja.
Toki hoitotilanteessa koitan olla empaattinen, ja silloin, jos potilaalla on jokin traumaattinen kriisi (läheisen kuolema, raiskaus, kolaripotilas jne). Muuten useimmiten en valitettavasti ehdi :(
Jos on rauhallisempaa, yritän toki huomioida potilaita vaikka huikkaamalla, että "joko se laboratoriohoitaja kävi ottamassa kokeet" tai "pärjäätkö vielä istuen?". Kiirepäivinä tätäkään ei usein ehdi, hyvä jos muistaa miltä kymmenet eri potilaat näyttävät saati mikä heidän hoidon tilanne on...
[/quote]
Psyykkisiä sairauksia sairastaville tämä ei välttämättä riitä. Heille pitkä odotus noin vähällä kontaktinotolla voi olla äärimmäisen piinaava kokemus. Toivoisin, että veisit viestiä eteenpäin, että asialle pitäisi tehdä jotain.
Minä en ole missään tavannut niin jäätävän kylmää tunnelmaa, kuin päivystyksessä, missä nuo ohikiitävät ja ohikatsovat sairaanhoitajat eivät reagoi mitenkään, vaikka potilas huutaa tuskissaan ja pyytää kipulääkettä.
Älä ohjaa jokaista valittajaa tilaamaan ambulanssia vaan ohjeista heitä puhelimessa, niinkuin sinun kuuluu ja vastaanota heidät. Älä sano, että tilaa ambulanssi koska sinulla on kiire. Se ei ole lanssiväen ongelma.
Onko kohdallesi sattunut koskaan potilasta joka olisi ensin kysellyt AV:lla yms. oireisiin neuvoa ja täällä on käsketty päivystykseen? Käytätkö sillon palstalla annettuja mielipiteitä hyödyksesi?
Päivystysnumeroon soittaessa olisi kiva tietää kenen kanssa puhuu.
Meidän tuppukylän terveyskeskuksessa vastataan nykyään puhelimeen vaan: päivystys. Miksiköhän näin? Olisi huomattavasti mukavampaa kuulla sen jälkeen esim. sairaanhoitaja sejase.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 01:25"]
Päivystysnumeroon soittaessa olisi kiva tietää kenen kanssa puhuu.
Meidän tuppukylän terveyskeskuksessa vastataan nykyään puhelimeen vaan: päivystys. Miksiköhän näin? Olisi huomattavasti mukavampaa kuulla sen jälkeen esim. sairaanhoitaja sejase.
[/quote]
Kyllähän terveydenhuollon tai ylipäätään viranomaisen pitää esitellä itsensä viimeistään siinä vaiheessa, jos alkaa kysymään toiselta mitään tietoa.
Ohi kävellessänne voisi iloinen katse ja hymy piristää. Jos joku ehtisi kysymään ihan henkilökohtaisestikin jonkun rutiini kysymyksen aina silloin tällöin, silloin saattaisi tuntea olevansa jo hoidettavana. Minä joudun vakavan sairauteni takia välillä päivystykseen ja jokainen kontakti on kyllä myönteinen kokemus, mutta odotellessa on pidempiä aikoja, kun hoitajat vain kävelevät ilman katsekontaktiakaan ohi.