Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruudesta eroon
08.12.2020 |
Miten pääsen eroon kuluttavasta katkeruudesta? Katkeruuteen on monta syytä. Olen kasvanut ilman vanhempia, jonkinlainen katkeruus jäänyt siitä (kahdella sisaruksellani oli mahdollisuus asua vanhempien kanssa) minulla on ollut muutamia ihmissuhteita. Olen päässyt aiemmista eroista yli, mutta exääni kohtaan tunnen suurta katkeruutta ja vihaa päivittäin. En tunnu pääsevän tästä yli, koska joudun hänen kanssaan olemaan yhteydessä viikottain (lapset asuvat 50-50) Exäni ei pidä lastenvalvojalla sovituista asioista kiinni. Hän on täysin piittamaton esim harrastusten ja koulun tai yhtään minkään yhdessä sovitun suhteen. Exäni toimintaa kuvaa hyvin esim viime hiihtolomalla tapahtunut; hän lähti lastemme kanssa Aasiaan 10 päiväksi kertomatta minulle. Ilmoitti minulle samana iltana kun lapset olivat menneet hänelle, että hänellä on yllätys lapsille ja lähtevät nyt maahan X. Sanoin hänelle, että ei voi toimia tuolla tavoin ja muistutin että vaihto on seuraavana perjantaina. Hän kertoi että on poissaoloilmoitukset tehnyt kouluun ja lapset tulevat päivänä X. Kirjoitin että tämä ei ole yhdessä sovittua(ulkomaille matkustamiseen täytyy periaatteessa olla molempien huoltajien lupa) ja lapset on pakko palauttaa minulle sopimuksen mukaisesti. Exäni vastasi, että ”tule hakemaan sitten”. Seuraavana viikonloppuna oli isäni 70-v juhlat, jossa lasten oli tarkoitus esiintyä.
Esimerkki on räikeä, mutta kuvaa hyvin exäni tapaa toimia kaikessa. Mikään ei kuulu minulle, lapsia ei viedä harrastuksiin, joskus soitellaan että missä X on, merkattu kokoonpanoon jne. Käytännössä lastenvalvoja on täysin aseeton, kuten myös käräjäoikeus. Esim tuosta matkatempauksesta ex ei saanut mitään sanktioita ja tekoa pidettiin ”vähäisenä” ja lasten etu ei vaarantunut, lisäksi katsottiin isän huolehtineen vastuunsa koulun suhteen. Eli tapaamissopimuksella ei ollut mitään merkitystä.
Olen loputtoman väsynyt ja katkera. Haluaisin katkeruudesta eroon, koska tmmärrän tämän olevan haitallista vain minulle. Exäni ei tule muuttumaan koskaan. Kostamaan en halua lähteä.
Minulla terapia ja lääkitys, ei tunnu auttavan.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisit vaikka kirjoittaa siitä mitä olet oppinut tästä kaikesta. Sitten voisit miettiä, että miksi olet kiitollinen siitä että asiat tapahtuivat niin kuin ne tapahtuivat.
Uhritietoisuus sanoo aina, että jotain väärää on tapahtunut, emmekä osaa päästää siitä irti. Mutta onko se niin mustavalkoista? Asioissa on aina kaksi puolta. Aivot aina keskittyvät siihen pahaan, kun vaaran havaitseminen puskassa oli aina suurempi prioriteetti, kuin jonkun kauniin sateenkaaren katselu. Sun täytyy nyt todella treenata, että sä näet sen sateenkaaren myös. Kyllä se siellä on. Jossain.
Vierailija kirjoitti:
Lisäännyitkö hänen kanssaan alkuhuuman (ekat 3v) aikana?
Lisäännyin hänen kanssaan 6 vuoden yhdessäolon ja kahden vuoden hedelmöityshoitojen jälkeen. Ei varsin spontaania. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten muka ilman rokotuksia lähti?
Siis ihan twinrix-rokotteet tarvittiin, jotka lapsilla on ollut monta vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatko sä, että se teki lapsille kiwan jutun ja sinä vain nillität ?
Sincc
Mä olen selättänyt katkeruuden ja siihen meni 20 vuotta. Olen katkera hirvittävästä väkivaltalapsuudestani, hirviö narsisti vanhempani rääkkäämänä ja kiusattavana. Normaalimpi vanhempi vain katsoi vierestä eikä pelastanut väkivallalta. Kun täytin 18 narsisti hylkäsi kokonaan ja olen ollut siis orpo (siis teknisesti, narsisti on yhä elossa ja se toinenkin vanhempi). Vanhemmiltani en ole koskaan saanut apua, tukea, välittämistä ja he eivät ole isovanhempia lapsilleni (emme ole väleissä).
Kaikki lehdet ja kirjat lässyttää että katkeruus on ikävää ja pahaa ja siitä pitää päästä eroon. Ensimmäinen vaihe EI OLE kuunnella noita akkainlehtiä.
Vaan ensimmäinen vaihe on se että ole reilusti katkera, älä häpeä sitä tunnetta vaan koe se. Sitten sen jälkeen vähitellen alat muuttamaan mustaa harmaaksi eli haalistamaan katkeruutta.
Lue kirja Susanna Purra:kadotettu yhteys. Tämä kirja muutti elämäni. Oikeasti.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voisit vaikka kirjoittaa siitä mitä olet oppinut tästä kaikesta. Sitten voisit miettiä, että miksi olet kiitollinen siitä että asiat tapahtuivat niin kuin ne tapahtuivat.
Uhritietoisuus sanoo aina, että jotain väärää on tapahtunut, emmekä osaa päästää siitä irti. Mutta onko se niin mustavalkoista? Asioissa on aina kaksi puolta. Aivot aina keskittyvät siihen pahaan, kun vaaran havaitseminen puskassa oli aina suurempi prioriteetti, kuin jonkun kauniin sateenkaaren katselu. Sun täytyy nyt todella treenata, että sä näet sen sateenkaaren myös. Kyllä se siellä on. Jossain.
Kiitos. Kiitollisuuspäiväkirjaa olen pitänyt. Ex-mieheni tarkoitus omassa elämässäni on ollut saada lapset. Exäni siis täysin piittaamaton esim yhdessä sovittuihin asioihin. Folloja monta vuotta takana. Exäni osaa puhumisen ja usein käyttää pitkiä puheenvuoroja siitä, miten yhteistyövanhemmuus on hänen mielestään ykkösprioriteetti ja että ei voisi kuvitella parempaa äitiä lapsilleen. Puhuu lasten edusta jne. Käytännössä tekee mitä lystää, lapset ei tee läksyjä, ei osallistu harrastuksiin, ei saa pitää yhteyttä minuun. Follossa saa kaiken seliteltyä. Yksi naistuomari oli tarkkasilmäinen ja kysyi, että miten selittää nämä hänen viikoilleen keskittyvät wilmamerkinnät. Siihen exäni sanoi, että hänen tunnukset eivät toimineet (valhe) ja asiaa selvitettiin ja oli lasten varassa muistaa läksyt. Siihen tuomari sanoi, että jos lapset valehtelevat sinulle, täytyy tarkemmin pohtia mistä tämä johtuu. Tämäkään asia ei johtanut mihinkään.
Olen elämässäni ratkaisuut huonot ihmissuhteet lopettamalle ne. Tästä en pääse. Nuorimman lapsen iän perusteella olen kiinni hänessä vielä 10 vuotta. Pelkään sairastuvani katkeruudesta
Mitäpä jos vähän relaisit. Tunnut suhtautuvan kaikkeen tiukkapipoisesti.
Sincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko sä, että se teki lapsille kiwan jutun ja sinä vain nillität ?
Sincc
Kyllä. Lasten elämä on täynnä kivoja juttuja isällään. Minäkin haluaisin olla kiva ja antaa lasten nukkua myöhään, pelata pleikkaria ja unohtaa tylsät läksyt, koulut ja velvotteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku joskus kirjoitti todella ilkeästi vastaavaa kuin ap kysyneelle palstalaiselle näin: katkeruus on ikävää ja huonoa käytöstä, lopeta se heti!
Katkeruus EI OLE KÄYTÖSTÄ. Se on TUNNE. Ja tunne pitää kokea ja ottaa vastaan eikä tukahduttaa ja piilotella.
Tiedätkö mitä katkeruus on? Katkeruus on pettyneen ihmisen suojakuori ja on ihan OIKEUTETTUA olla katkera. Kun sitten ajan saatossa se suojakuori alkaa pehmetä, niin se katkeruuskin häviää. Paras ohje on siis se että hanki uusia hyviä ihmissuhteita ja hylkää huonot. Kun saat korjaavia kokemuksia, alat taas luottaa ihmisiin ja se suojakuori pehmenee ja katoaa.
Älä missään nimessä häpeä katkeruutta sillä se on ihan oikeutettu tunne. Se vaan pitää tajuta että katkeruutta ei pidä kaataa muitten niskaan. Sen sijaan itse sitä kannattaa rauhassa tutkia, kokea, miettiä syitä ja lähteä sitten niitä haavoja parantamaan. Kun sitten aika on kypsä ja tarpeeksi korjaavia/eheyttäviä kokemuksia on tullut, niin katkeruus alkaa kadota. Itsekseen. Taistelematta.
Vierailija kirjoitti:
Joku joskus kirjoitti todella ilkeästi vastaavaa kuin ap kysyneelle palstalaiselle näin: katkeruus on ikävää ja huonoa käytöstä, lopeta se heti!
Katkeruus EI OLE KÄYTÖSTÄ. Se on TUNNE. Ja tunne pitää kokea ja ottaa vastaan eikä tukahduttaa ja piilotella.
Tiedätkö mitä katkeruus on? Katkeruus on pettyneen ihmisen suojakuori ja on ihan OIKEUTETTUA olla katkera. Kun sitten ajan saatossa se suojakuori alkaa pehmetä, niin se katkeruuskin häviää. Paras ohje on siis se että hanki uusia hyviä ihmissuhteita ja hylkää huonot. Kun saat korjaavia kokemuksia, alat taas luottaa ihmisiin ja se suojakuori pehmenee ja katoaa.
Älä missään nimessä häpeä katkeruutta sillä se on ihan oikeutettu tunne. Se vaan pitää tajuta että katkeruutta ei pidä kaataa muitten niskaan. Sen sijaan itse sitä kannattaa rauhassa tutkia, kokea, miettiä syitä ja lähteä sitten niitä haavoja parantamaan. Kun sitten aika on kypsä ja tarpeeksi korjaavia/eheyttäviä kokemuksia on tullut, niin katkeruus alkaa kadota. Itsekseen. Taistelematta.
Kiitos.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Lisäännyitkö hänen kanssaan alkuhuuman (ekat 3v) aikana?