Parisuhde ja kun toinen on yliherkkä kritiikille
Alan olla aika väsynyt, kun mieheni ja lastemme isä, on nykyään todella herkkä kaikelle "kritiikille" (laitan lainausmerkkeihin, kun mielestäni kyse ei edes ole kritiikistä). On ollut aina vähän sellainen, mutta pahentunut viime vuosina. Jos vähänkin hänelle sanoo mistään asiasta, että ei mennyt ihan putkeen tai pyytää, että voisitko seuraavalla kerralla toimia toisin, niin hän kertakaikkiaan loukkaantuu ja pahoittaa mielensä. Tiuskaisee takaisin loukkantuneena, että "okei olen ihan pask a sitten tai että okei en sitten koskaan enää tee mitään. Ja mököttää pari päivää.
Viimeisin esimerkki oli, että mies yleensä hoitaa ruokakaupassakäynnit tullessaan autolla töistä (meillä vain yksi auto ja hän kulkee sillä työmatkat, minä bussilla). Oli ostanut kaupasta tuotteita viikoksi niin, että osassa oli päiväys jo tänään, esim. maidoissa. Sanoin, että voisitko seuraavan kerran kaupassa katsoa päiväykset ennen kuin otat hyllystä kärryyn. Loukkaantui kritiikistä vaikka mielestäni sanoin ystävällisesti eikä minun mielestä ollut mikään kritiikki edes. Vastaavia esimerkkejä lukuisia. En enää jaksa kun mistään ei voisi koskaan sanoa yhtään mitään.
Help?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Joo, se on hyvin ratkaisevaa se sävy millä sanotaan. Minullekin tulee hyvin helposti puolustautumisreaktio, jos koen että minua opetetaan. Karvat nousevat pystyyn.
Jep, sama täällä. Mikään maailmassa ei ole ärsyttävämpää kuin opettajamainen asenne. Argh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Jos miehen vahvuus ei ole päiväyksien tarkistaminen, niin voisiko joku muu käydä siellä kaupassa? Tai jos kukaan muu ei voi käydä, niin kävisitte yhdessä esim. viikonloppuna.
Ai kauhea, tunnen tuskasi. Seurustelin pari vuotta tuollaisen miehen kanssa. Käytöksen taustalla oli olematon itsetunto, ja suoraan sanottuna olisi tarvinnut enemmän terapiaa kuin parisuhdetta. Parhaimmillaan jos minua ketutti joku asia, joka ei edes liittynyt mieheen mitenkään, niin mies alkoi velloa itsesäälissä koska koki olevansa pska, koska minua ketutti. Lopulta pyrin välttelemään pienintäkään negatiivisuuden tunnetta, ja kuten arvata saattaa, yksikseni sitten itkeskelin ja miehelle olin yhtä hymyä. Elämänlaatu parani samantien kun erosin.
Kokeile joskus muotoilla kritiikki eri tavalla. Esim "Oho, maidon viimeinen käyttöpäivä on tänään. Unohditko katsoa sen siellä kaupassa?" ja siihen voi lisätä jotain "multakin unohtuu se aina välillä" -tyyppistä. Ainakin meillä toimii molemmin puolin. Tiedämme kumpikin että vahinkoja sattuu, eikä kukaan tahallaan osta maitoa joka vanhentuu samana päivänä.
En jaksaisi tuollaista miesvauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Jos miehen vahvuus ei ole päiväyksien tarkistaminen, niin voisiko joku muu käydä siellä kaupassa? Tai jos kukaan muu ei voi käydä, niin kävisitte yhdessä esim. viikonloppuna.
Miksi ihmeessä? Ap kulkee bussilla työmatkat ja mies autolla, joten on varsin loogista, että se autoa käyttävä käy kaupassa. Pitäisi olla aikuiselle ihmiselle sukupuolesta riippumatta selvää myös tuo päiväyksien tarkistus... Joku yksi maito/jogurtti joskus ja jouluna ei haittaa ja menee ihan inhimillisen huolimattomuuden piikkiin, mutta jos se on toistuvaa ja monet tuotteet, niin silloin on sen shoppailijan peiliin katsomisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Jos miehen vahvuus ei ole päiväyksien tarkistaminen, niin voisiko joku muu käydä siellä kaupassa? Tai jos kukaan muu ei voi käydä, niin kävisitte yhdessä esim. viikonloppuna.
Miksi ihmeessä? Ap kulkee bussilla työmatkat ja mies autolla, joten on varsin loogista, että se autoa käyttävä käy kaupassa. Pitäisi olla aikuiselle ihmiselle sukupuolesta riippumatta selvää myös tuo päiväyksien tarkistus... Joku yksi maito/jogurtti joskus ja jouluna ei haittaa ja menee ihan inhimillisen huolimattomuuden piikkiin, mutta jos se on toistuvaa ja monet tuotteet, niin silloin on sen shoppailijan peiliin katsomisen paikka.
Shoppailijalla voi olla oppimisvaikeus, joka näyttäytyy hahmottamisen ongelmana. Silloin on liikaa vaadittu, että hän toimisi toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Jos miehen vahvuus ei ole päiväyksien tarkistaminen, niin voisiko joku muu käydä siellä kaupassa? Tai jos kukaan muu ei voi käydä, niin kävisitte yhdessä esim. viikonloppuna.
Miksi ihmeessä? Ap kulkee bussilla työmatkat ja mies autolla, joten on varsin loogista, että se autoa käyttävä käy kaupassa. Pitäisi olla aikuiselle ihmiselle sukupuolesta riippumatta selvää myös tuo päiväyksien tarkistus... Joku yksi maito/jogurtti joskus ja jouluna ei haittaa ja menee ihan inhimillisen huolimattomuuden piikkiin, mutta jos se on toistuvaa ja monet tuotteet, niin silloin on sen shoppailijan peiliin katsomisen paikka.
Shoppailijalla voi olla oppimisvaikeus, joka näyttäytyy hahmottamisen ongelmana. Silloin on liikaa vaadittu, että hän toimisi toisin.
Tai sitten on vaan laiska eikä viitsi, vaan nappaa katsomatta hyllystä kiireellä kärryyn.
Tuossa maidon päiväysasiassa, pyytäisin miestä käyttämään maidon johonkin ruokaan tai leipomukseen, ettei mene vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Joo, se on hyvin ratkaisevaa se sävy millä sanotaan. Minullekin tulee hyvin helposti puolustautumisreaktio, jos koen että minua opetetaan. Karvat nousevat pystyyn.
Tämä on totta, on erilaisia tapoja "huomauttaa" asioista. "Kuule voisitko ens kerralla" kuulostaa ärsyttävältä, mutta "oho nää päivämäärät kannattaa muuten aina tsekata" ei.
Ei vaan voit mennä ottamaan lisää opetustunteja autokouluun.