Parisuhde ja kun toinen on yliherkkä kritiikille
Alan olla aika väsynyt, kun mieheni ja lastemme isä, on nykyään todella herkkä kaikelle "kritiikille" (laitan lainausmerkkeihin, kun mielestäni kyse ei edes ole kritiikistä). On ollut aina vähän sellainen, mutta pahentunut viime vuosina. Jos vähänkin hänelle sanoo mistään asiasta, että ei mennyt ihan putkeen tai pyytää, että voisitko seuraavalla kerralla toimia toisin, niin hän kertakaikkiaan loukkaantuu ja pahoittaa mielensä. Tiuskaisee takaisin loukkantuneena, että "okei olen ihan pask a sitten tai että okei en sitten koskaan enää tee mitään. Ja mököttää pari päivää.
Viimeisin esimerkki oli, että mies yleensä hoitaa ruokakaupassakäynnit tullessaan autolla töistä (meillä vain yksi auto ja hän kulkee sillä työmatkat, minä bussilla). Oli ostanut kaupasta tuotteita viikoksi niin, että osassa oli päiväys jo tänään, esim. maidoissa. Sanoin, että voisitko seuraavan kerran kaupassa katsoa päiväykset ennen kuin otat hyllystä kärryyn. Loukkaantui kritiikistä vaikka mielestäni sanoin ystävällisesti eikä minun mielestä ollut mikään kritiikki edes. Vastaavia esimerkkejä lukuisia. En enää jaksa kun mistään ei voisi koskaan sanoa yhtään mitään.
Help?
Kommentit (32)
Tervetuloa miesten maailmaan. Miltäs se nyt tuntuu?
No kyllä mulla ainakin meinaa välillä jaksaminen loppua miehen kanssa jolle pitää sanoa, sanoa ja sanoa. Mieheni ei edes loukkaannu sanomisesta vaan tietää itsekin ettei mieti kunnolla kaikkia asioita. Jos hän vielä alkaisi loukkaantumaan siitä kun aiheesta sanotaan, niin kyllä se ero olisi edessä :D
Mä en ooo ainakaan kiinnostunu mistään parisuhteesta. Mulla on vähän toiset kuviot mietittynä.
Täällä kans "herkkis". Ottaa kaiken nalkuttamisena ja vittuiluna. Esim. Jos pyydän viemään likaiset vaatteet koriin asti, koska minä olen ainoa joka pyykkiä pesee. Se on nalkuttamista. Jos kysyn milloin olisi aikaa vaihtaa renkaat autoon, kun on niin luvannut ja kielsi viemästä liikkeeseen. Vittuilen että laiskottelee. Argh!
Ap kohtelee miestä kuin pikku lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap kohtelee miestä kuin pikku lasta.
Missä kohtaa? Mielestäni neuvojen antaminen on enemmän kuin ok. Ainakin itselleni voi niitä antaa, jos jonkun asian voi tehdä fiksumminkin. Itse kun ei välttämättä aina osaa ottaa kaikkea huomioon.
Mies itse tuossa käyttäytyy kuin pikkulapsi.
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Vähän samanlainen ongelma. Mies hakee draamaa kaikesta. Jos moitin väärästä päiväyksestä, se on merkki että pitää erota tai hypätä sillalta!
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Maalaisjärjellä ajateltuna tuo, ettei saa toista neuvoa, kuulostaa vain niin järjenköyhältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Maalaisjärjellä ajateltuna tuo, ettei saa toista neuvoa, kuulostaa vain niin järjenköyhältä.[/quote
Neuvomista ei tarvita, jos valitsee sanansa toisin. Neuvominen on se paha juttu, ei se, jos kertoo minkä on itse havainnut hyväksi tavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Onkohan meillä sama mies? Viimeksi tänään pyyteli anteeksi, kun on täysi pas ka. Meillä oli jokin erimielisyys, joka ei minusta ollut edes vakava. Todella raskas tapa suhtautua asioihin. Saa koko ajan olla varpaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Yhden kerran voi sanoa. Mutta sitten jos ei yhdestä kerrasta ymmärrä, niin ei se sitä toisesta tai kolmannestakaan kerrasta ymmärrä. Silloin pitää vain hyväksyä, että mies on nyt tuollainen huollmaton. Sinä olet hänet valinnut, joten hyväksy hänet sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Yhden kerran voi sanoa. Mutta sitten jos ei yhdestä kerrasta ymmärrä, niin ei se sitä toisesta tai kolmannestakaan kerrasta ymmärrä. Silloin pitää vain hyväksyä, että mies on nyt tuollainen huollmaton. Sinä olet hänet valinnut, joten hyväksy hänet sellaisena kuin on.
Miksei miehen pidä hyväksyä, että olen huomauttelija?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Yhden kerran voi sanoa. Mutta sitten jos ei yhdestä kerrasta ymmärrä, niin ei se sitä toisesta tai kolmannestakaan kerrasta ymmärrä. Silloin pitää vain hyväksyä, että mies on nyt tuollainen huollmaton. Sinä olet hänet valinnut, joten hyväksy hänet sellaisena kuin on.
Miksei miehen pidä hyväksyä, että olen huomauttelija?
Koska huomauttelu ei kuulu hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Yhden kerran voi sanoa. Mutta sitten jos ei yhdestä kerrasta ymmärrä, niin ei se sitä toisesta tai kolmannestakaan kerrasta ymmärrä. Silloin pitää vain hyväksyä, että mies on nyt tuollainen huollmaton. Sinä olet hänet valinnut, joten hyväksy hänet sellaisena kuin on.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Meillä mies on tosi huolimaton. Siksi ottaa usein vanhoja päiväyksiä yms. Miten tästä huomauttaa, jollei saa neuvoa?
Yhden kerran voi sanoa. Mutta sitten jos ei yhdestä kerrasta ymmärrä, niin ei se sitä toisesta tai kolmannestakaan kerrasta ymmärrä. Silloin pitää vain hyväksyä, että mies on nyt tuollainen huollmaton. Sinä olet hänet valinnut, joten hyväksy hänet sellaisena kuin on.
Miksei miehen pidä hyväksyä, että olen huomauttelija?
Koska huomauttelu ei kuulu hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.
No entäs kun minä huolimattomuuttani ajan paljon peltikolareita. Voinko vaatia miestä lopettamaan huomauttelun?
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kyse ei ole siitä, mitä sanot, vaan miten sanot.
Vuorovaikutuskoulutuksissa sanotaan, ettei toista aikuista saa neuvoa (ellei kyse ole esimies-alaissuhteesta tms). Koska neuvominen luo valta-asetelman. Minä tiedän enemmän kuin sinä. Minä olen siis parempi kuin sinä.
Toisekseen moni moka on vahinko. Miestä varmaan itseäänkin otti päähän tajuta maitojen päiväys. Lyötyä ei kannata lyödä lisää.
Joo, se on hyvin ratkaisevaa se sävy millä sanotaan. Minullekin tulee hyvin helposti puolustautumisreaktio, jos koen että minua opetetaan. Karvat nousevat pystyyn.
Meillä syyttää minua herkkänahkaiseksi ja on oikeutettu sanomaan mitä vaan ja piikkittelee. Tätä vaan pitäisi sietää ja sietää. Sitten ihmettelee jos jossakin kohtaa suutun jne. Sitten jos miehelle jostakin pienestä edes sanoo jotakin ja yleensä täysin asiasta ja pitkään asiaa nähtyäni niin vetää herneen nenään täysin ja paasaa kuinka vaan valitan jne. Samoin mies miettii jotain esim.töissä sanottuja juttuja jne raivon ja loukkaantumisen vallassa. Miehen äiti on ihan samanlainen. Töksäyttelee ja loukkaakin sanoillaan ja sitten voi itse vetää herneen nenään täysin pienestä ja mitättömästä asiasta, mutta hänellä on oikeus toimintaansa, muilla ei.