Antti Holman Kaikki elämästäni - Mitä olette mieltä?
Olen aina tykännyt Antti Holmasta. Nauran ääneen hänen somepostailuilleen ja olen kuunnellut kaikki podcastit, jotka ovat mielestäni todella hyviä.
Nyt luin, tai no loppukirjan selasin, uutta Kaikki elämästäni -kirjaa. Mitä ihmettä? Miten kustantaja on päästänyt tällaista läpi? Näin sekavaa, huonosti kirjoitettua, muka-nokkelaa ja pinnallista höpötystä sisältävää "omaelämäkertaa" ei ikinä olisi julkaistu, jos kirjailijan nimi ei myisi jo valmiiksi ja jotakin ilmeisesti vain oli pakko saada ulos (no siitähän se kirjakin kertoo, kun pakolla väännettiin jotakin.) Mutta siis oikeasti, mä olen lukenut tällaisia tekstiaihioita jossain kansalaisopiston kirjoituspiirin alkeiskurssilla.
Olenko ainoa hämmästynyt ja pettynyt, vai mitä mieltä muut opuksen lukeneet ovat?
Kommentit (29)
Aijaa, mä kuuntelin koko kirjan, höhöttelin ääneen ja kyllä jaksoin hyvin kuunnella sen aika nopeastikin. Tykkäsin kyllä paljon, mutta mä en ole lukenut Antin muita juttuja vielä. Musta tää oli kivan rento kokonaisuus, ei aina tarvita mitään Kalevaan verrattavaa kirjallista tuotosta.
Antti Holma?
Eikös hänen pitänyt muuttaa pysyvästi Lontooseen kyllästyttyään Suomeen ja sen ankeaan suvaitsemattomuuteen?
Mitä se nyt täällä taas luuraa?
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta kirjan voi kirjoittaa, vaikka ei asuisi Suomessa.
Kyllähän tuon luki, ainakin antaa jonkinlaisen kuvan millaista on olla näyttelijä.
Sitä vähän jäin miettimään mikä osa näistä Pasolineista ja muista erikoisista kavereista on oikeita henkilöitä ja keitä ne on :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuon luki, ainakin antaa jonkinlaisen kuvan millaista on olla näyttelijä.
Ja homo, koska kyllähän sekin aihe tulee tongittua.
Luin, jätin kesken, oli tosi huono. En ymmärtänyt yhtään niitä hassunhauskoja dialogeja eri ihmisten kanssa enkä tajunnut sitä saatana-jumala-juttua alkuunkaan. Olen samaa mieltä, että teksti tuntui tosi keskeneräiseltä, ihan kuin olisi kirjoiteltu pätkiä ja kohtauksia vuosien varrella pöytälaatikkoon ja sitten yhdistetty ne. Ehkä se onkin kirjoitettu niin.
Mutta podcastit, varsinkin Sodoma ja ooppera, ovat ihania!
Tosi hyvä, hauska kirja! :) Hyvä Antti! Saatana-Jumala juttu oli aivan huippu, ehkä et vaan tajunnut sitä?
Tykkäsin tosi paljon. Sehän ei ole mikään huumorikirja, vaan minusta se on pohjimmiltaan kertomus häpeästä. Ja kirjoittamisesta.
En ole lukenut, mutta muuten olen vähän väsähtänyt Holman juttuihin. Selvästi hän on verbaalisesti tosi näppärä hauskuuttaja, olen nauranut monille jutuillensa. Tuntuu vain, että sellaista ihan ikiomaa ja pohdittua asiaa ei sitten loppujen lopuksi kovinkaan paljon ole. Haistelee trendejä, imitoi muita ja parhaimmillaan on karikatyyrien rakentajana.
Töissä kuuntelen paraikaa äänikirjana.
Kertoo kuinka vaikea on kirjoittaa ja samalla kertaa elämäänsä. Ihan hyvä kirja se on.
Vierailija kirjoitti:
Antti Holma?
Eikös hänen pitänyt muuttaa pysyvästi Lontooseen kyllästyttyään Suomeen ja sen ankeaan suvaitsemattomuuteen?
Mitä se nyt täällä taas luuraa?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/perussuomalaisten-oinonen-homojen-t…
Tällaisia juttuja ei varmaan tullut ikävä.
Tykkään kyllä Antista ja hänen podcasteistaan sekä huumoristaan, mutta kirja oli hienoinen pettymys. Sen kaltainen tyylittely toimii hyvin (tai paremmin) napakan mittaisissa kolumneissa, mutta kokonaisena kirjana se on aika raskasta ja tajunnanvirtamaista luettavaa. Tai ehkä olin vaan väärässä mielentilassa aloittaessani lukemisen, kaikki asiat eivät uppoa kuten pitäisi jos ajoitus on jostain syystä väärä.
Tykkään ronskista huumorista mutta jatkuvat kulli-anaali-jutut alkoivat kyrpiä aika nopeasti. Äänikirjana yliroisi kielenkäyttö jotenkin korostui. En tykänny kauheesti.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään ronskista huumorista mutta jatkuvat kulli-anaali-jutut alkoivat kyrpiä aika nopeasti. Äänikirjana yliroisi kielenkäyttö jotenkin korostui. En tykänny kauheesti.
Sama juttu. Mua naurattaa myös roisit jutut, mutta ne menettää teränsä liikaa käytettynä. Tulee sellanen fiilis, että hihhih, ollaanko me teinejä ja juuri opittu uutta panosanastoa.
"Antti auta"-podcastit ovat edelleen opettavaista kuunneltavaa. Ainakin minulle. Mulla on joku ihme fanitusvaihe päällä Holman suhteen. Haluaisin lukea hänen blogiaan, mutta en löydä mitään. Harpunsoittajan vaimo -blogia ei enää kait ole. Toivon hänelle kaikkea parasta elämässä. Aitoja itselleenkin rehellisiä ihmisiä on niin vähän.
Huono kirja, väsätty kasaan deadline-paniikissa. Seksin ja genitaalien ympärillä pyörii ja jumala/saatana -osiot ovat todellakin kliseisiä, kuten joku jo taisi mainitakin. Erityisesti meni maku siihen, että kertoo "Otto"-henkilön olevan älykkäin tuntemansa ihminen, ja kirjassa Otto käyttäytyy kuin persoonallisuushäiriöinen yläasteikäinen. Älyä ei kirjassa valitettavasti ole nimeksikään.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta kirjan voi kirjoittaa, vaikka ei asuisi Suomessa.
Tää tuli yllätyksenä!
Mä kans aloitin tuon Antti Holma -ihastuksissani, kun podcastit on kahlattu läpi ja tykkäsin jutuista. Pitkälle en ole vielä päässyt, mutta vähän on laimeaa settiä.