Vauvan tapaamissopimus.

Velvoitetaanko minut viemään vauvaa johonkin tapaamisiin tms? Miten nämä käytännössä on hoidettu jos isä vaatii saada olla mukana. Minua kohtaan on ollut väkivaltainen ja kotiini en päästä. Oikeuksia lapseen tämä ei häneltä silti poista..

Sosiaalityöntekijänne varmaan pätevin antamaan vastauksia teille! :)

No hän ei osaa sanoa mitään ennenkuin isä on vaatinut jotain. Kysynkin, että millaisia sopimuksia on tehty muiden kohdalla kun kyse on vauvasta, miten tapaamisia voidaan järjestää ja mihin pitää suostua.

Tapaamisoikeushan on siellä laissa, mutta mitä voidaan vauvan puolesta sopia kirjallisesti.

Aika kamalia juttuja tuollaiset, pitääkö väkivaltaiselle miehelle ylipäätään antaa vauvaa?

Aikaa on kulunut mutta oma tapaukseni oli sellainen, olin naimisissa viitisen vuotta, mies oli aivan kunnollinen omisti yrityksen. Lapsi syntyi, kaikki menmi hyvin kunnes huomasin että alkoholin käyttö lisääntyi ja kerran syntyi riitaa, otti ja mottasi minua yhden kerran, otin lapsen silloin yksivuotiaan ja lähdin heti. Hankin asunnon, laitoin eron viereille ja ilmoitin että lasta en hänelle anna, en ikinä! Onneksi ei sitä vaatinutkaan. Kun lapsi kasvoi niin sai tavata häntä muutaman tunnin vanhempiensa kotona kerran vuodessa eli jouluna. Menin uudelleen naimisiin ja lapsi sai hyvän isäpuolen. Nyt aikuisena olen keskustellut lapsen kanssa ja hän sanoo että on todella kiitollinen etten antanut hänen mennä isälleen pienenä, eikä halua äidin lyöjää muutenkaan elämäänsä edes nyt. Vaikka olisi kuinka isä jos on juoppo tai narkki tai väkivaltainen, en ikinä voisi antaa lastani sellaisen huomaan.

Onko se isä sitä sorttia, että sitä edes kiinnostaa syntyvä vauva?Jos se ei ole elämässänne, niin tarviiko sille edes kertoa että vauva on syntynyt? Toisaalta, voit myös sanoa lastenvalvojalle, että et halua isyyttä tunnustettavan. Jos isä menee tunnustamaan isyyden,niin ainakin voit olla suostumatta yhteishuoltajuuteen. Tosin sehän ei poista tapaamisoikeutta.

Mutta sitten taas, vauvojen tapaamiset on aikalailla eri asia kuin leikki-ikäisten tai sitä vanhempien... vauva on kiinni äidissään toooosi pitkän ajan, ja äiti ehdottomasti vauvan tärkein tuki ja turva -sori vaan isukit ja "isukit"- ,joten tapaamiset on tosi lyhyitä. Varsinkin jos imetät,niin eihän vauva voi syömättä kauaa olla. Joo, korvike on keksitty, mutta jos haluaa vauvansa täysimettää, niin ei sille silloin korviketta voi antaa!

Kyllä se lastenvalvoja osaa ajatella asian nimen omaan vauvan kannalta parhaalla tavalla. Eräs tuttavani ei halunnut kuopuksensa isyyttä tunnustettavan, isäkään ei ole sitä tunnustanut omasta halustaan, eikä siis ole vaatinut mitään tapaamisia. Tosin, sepä onkin juuri sellainen "isä", jolla on ihan muut kiinnostuksensa...silloin tällöin muistaa lapsensa ja on olevinaan niin hyvää isää että...Huh huh!

Mun kaveri erosi vauvan syntyessä. Isä lähti viettämään varpajaisia ja tältä reissulta löysi Elämänsä Rakkauden, jonka kanssa piti muuttaa yhteen heti :-o

Jokainen ymmärtänee, että kaverillani ei ollut tähän vauvan isään kovinkaan lämmin suhtautuminen tuolloin.

He tapasivat sitten yksinkertaisesti kahvilassa. Kaveri oli koko ajan siis mukana noiden muutamien tuntien aikana, kun isä vauvaa näki. Kävivät myös miehen vanhempien luona näyttämässä vauvan.

Kun lapsi oli vähän yli vuoden ikäinen, hän alkoi olemaan myös yksin isänsä kanssa ja pikku hiljaa tapaamisten kestot pitenivät ja loppujen lopuksi, kun lapsi oli kolmen, oli käytössä jo ihan perinteinen joka toinen viikonloppu- systeemi.

Isän vanhemmat tapaavat lasta myös kaverini kautta, auttoivat suunnattomasti silloin, kun lapsi oli pieni ja yksin jaksaminen oli välillä kortilla.

Nyt kaverillani on uuden miehensä kanssa myös lapsi ja tämäkin lapsi on välillä tämän pikkusisarensa isän ja tämän uuden vaimon luona :)

Heillä siis kaikki kääntyi parhain päin. Mies jotenkin vain "sekosi" lapsen syntymästä eikä saanut virhettään anteeksi. Oli kuitenkin miltei alusta asti lapsestaan kiinnostunut ja ovat saaneet asiat hoidettua ihan oppikirjan mukaan. Isona tekijänä varmasti myös se, että kaverini päätti alusta asti, että lapsella on oikeus isäänsä ja isovanhempiinsa.

Niin ja tuo lapsi on nyt siis jo 13-vuotias :)