Kuvailkaa millainen on "normaali" ihminen
Kommentit (60)
Semmonen mikä ei ainakaan ripuloi.
Vierailija kirjoitti:
Semmonen mikä ei ainakaan ripuloi.
Reps
Keskituloinen, keskipituinen ja keskinkertainen eli hajuton, kalaton, savuton ja mauton. Huokuu harmautta, ei herätä mitään intohimoja suuntaan eikä toiseen. Syntyi, eli ja kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän moni ihminen pelkää normaaliutta, eikä missään nimessä haluaisi olla normaali?
En ole mitään muuta ikinä toivonut niin paljon että olisin ns normaali.
T mm paniikki-/dissosiaatio-/ahdistuneisuushäiriöinen/ kroonisesti uneton/ syömishäiriöinen
Jos ei oteta huomioon sairauksiasi, niin koetko että eroat muuten "normaalista" esimerkiksi luonteeltasi, ajatuksiltasi tms.? Ja jos niin miten?
En ole ikinä saanut kouluja loppuun, en ole saanut ammattia, työelämässä olen lopen uupunut koska töissä olen pilkuntarkan tunnollinen, menetän vähätkin uneni sen takia. Vain pärjätäkseni joudun syömään unilääkkeitä (joiden takia lääkärit tuntuvat pitävän nrkkarina vaikka haluan vaan nukkua). Nyt kun koronan takia kaikki suljettiin niin neljän seinän sisällä kuukausia dissosiaation kanssa, välillä joudun ottamaan rauhoittavaa vaan uskaltaakseni kauppaan tai lenkille.
Ihmissuhteissa musta tulee pahasti altavastaaja, läheisriippuvainen ja mua käytetään hyväksi, otan jopa turpaani. Olen ns liian kiltti, koitan mukautua ja uskoa aina hyvään muissa. Kaksi exää olleet väkivaltaisia ja alistavia (yhteensä melkein 9v suhteissa) ja alan nyt 30v luopua toivosta ihmissuhteiden osalta.
Menen myös normaaleissa stressitilanteissa ihan tolaltaan (esim ihmissuhderiita, huono palaute), en nuku silmällistäkään, lakkaan syömästä ja urheilen hulluna jotka yhdessä ajavat ylikuntoon ja entistä hullumpaan oloon jo muutamassa päivässä.
Koko elämäni olen kuullut "oot liian herkkä".
Nyt mulla on taas orastava ihmissuhde ja pyörittelen ja stressaan asioita niin pahasti päässäni, etten ole nukkunut kuin tunnin verran.
En koe, että musta on eläjäksi enkä usko että kaltaisiani täällä tarvitaan.
Kyllähän ihmisillä on vaikka mitä ongelmia vaikkei ne päälle niin näkyisikään. Sitten on asiat jo todella huonosti jos ei kykene edes teeskentelemään normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän moni ihminen pelkää normaaliutta, eikä missään nimessä haluaisi olla normaali?
En ole mitään muuta ikinä toivonut niin paljon että olisin ns normaali.
T mm paniikki-/dissosiaatio-/ahdistuneisuushäiriöinen/ kroonisesti uneton/ syömishäiriöinen
Jos ei oteta huomioon sairauksiasi, niin koetko että eroat muuten "normaalista" esimerkiksi luonteeltasi, ajatuksiltasi tms.? Ja jos niin miten?
En ole ikinä saanut kouluja loppuun, en ole saanut ammattia, työelämässä olen lopen uupunut koska töissä olen pilkuntarkan tunnollinen, menetän vähätkin uneni sen takia. Vain pärjätäkseni joudun syömään unilääkkeitä (joiden takia lääkärit tuntuvat pitävän nrkkarina vaikka haluan vaan nukkua). Nyt kun koronan takia kaikki suljettiin niin neljän seinän sisällä kuukausia dissosiaation kanssa, välillä joudun ottamaan rauhoittavaa vaan uskaltaakseni kauppaan tai lenkille.
Ihmissuhteissa musta tulee pahasti altavastaaja, läheisriippuvainen ja mua käytetään hyväksi, otan jopa turpaani. Olen ns liian kiltti, koitan mukautua ja uskoa aina hyvään muissa. Kaksi exää olleet väkivaltaisia ja alistavia (yhteensä melkein 9v suhteissa) ja alan nyt 30v luopua toivosta ihmissuhteiden osalta.
Menen myös normaaleissa stressitilanteissa ihan tolaltaan (esim ihmissuhderiita, huono palaute), en nuku silmällistäkään, lakkaan syömästä ja urheilen hulluna jotka yhdessä ajavat ylikuntoon ja entistä hullumpaan oloon jo muutamassa päivässä.
Koko elämäni olen kuullut "oot liian herkkä".
Nyt mulla on taas orastava ihmissuhde ja pyörittelen ja stressaan asioita niin pahasti päässäni, etten ole nukkunut kuin tunnin verran.En koe, että musta on eläjäksi enkä usko että kaltaisiani täällä tarvitaan.
Sulle on tapahtunut paljon, tiedät varmaan ettei se ole sun vikasi.
Miten sen muotoilisi.. Ajatteletko kokemustesi johtuvan "epänormaaliudestasi" vai että kokemustesi vuoksi olet epänormaali?
Älä analysoi liikaa, vaan vastaa se kumpi tulee ensimmäisenä mieleen.
Ihminen, joka ei ole millään tavalla poikkeuksellinen. Ei esim. esitä omituisia ajatuksia eikä ole sosiaalisissa tilanteissa kiusallinen.
Normaali ihminen on sellainen joka sinä itse olet. Jokainen määrittelee normaaliuden peilaten omaan elämäänsä. Älykkyydellä ja elämässä vaadittavilla taidoilla ei ole mitään merkitystä. Jokainen ihminen on normaali, sinä näet hänet vain erilaisena kuin sinä olet. Vaikka sinulle olisi diagnosoitu jokin käyttäytymisen kehityshäiriö, niin olet normaali. Esimerkki: narsisti on normaali. Hän näkee ja tuntee ja kokee maailman omalla tavallaan, joka on hänelle normaalia. Yhteiskunta ei niinkään, koska emme hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, mutta narsisti ei sitä tiedä. Autistinen on normaali, koska hän tekee asiat omalla tavallaan. Teoriassa lähes jokaisella meistä on jokin lievä autismin piirre, on siis kiinnostunut jostain erityisesti, harva on tasainen luonne 24/7, tekee asiat tietyllä tavalla jne. Sitä ei vain kutsuta autismiksi, vaan normaaliksi tekemiseksi, koska niin se vaan kuuluu tehdä. Autistille muutokset ovat vaikeita jne.
Minulla on jokaisesta häiriöstä? jos sitä siksi voi kutsua, joitain piirteitä. Minä ole kuitenkin kaikkien puutteitteni ja osaamisteni kanssa normaali ihminen. Välillä angstaa asiat ja välillä hyvä olla. Näillä mennään
Aivan kuten kohdassa 30 kuvattiin.
Ja kun unohdetaan sana- ja tilastolliset todennäköisyys-sanaleikit, normaali on ennenkaikkea tasapainoinen ja pitkäjänteinen, kärsivällinen ja sisukas.
Tasapainoisuus takaa mahdollisuuden oppimiseen, kehittymiseen, koulutukseen, perhe-elämään ja saavutuksiin.
Oppiminen ja jatkuva kehittyminen kuuluvat ihmisen elämään ilman muuta, nehän juuri tekevät elämästä mielenkiintoisen ja antoisan.
Jokaisen on tehtävä parhaansa ja tuotava oma osansa ja oma panoksensa yhteiseen "rakennustyöhön". Jokaisella on oma tehtävänsä ja kun pyrkii sen suorittamaan, ymmärtää olevansa osa kokonaisuutta ja tarpeellinen muille. Siitähän se elämän merkityksellisyys ja mielekkyys syntyy ja normaali ymmärtää sen sanomattakin.
Normaali ulkopuolelta
Kokopäivä työ, asuntolaina, puoliso ja lapsi tai kaksi, auto tai kaksi, kissa/ koira, harrastaa jotain laimeaa. Kaikki on hyvin jossei upeaa, instaan/ faceen laitetaan aina lomakuvia ja hehkutetaan elämän upeutta.
Normaali kulissien takana
Loppuunpalamisen rajoilla työssä jota vihaa syvästi. Eräpäivät kuluu uusien työpaikkojen hakuun ja mammiksella roikkumiseen. Herkkuja / kaljaa kuluu. Verenpaine huipussaan. Oma puolisokin vi.tuttaa niin saat.nsti ettei rajaa. Lapset sentään on vielä ihan ok kunhan ne saa hoitoon/ kouluun/ kerhoon ja pois silmistä. Miettii myisikö kaiken ja muuttaisi Thaimaaseen keräämään simpukoita muttei uskalla tai jaksa, koska on ollut uupunut jo 10 vuotta. Sielu täynnä vihaa ja katkeruutta. Pieni ilo elämässä on haaveilla että työttömiä kyykytetään: edes jollain menee huonommin kuin itsellä!
Normaali, (tarkoittaneen tavallinen) ihminen on sellainen joka tuntee itsensä vapaaksi vallitsevien normien puitteissa, tai sitten on mielestään oikeutettu parhaaksi näkemällään tavalla irtautumaan vallitsevasta normista.
Normaalina pidettävä on Persun vastakohta. Tosin psykopatia ei aina näy heti päällepäin.
Jos normi alkoholisti raitistuu niinkuin normi raitistuja raitistuu, niin raitistuja vain on siirtynyt normista toiseen.
Normaalisuus poiketen muista mainitsemisistasi muka adjektiiveista sisältää uhan normista poikkeamisesta, normista poikkeaminen ei ole hyväksyttävää, vaan moitittavaa, jopa rangaistavaa.
Vaasasta, kiusaa heikompiaan, huomauttelee erilaisuudesta ja sairauden merkeistä, käy prostituoiduissa pikkutytöissä Aasiassa. Tämä siis henkilön oma subjektiivinen käsitys *normaalista*.
Millaiseksi kuvaisit luonteesi ja millaisia haasteita se aiheuttaa? Ja millaisia vahvuuksia sinulla on?