Sisarus katkaisi välit lapsuuden kinojen takia.

Et oikein voi muuta tehdä kuin antaa olla. Luota siihen, että järkevät ihmiset huomaavat asioiden oikean laidan. 

Ah, kuulostat ihan minun siskoltani. Siis siltä, joka on kiusannut perhettäni aina, kaikessa, ja jolle aivan varmasti muut perheenjäseneni peloissaan sanoisivat, että joo eivät ole nähneet tai kokeneet hänen kiusaavan ketään. Ei, en ole juuri sinun siskosi, sillä en ole tehnyt kiusaamisesta julkista tietoa.

Minun siskoni ei myöntäisi ikinä itselleen tai kenellekään muulle, että on kiusaaja. En ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Perheeni on, ja he saavat jatkuvasti kärsiä siskoni takia. Kun minä sanon ääneen sen, että he eivät saa antaa siskon enää kiusata heitä, että hänen käytöksensä ei ole ok, niin he menevät vaikeiksi ja sanovat että pitää kestää koska on perhettä.

No, onneksi itse en ole niin idiootti että antaisin kenenkään kohdella minua huonosti. Hyvä homma, siskollesi. Toivottavasti hän saa olla jatkossa rauhassa sinulta.

Se, että haukut kymmentä ihmistä tyhmäksi ja vain yksi loukkaantuu ei tee siitä yhtään se hyväksyttävämpää. Puolustelet omia tekojasi. Miksi et vain pyydä anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Se, että haukut kymmentä ihmistä tyhmäksi ja vain yksi loukkaantuu ei tee siitä yhtään se hyväksyttävämpää. Puolustelet omia tekojasi. Miksi et vain pyydä anteeksi?

En ole ap, mutta en pidä viisaana pyytää anteeksi jotain mitä ei ole tehnyt. Sehän olisi järjetöntä, jos se kerran pitää paikkansa, että mitään nahistelua kummempaa ei ole ollut. Sitä paitsi somessa julkisesti muiden haukkuminen ei ole normaalia, se voi olla jopa kunnianloukkaus, että kyllä tässä nyt joku toinen olisi anteeksipyynnön velkaa.

Nosta syyte kunnianloukkauksesta, kun kerran levittelee somessa paikkaansa pitämättömiä asioita. Sakot saa.

Siskosi koe se näin kun hän koe. Tunteilleen et voi mitään. Voit pyytää anteeksi ja yrrittää ymmärtä miten se hänestä tuntuu.

Millaista kiusaamista on ollut? Siis sun mielestä. 

Pyydä mennä mukaan yhteen hänen terapiaistuntoon. 

Niin se usein on, että silmät lapsuudenperheen epäterveelle dynamiikalle aukenee tavallisesti vasta kolmenkympin paikkeilla ja muiden ihmissuhteiden myötä. Voi olla, että se mikä perheenne mielestä on normaalia, on aiheuttanut siskolle pysyvät arvet.

Vaikea tohon on sanoa mitään, kun ap ei kerro tarkemmin, millaisista tilanteista on ollut kyse.

Ap esim. sanoo, että ei ole ollut pelottelua. Entäs jos sisaresi on kuitenkin ollut peloissaan? Esim. minun sisarukseni välillä hyökkäsi minua kohti lusikka kädessä ja huusi, että hän kaivaa sillä lusikalla minulta silmät päästä. Hän tarkoitti sen "vitsiksi". Minusta se oli tosi pelottavaa ja juoksin itkien karkuun. Tämä toistui monta kertaa. Ja kyseessä ei siis ollut mikään riitatilanne, vaan olin tekemässä ihan omiani, kun hän tuli meuhkaamaan.

Näin aikuisena hänen käytöksensä tuntuu minusta sadistiselta. Hän taas ei tunnista tuossa mitään ongelmaa ja pitää minua tosikkona.

Ikäeroa meillä on 5 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että haukut kymmentä ihmistä tyhmäksi ja vain yksi loukkaantuu ei tee siitä yhtään se hyväksyttävämpää. Puolustelet omia tekojasi. Miksi et vain pyydä anteeksi?

En ole ap, mutta en pidä viisaana pyytää anteeksi jotain mitä ei ole tehnyt. Sehän olisi järjetöntä, jos se kerran pitää paikkansa, että mitään nahistelua kummempaa ei ole ollut. Sitä paitsi somessa julkisesti muiden haukkuminen ei ole normaalia, se voi olla jopa kunnianloukkaus, että kyllä tässä nyt joku toinen olisi anteeksipyynnön velkaa.

Valitettavasti eri perheissä on eri käsitykset siitä, mitä "nahistelu" tarkoittaa. Joissain perheissä se on oikeasti ihan pientä sanallista kinaa. Joissain perheissä syydetään loukkauksia, alistetaan ja mitätöidään. Siis henkistä väkivaltaa. Joissain perheissä se voi tarkoittaa aikaa rankkaakin fyysistä väkivaltaa. Ja voi olla, että yksi sisarus kokee tällaisen olevan ok ja toinen taas traumatisoituu.

Oma veljeni huusi minulle usein vihaisena, että minut pitäisi tappaa. Minä nimitin sitä tavalliseksi nahisteluksi, kunnes sain omia lapsia ja tajusin, että puuttuisin tilanteeseen heti, jos lapseni puhuisivat toisilleen tuollaisia. Veljeni on edelleen sitä mieltä, lasten väliset tappouhkaukset on, "ne on vaan vihaisia". Vihainen kyllä saa olla, mutta pitää olla joku tolkku, mitä suustaan päästää.

Miksi olet heti puolustuskannalla. Eikö kannattaisi jutella rauhassa hänen kanssaan ja kertoa siinä omatkin tuntemukset hänelle. Itse olen pyytänyt veljeltäni noita lapsuuden nahisteluja anteeksi. Hän ei pyytänyt minulta mutta olin vanhempi ja jälkikäteen harmitti.

Tulee vähän mieleen kun yksi koulukiusaajista ilmeisesti ihan tosissaan ei ymmärrä olleensa itse kiusaaja. Tosi moni hänen kanssaan samalla luokalla ollut on eri mieltä, mutta tämä henkilö ei sitä näe, tai "näe".

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet heti puolustuskannalla. Eikö kannattaisi jutella rauhassa hänen kanssaan ja kertoa siinä omatkin tuntemukset hänelle. Itse olen pyytänyt veljeltäni noita lapsuuden nahisteluja anteeksi. Hän ei pyytänyt minulta mutta olin vanhempi ja jälkikäteen harmitti.

Tulee vähän mieleen kun yksi koulukiusaajista ilmeisesti ihan tosissaan ei ymmärrä olleensa itse kiusaaja. Tosi moni hänen kanssaan samalla luokalla ollut on eri mieltä, mutta tämä henkilö ei sitä näe, tai "näe".

Ihmisillä on tarve pitää itseään hyvänä tyyppinä ja jotkut voivat kuvitella vaikka mustan valkoiseksi, jotta tämä hyvä kuva itsestä ei pääsisi häiriintymään. Välillä siis todell eletään ihan eri todellisuuksissa. :/

Minulla on 5 siskoa joista vain kahden ulkomailla asuvan kanssa olen yhteydessä.

Meillä oli aina riitoja siskojen kanssa. Silti he tulivat luokseni valittamaan omasta elämästään. Koskaan ei kysytty mitä minulle kuuluu.

Kävin masennuksen vuoksi terapiassa ja terapeutti sanoi, että on ihan ok. poistaa ilkeät ja rasittavat ihmiset elämästäni, vaikka ovat sukua.

Näin tein ja olen sen jälkeen voinut hyvin.

Äidin hautajaisissa, jotka järjestin juttelin vain papin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet heti puolustuskannalla. Eikö kannattaisi jutella rauhassa hänen kanssaan ja kertoa siinä omatkin tuntemukset hänelle. Itse olen pyytänyt veljeltäni noita lapsuuden nahisteluja anteeksi. Hän ei pyytänyt minulta mutta olin vanhempi ja jälkikäteen harmitti.

Tulee vähän mieleen kun yksi koulukiusaajista ilmeisesti ihan tosissaan ei ymmärrä olleensa itse kiusaaja. Tosi moni hänen kanssaan samalla luokalla ollut on eri mieltä, mutta tämä henkilö ei sitä näe, tai "näe".

Ihmisillä on tarve pitää itseään hyvänä tyyppinä ja jotkut voivat kuvitella vaikka mustan valkoiseksi, jotta tämä hyvä kuva itsestä ei pääsisi häiriintymään. Välillä siis todell eletään ihan eri todellisuuksissa. :/

Yhtä lailla on mahdollista toisinkin päin eli on tarve nähdä itsensä aina muiden kiusaamana ja hyljeksittynä, vaikka itse olisi yhtä lailla osallinen. Eri todellisuudet ovat faktaa sitä enemmän mitä vähemmän on kykyä molemminpuoliseen ymmärrykseen siitä, että asiat koetaan eri tavalla ja tarve syntipukki ja leimaamisajatteluun. Nykyäänhän joka puolella nähdään näitä narsisteja ja muita pahiksia, joiden syyksi pannaan sellaistakin mikä on ihan omalla vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että haukut kymmentä ihmistä tyhmäksi ja vain yksi loukkaantuu ei tee siitä yhtään se hyväksyttävämpää. Puolustelet omia tekojasi. Miksi et vain pyydä anteeksi?

En ole ap, mutta en pidä viisaana pyytää anteeksi jotain mitä ei ole tehnyt. Sehän olisi järjetöntä, jos se kerran pitää paikkansa, että mitään nahistelua kummempaa ei ole ollut. Sitä paitsi somessa julkisesti muiden haukkuminen ei ole normaalia, se voi olla jopa kunnianloukkaus, että kyllä tässä nyt joku toinen olisi anteeksipyynnön velkaa.

Valitettavasti eri perheissä on eri käsitykset siitä, mitä "nahistelu" tarkoittaa. Joissain perheissä se on oikeasti ihan pientä sanallista kinaa. Joissain perheissä syydetään loukkauksia, alistetaan ja mitätöidään. Siis henkistä väkivaltaa. Joissain perheissä se voi tarkoittaa aikaa rankkaakin fyysistä väkivaltaa. Ja voi olla, että yksi sisarus kokee tällaisen olevan ok ja toinen taas traumatisoituu.

Oma veljeni huusi minulle usein vihaisena, että minut pitäisi tappaa. Minä nimitin sitä tavalliseksi nahisteluksi, kunnes sain omia lapsia ja tajusin, että puuttuisin tilanteeseen heti, jos lapseni puhuisivat toisilleen tuollaisia. Veljeni on edelleen sitä mieltä, lasten väliset tappouhkaukset on, "ne on vaan vihaisia". Vihainen kyllä saa olla, mutta pitää olla joku tolkku, mitä suustaan päästää.

Olen samaa mieltä, noin varmaan on useinkin. Lisäksi ihmisten herkkyysaste on erilainen.

Mutta siitä huolimatta kertoo vähän vakavammista mielenterveysongelmista, että haetaan sympatiaa haukkumalla julkisesti somekanavilla, tuohan on aikamoinen mustamaalauskampanja eikä kuulosta ihan terveeltä. Ei kovin hyvä pohja keskustelulle ja anteeksipyytämiselle, jos ap on tahtomattaan aiheuttanut jotain pahaa. 

Olen minäkin katkaissut välit perheenjäseneen sen takia, koska hän piinasi minua koko lapsuuteni. Ja joo, tein sen vasta päälle parikymppisenä, koska minulla kesti jonkin aikaa tajuta, ettei lapsuuteni ollut normaali, ja lisäksi pelkäsin häntä yhä. Hän varmasti itse on sitä mieltä, ettei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Ei se asiaa muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet heti puolustuskannalla. Eikö kannattaisi jutella rauhassa hänen kanssaan ja kertoa siinä omatkin tuntemukset hänelle. Itse olen pyytänyt veljeltäni noita lapsuuden nahisteluja anteeksi. Hän ei pyytänyt minulta mutta olin vanhempi ja jälkikäteen harmitti.

Tulee vähän mieleen kun yksi koulukiusaajista ilmeisesti ihan tosissaan ei ymmärrä olleensa itse kiusaaja. Tosi moni hänen kanssaan samalla luokalla ollut on eri mieltä, mutta tämä henkilö ei sitä näe, tai "näe".

Ihmisillä on tarve pitää itseään hyvänä tyyppinä ja jotkut voivat kuvitella vaikka mustan valkoiseksi, jotta tämä hyvä kuva itsestä ei pääsisi häiriintymään. Välillä siis todell eletään ihan eri todellisuuksissa. :/

Yhtä lailla on mahdollista toisinkin päin eli on tarve nähdä itsensä aina muiden kiusaamana ja hyljeksittynä, vaikka itse olisi yhtä lailla osallinen. Eri todellisuudet ovat faktaa sitä enemmän mitä vähemmän on kykyä molemminpuoliseen ymmärrykseen siitä, että asiat koetaan eri tavalla ja tarve syntipukki ja leimaamisajatteluun. Nykyäänhän joka puolella nähdään näitä narsisteja ja muita pahiksia, joiden syyksi pannaan sellaistakin mikä on ihan omalla vastuulla.

Joo, näinhän se on. Mutta ei siinä mielestäni voi mitään tehdä, jos todellisuudet ei kohtaa. Voi enintään toivottaa toiselle voimia ja menestystä siinä, että tulisi toimeen sen oman todellisuutensa kanssa ja rakentaisi itselleen hyvän elämän.

Näin minäkin olen joutunut tekemään, kun katkaisin välit osaan sukulaisista lapsuudessa tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön takia. Nämä sukulaiset ovat sitä mieltä, että koskaan ei ole mitään tapahtunut.

Jos olisit järkevä ihminen, jättäisit hänet rauhaan. Älä yritäkään ottaa häneen yhteyttä millään kanavalla. Poikkeuksena se, jos tulee jotain tiedotusasiaa, kuten jonkun perheenjäsenen kuolema. Silloinkin vain lyhytsanainen tiedote, ei mitään muuta. 

Älä seuraa häntä somessa, jos koet, että hänen kirjoituksensa pahoittavat mielesi. Jos joku kääntää sinulle selkänsä siskosi juttujen vuoksi, muista, ettei sinusta ole kaikki maailman ihmiset tykänneet tähänkään mennessä. 

Hänen pitää nyt oikeasti päästä irti lapsuudenperheestään, jotta pääsee hoitamaan traumaansa, oli se sitten mikä hyvänsä ja kenen tai minkä tahansa aiheuttama. Kun hän on saanut päänsä kuntoon, hän saattaa pystyä luomaan uutta, uudenlaista suhdetta sisaruksiinsa, mutta se ei tule olemaan samanlaista kuin ennen tätä. Hän tulee aina olemaan etäisempi, ei hyödynnettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tohon on sanoa mitään, kun ap ei kerro tarkemmin, millaisista tilanteista on ollut kyse.

Ap esim. sanoo, että ei ole ollut pelottelua. Entäs jos sisaresi on kuitenkin ollut peloissaan? Esim. minun sisarukseni välillä hyökkäsi minua kohti lusikka kädessä ja huusi, että hän kaivaa sillä lusikalla minulta silmät päästä. Hän tarkoitti sen "vitsiksi". Minusta se oli tosi pelottavaa ja juoksin itkien karkuun. Tämä toistui monta kertaa. Ja kyseessä ei siis ollut mikään riitatilanne, vaan olin tekemässä ihan omiani, kun hän tuli meuhkaamaan.

Näin aikuisena hänen käytöksensä tuntuu minusta sadistiselta. Hän taas ei tunnista tuossa mitään ongelmaa ja pitää minua tosikkona.

Ikäeroa meillä on 5 v.

Tuota ... eikö teidän vanhemmat nähneet siinä mitään ongelmaa että sisaruksesi mouhosi sinulle lusikalla silmän kaivamisesta?